Kuukauden alumni - Elina Lappalainen

  • Vestonomi (AMK)
  • Pukuompelija ja yo
  • Värimaskeeraja

Opiskeluhistoria

Opiskelin ensin ammattilukiossa pukuompelijaksi ja tietysti ylioppilaaksi. Lukion jälkeen hairahdin opiskelemaan vuodeksi värimaskeeraajaksi, jossain välissä kun rahaa piti alkaa tekemään, siirryin pitopalveluhommiin. Silloinen miesystäväni oli aloittamassa Metropoliassa teatteri-ilmaisun ohjaajan opinnoissa. Sitten vähän ”läpällä” laitettiin hakemukset amikseen ja minut hyväksyttiinkin opiskelemaan tarjoilijaksi Roihuvuoreen, meni pari vuotta. Viitisen vuotta tein AC-tarjoilijan hommia.

Jossain vaiheessa havahduin, että olen kohta kolmekymmenvuotias, pitäisikö siirtyä alalle jonne piti alunperin mennäkin. Samaan aikaan Lahden muotoiluinstituutissa opiskeleva ystävä yritti houkutella hakemaan sinne. En kuitenkaan koe olevani suunnittelija, mutta ryhdyin tutkimaan kaikkia vaihtoehtoja.

Kun valmistuin aiemmin pukuompelijaksi, en löytänyt silloin tietoa mistään vestonomikoulutuksesta. Se kuulosti itselle järkevältä, ei tarvitse tuoda itseä niin esille, toisin kuin suunnittelijana pitää niin tarkasti tuntea että ”tää väri on mun intohimo”, halusin vaan tehdä ja ymmärtää monipuolisesti, mitä mä teen.

Halusin kokonaisvaltaisen käsityksen alasta. Hain ja pääsin vestonomikoulutukseen, vähän tuli kritiikkiä laajasta koulutuspohjastani. Itse koen että se on eduksi, kaikkien pitäisi olla ravintolassa vähintään vuosi töissä!

Opiskeluaika oli aika tiukkaa. Asuin yksin Helsingissä ja olin tottunut tiettyyn tulokategoriaan. Kun siitä tipahti 1500,- kuussa pois, niin se vaikutti. Olin sen verran hullu, että yritin tehdä töitä täyspäiväisesti ensimmäisen opiskeluvuoden ajan, toisena vuonna vähensin vain yhteen työhön ja totesin että on vain pakko keskittää energiat.

Nyt kun meillä on harjoittelija talossa, hänkin näyttää vetävän samalla tahdilla. Harkkarille on hyvä muistuttaa, että välillä saa sanoa ”ei” työtarjouksille. Nautin kyllä opiskeluajasta täysin rinnoin. Koulu oli kuitenkin vähän kuin lomaa, oman työelämäkokemuksen jälkeen. Olin jo 25-vuotias ja meidän luokka oli ”mummoluokka”. Mutta motivaatio opiskelulle on eri kun tietää, mitä työnteko on.

Uratarina

Se on tosi tylsä - kun tein näitä duuneja opiskelun sivussa, olin hostina tapahtumassa, jossa satuin saamaan MAKIAn parkan päälleni. Siellä oli myös yrityksen edustaja paikalla, jolloin luontevasti pääsin tiedustelemaan harjoittelumahdollisuuksista. Vuosi kului, ja hän lopulta ilmoitti että heillä saattaisi olla harjoittelupaikka. Laitoin hakemuksen vetämään ja sain paikan. Tein koko harjoittelun siellä, pääsin kiinni koko malliston kaareen saman tien. Ohjaajat antoi tehdä vapaasti kaikkia töitä, joten opin harjoittelun aikana tosi paljon.

Aleksi on myös vestonomi, tiesi tasan tarkkaan, mitä olen opiskellut ja mitä mun periaatteessa pitäisi osata. Se oli todella helppoa.

Harjoittelujakson jälkeen tein silloin tällöin töitä. Ehdin jo huolestua, kun ryhdyin valmistumaan eikä työnantajista kuulunut mitään. Tein heille myös opinnäytetyöni. Emme olleet koskaan puhuneet työllistymisestä. Pieni yritys kuitenkin kyseessä. Samana päivänä kun meillä oli opinnäytetyön esittely, Jesse Hyväri, pääsuunnittelija oli soittanut sillä aikaa kun esittelin opinnäytetyötäni. Hän kysyi, aloittaisinko kesäkuussa. Aika harvinaista saada saman tien valmistumisen jälkeen työpaikka. Vähän on vaakalaudalla monella koko ajan oma paikka. Mä oon ollut sen suhteen onnekas. Oon ollut siellä vuodesta 2013 eli suoraan valmistumiseni jälkeen. Hassua on aikakäsitys, kun työn puolesta elän jo 2017 syksyssä.

Tulevaisuus

Nykyisen työnantajan yritys kehittyy koko ajan. On jo tapahtunut monenmoista kehitystä ja asiat menevät koko ajan eteenpäin. Suunnittelu ei ole suurin intohimoni. Ehkä sivuproggiksena voisi jotain harrastusluonteisesti tehdä. Jos joku kysyy, mikä on unelma-ammattini, ei oikein ole mitään muuta työtä josta haaveilisin. Pääsen kuitenkin tosi monipuolisesti tekemään ja osallistumaan monialaisesti, saa olla mieltä markkinointiasioista, pääsee järjestämään kuvauksia, tekemään alustavia layoutteja. Pitää olla vähän haasteita. Jos vain mittaisin tuotteita päivästä toiseen, varmaankin kyllästyisin. Välillä pääsee tapaamaan ulkomaalaisia agenttejamme, se antaa aina uutta perspektiiviä tekemiseen.

Yritysyhteistyö

Vaatetusalan tutkinto-ohjelma tekee yhteistyötä yritysten ja yhteisöjen kanssa. Lue lisää