Tunnelmia tutkinnon saavuttamisen kynnyksellä

25.05.2018

Kevätlukukauden  päätteeksi noin 2060 uutta osaajaa suuntaa Metropoliasta työelämään tai uusille urille tuore tutkintotodistus taskussaan. Neljä vastavalmistuvaa opiskelijaa kertoo tunnelmistaan ja tulevaisuuden odotuksistaan

On upeaa saada uusi ammatti aikuisena

Olen Suska (Susanna) Jyllinmaa ja valmistun musiikkipedagogiksi pääaineenani varhaisiän musiikkikasvatus ja taiteen soveltava käyttö.

Ymmärsin joitain vuosia sitten, että haluan valmistua ammattiin musiikin alalta. Olen soittanut ja esiintynyt pienestä asti, mutta tyttäreni muskari- ja soittoharrastuksen myötä minulle alkoi valjeta, että haluan opiskella musiikkipedagogiksi. Selvittelin netistä aikuisopiskelumahdollisuuksia ja valitsin Metropolian.

Mitä on jäänyt mieleeni opiskelusta? Olen aika monelle kysyjälle vastannut, että neljä vuotta yhtä aikaa - opiskelu, työ, perhe ja erilaiset vapaa-ajan musiikkijutut - on tarkoittanut lähes tauotonta tekemistä ja stressiäkin.

Aina kun ei ole sellaista vaihtoehtoa, että voisi pelkästään opiskella. Jos sellainen vaihtoehto jollakulla on, suosittelen lämpimästi ottamaan kaiken opiskeluajasta irti.

Nyt valmistuessani iloitsen, että olen saanut kaiken valmiiksi ja hahmotan, miten valtavasti olen oppinut. Luultavasti ilman jatkuvaa työntekoa olisin voinut saada vielä enemmän opiskelusta ja kaikesta tarjonnasta irti. Koen kuitenkin saaneeni riittävät työkalut työelämään ja olen saanut ymmärryksen siitä, millainen elämänmittainen matka pedagogin ammatti on.

Syksyllä teen erilaisia töitä osa-aikaisesti. Parina päivänä viikossa pidän muskariryhmiä. Muina päivinä jatkan nykyisessä työssäni tv-tuotannossa. Toki sitten päälle tulee varmasti taas kivoja keikkoja ja projektiluonteisia musahommia. Olen työllistymässä suunnitelmieni mukaisesti. Mielestäni näyttää siltä, että musiikkipedagogeille on kivasti kysyntää.

Voin todeta, että minulla on vain myönteistä sanottavaa opinnoistani. On upeaa saada uusi ammatti aikuisena ja hienoa, että sekä opettajat että työnantaja ovat olleet joustavia ja mahdollistaneet tällaisen.

Pipopäinen poikanen aikuisten keskellä huomasi yhtäkkiä kasvaneensa matkan varrella monta kengän numeroa henkisesti suuremmaksi

Olen Joni Tammisalo, 27-vuotias miehen alku Hyvinkäältä ja valmistun geronomiksi 25.5.2018. Olin ollut jo pitkään kiinnostunut sosiaalialan opinnoista, mutta geronomitutkinto löytyi vasta läheiseltä saadun vinkin kautta opinto-oppaasta. Rehellisesti sanoen en ollut ihan ajatellut opiskelevani pelkkää vanhustyötä, mutta pari päivää ajatusta sulattelin ja päätin ottaa vinkistä vaarin. Tässä kohtaa tuntuu siltä, että kohtalo otti ohjakset omiin käsiinsä ja alkoi johdattamaan minua tähän suuntaan. Yhteiset askelsarjat löytyivät nopeasti ja yhtäkkiä alkoi tuntumaan siltä, että juuri tätähän minä olen aina halunnut opiskella. Päivääkään en vaihtaisi pois ja olen todella monelle opintojeni aikana kohtaamalleni ihmisille ikuisesti kiitollinen. Olen saanut paljon uusia ystäviä, elämänkokemusta ja eväitä elämään.

Kun aloitin opiskeluni, kuuntelin muita opiskelijoita kunnioittaen ja arvostaen heidän tarinoitaan ja kokemuksiaan aikaisemmasta elämästä. Olo oli vähän kuin rumalla ankan pojalla, joka nyt nippa nappa pärjää ja tulee perässä. Tämä asetelma teki minulle kuitenkin tosi hyvää. Pipopäinen poikanen aikuisten keskellä huomasi yhtäkkiä kasvaneensa matkan varrella monta kengän numeroa henkisesti suuremmaksi. Opiskelut toivat uusia, vähän jopa pelottaviakin tilanteita, mutta kun niistä selvisin, huomasin pystyväni tähän. Olen oppinut sen, että jos haluat kehittyä ihmisenä ja ammatillisesti, on vain tartuttava uusiin haasteisiin ottaen hetkestä kiinni ja löytää uusia asioita epämukavuusalueiltakin. Haluan antaa myös isot kiitokset geronomitutkinnon kaikille opettajille. He loivat turvallisen ja kannustavan ilmapiirin opinnoille. Tukea olen saanut aina, kun olen sitä tarvinnut, ja opiskelut ovat tarjonneet hedelmällisen maaperän tietotaidoille, mistä ajatukset nykyään kumpuavat. Luokkakaverit ovat myös olleet korvaamattomia, ja kuinka monet jaetut ilot, pienet hetket ja onnistumisen kokemukset olemme yhdessä jakaneetkaan. Toivottavasti he pysyvät elämässäni ja saan seurata heidän polkujaan.

Haluan tulevaisuudessa kehittää itseäni ihmisenä ja keskittyä vielä enemmän siihen, mikä on subjektiivinen totuus saavuttaa jokaisen yksilön kohdalla onnistunut kohtaaminen. Opiskeluiden aikana olen luokkakaverini ja hyvän ystäväni Mikko Haapalaisen kanssa pistänyt pystyyn Mummodisko ry:n. Yhdistyksen tarkoituksena on tarjota ikäihmisille erilaisia konteksteja onnistuneille kohtaamisille, hyvän olon tunteen tartuttamiselle, hauskanpidolle ja tulevaisuuden voimavarojen luomiselle. Ylisukupolviset kohtaamiset ja erilaisten kulttuurien yhteen saattaminen ovat meillä myös lähellä sydäntä. Pyrimme pyyhkimään vähän pölyjä pois vanhustyöstä ja tuoda omalla toiminnallamme siihen vähän sitä kuuluisaa "mediaseksikkyyttä". Ikäihmiset, jos ketkä, ovat hyvin heterogeeninen ryhmä, ja jokainen yksilö omaa omat toiveensa ja tarpeensa. Olemme tähän mennessä pyörittäneet "Mummodiskoja" hoivakodeissa, palvelukeskuksissa ja Tavastiallakin on pyörähdetty kolme kertaa.

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen, erilaiset ilmiöt ja ihmiset kiinnostavat minua kovasti. Haluaisin myös itse kirjoittaa asioista, jotka puhuttelevat minua, pukea sanoiksi ja tuoda nämä tarinat päivän valoon myös muiden nähtäväksi. Muistikuntoutujat ovat lähellä sydäntäni ja haluan tulevaisuudessa olla ajamassa heidän asioitaan. Haluan opiskella aihealuetta lisää ja olla auttamassa ihmisiä näkemään se, ettei "muistisairaus" ole mikään the end! Tunnemuistiä ei ikinä ihmiseltä viedä ja sitä kautta on hyvä lähteä rakentamaan onnistuneita kohtaamisia, toimijuuden tukemista, hetkessä elämistä, arjen pieniä hetkiä ja jaettuja iloja. Muistetaan pitää ihmisen haaveet ja toiveet aina mukana elämässä ja ollaan aktiivisia toimijoita. Elämässä osallisuuden ja onnellisuuden kokemukset ovat minulle ne kaksi kärkeä.

Psykoterapia on vielä sellainen koulutus, josta vielä haaveilen joskus tulevaisuudessa. Sanon sen ääneen, koska se on ennenkin toiminut elämässäni hyvänä motivaattorina. Olen myös kova politiikan penkkiurheilja. Saas nähdä, olisiko siinä suunnassa mitään tulevaisuuden varalle.

Loppuun vielä suuri kiitos Metropolia ja geronomitutkinto (AMK). Näihin vuosiin matkaan vielä monta kertaa elämässäni.

"Tulevaisuutta on nyt helpompi ja mielekkäämpi suunnitella"

Olen Rami Järvinen, 32-vuotias Helsinkiläinen. Opiskelin tradenomiksi Hankintatoimen ylemmässä AMK-tutkinto-ohjelmassa, Myyrmäen kampuksella. Lopputyön aiheeni oli Kansainvälisen hankinnan edellytysten luominen.

Kaksi vuotta meni erittäin nopeasti ja fiilis on kerrassaan loistava. YAMK oli mahtava tilaisuus syventää omaa osaamista hankinnan osalta, sekä verkostoitua kollegoihin eri aloilta. Erityisen tyytyväinen olin luentojen tasoon, joista sai lisävirtaa jopa rankan työpäivän jälkeen. Koulun myötä olen tehnyt systemaattista itsearviointia ja lopputulemana osaan sanoa, että kehitettävää riittää edelleen.

Koulunkäynti osoitti myös, että olen onnistunut suuntautumisessani alallani. Nykyaikana on tärkeää pysyä kehityksessä mukana ja koulutus oli hyvä muistutus siitä, että tietoa on paljon saatavilla.

Tutkinto antaa mahdollisuuden paremmalle urakehitykselle ja mahdollisille jatko-opinnoille. Kaikki ovet ovat siis auki myös eteenpäin katsottaessa. Tutkinnon myötä olen saanut lisää itsevarmuutta ja uskoa omaan tekemiseen. Helpottavaa oli huomata, että ongelmia hankintaan liittyen riittää alasta riippumatta. Rakennusala ei ole siis ainoa. Ongelmiin on kuitenkin aina olemassa ratkaisu ja työkaluja on kyllä olemassa, kunhan asenne on ratkaisukeskeinen. Tulevaisuutta on nyt helpompi ja mielekkäämpi suunnitella.

Nyt on aika pidellä hieman kertyneitä lomia, latailla akkuja ja suunnitella tulevaisuutta. Itseni kehittäminen jatkuu niin työpaikalla, kuin sen ulkopuolellakin.

Kiitokset Metropolialle laadukkaasta tutkinnosta!

”Kuka tahansa ei voi sanoa olevansa insinööri”

Olen Lauri Ikola Helsingistä ja 24-vuotias. Valmistuin nyt Talotekniikan amk-tutkinto-ohjelmasta insinööriksi ja pääaineenani oli sähköinen talotekniikka. Insinöörityöni aiheena oli lääkintähuoltokiinteistön varmennetun sähkönjakeluverkon määräystenmukaisuus oikosulkutilanteessa.

Kyllä on hyvä fiilis kun on saanut tutkinnon purkkiin! Neljä vuotta on pitkä aika ja väliin on mahtunut kaikenlaista. Loppurykäisy oli uuvuttava, mutta itseensä voi olla kuitenkin tyytyväinen.

Tutkinto on iso asia. Nyt on ammatti hankittu ja ovia on paljon enemmän auki joka suuntaan. Insinööri on säännelty nimike, kuka tahansa ei voi sanoa olevansa insinööri. Se, että on lukenut insinööriksi osoittaa tietynlaista omistautumista ja että on jollain tasolla perehtynyt asioihin. Tällä alalla arvostetaan sitä, että on tutkinto. Ilman sitä tällä alalla on huomattavasti vaikeampi päästä töihin. Työmahdollisuuksien lisäksi on sitten myös mahdollisuus jatkaa opiskelujakin eteenpäin. Opinnot käsittelivät sähkötekniikan lisäksi talotekniikkaa ja rakennusten energiatalouteen liittyviä opintoja, joten uskon siitäkin olevan jatkoa ajatellen paljon hyötyä.

Työskentelen tällä hetkellä sähkösuunnittelijana Insinööritoimisto Stacon Oy:ssä ja syksyllä aloitan maisteriopinnot diplomi-insinööriksi Aalto Yliopistossa, Otaniemessä.

Haluan kiittää kaikkia opettajia, etenkin Matti Sundgrenia ja Torsti Viiloa. Opiskelukavereistakin syntyi hyviä ystäviä ja verkostoja. Voin suositella sähköalan opiskelua kaikille alasta kiinnostuneille.

---

Muuta maailmaa kanssamme

Tule mukaan muutosta vauhdittavaan varainhankintakampanjaamme. Lahjoita euro, joka tukee yhteistä tulevaisuuttamme. Kiitos lahjoituksesta!

metropolia.fi/lahjoita

---