Robottibussin kyydissä kohti hiilineutraalia Helsinkiä

Antti Venho

Helsinki tavoittelee hiilineutraalisuutta vuoteen 2035 mennessä. Liikenteen osalta tavoitteeseen pääsemiseksi kasvihuonekaasupäästöjen tulisi vähentyä 69 % vuoden 2005 tasosta. Tavoitteen saavuttamisessa on tekemistä varsinkin, kun otetaan huomioon, että Helsingin väkiluku kasvaa vuosittain noin 5000 asukkaalla. Ihmisten liikkumistarpeisiin tulee jatkossa kyetä vastaamaan yhä fiksummin ja vähäpäästöisemmin. Robottibusseilla voidaan parantaa joukkoliikenteen palvelutasoa ja siten vähentää liikenteestä aiheutuvia päästöjä.

Helsingissä kuljetaan joukkoliikenteellä enemmän kuin henkilöautolla. Henkilöliikenteen kuljetusosuuksista Helsingissä joukkoliikenne kattaa noin 70 % ja henkilöautot noin 30 %. Helsinkiläisten päivittäisten matkojen kulkutapaosuudesta joukkoliikenne kattaa 33 %, henkilöautoilu 19 %.

Henkilöautoliikenteen ympäristövaikutukset

Henkilöautoilun verrattain pienestä kulkutapaosuudesta huolimatta henkilöautoliikenne aiheuttaa yli puolet liikenteen kasvihuonekaasupäästöistä Helsingissä. Myös terveydelle haitallisen ympäristömelun ja ilmanlaatua heikentävien päästöjen yhtenä päälähteenä ovat tieliikenne ja henkilöautot. Liikenteen päästövähennyksiä tavoiteltaessa onkin suuri merkitys sillä, miten henkilöauton kulkutapaosuutta saadaan mahdollisimman tehokkaasti ja järkevästi siirrettyä niin sanottuihin kestäviin kulkutapoihin eli kävelyyn, pyöräilyyn ja joukkoliikenteeseen.

Helsingin yleiskaavan visiossa Helsinki on raideliikenteen verkostokaupunki, mikä ympäristötavoitteiden kannalta onkin oikein suotavaa, onhan uusiutuvalla sähköllä kulkeva Helsingin raideliikenne jo nykyäänkin laskennallisesti CO2-päästötöntä. Raideliikenteeseen vain sisältyy yksi perustavaa laatua oleva haaste: raiteilla pääsee vain sinne, minne raiteet vievät. Koska jokaisen kotiovelle ei voida vetää kiskoja, tarvitaan muita kestäviä ratkaisuja täydentämään raideliikenteen runkoverkkoa.

Kattavat palvelut edistävät liikkumistapojen muutosta

Puhutaan viimeisen kilometrin ongelmasta eli siitä, kuinka taitetaan sujuvasti ja kestävästi myös ensimmäiset ja viimeiset muutamat sadat metrit kotioven tai vaikka työpaikan ja joukkoliikenteen runkoverkon välillä.

Ongelma saattaa äkkiseltään vaikuttaa vähäpätöiseltä, mutta se on aivan oleellinen, kun tavoitteena on saada entistä useampi vaihtamaan henkilöauto joukkoliikennevälineeseen: Omalla autolla pääsee ovelta ovelle, ja lähtö tapahtuu juuri silloin kuin itse haluaa. Se jos mikä on mukavaa. Ja ihminen jos mikä on mukavuudenhaluinen.

Joukkoliikennejärjestelmän on pystyttävä kilpailemaan käyttäjistä tarjoamalla entistä sujuvampia ja houkuttelevampia matkaketjuja ovelta ovelle -periaatteella. Robottibusseilla pystytään tulevaisuudessa toteuttamaan hyvin joustava ja helppokäyttöinen sekä kustannustehokas joukkoliikennejärjestelmää täydentävä liikennemuoto vastaamaan tähän tarpeeseen.

Robottibussi palveluja täydentävänä vaihtoehtona

Erilaisia robottibussikokeiluja tuntuu olevan käynnissä kaiken aikaa. Kun yksi päättyy, alkaa jossain toinen, usein kolmaskin. Suurelta osin kokeiluissa on kyse teknisestä kehitystyöstä: testataan, miten robottibussit saadaan kulkemaan älykkäästi, turvallisesti ja luotettavasti eri ympäristöissä ja olosuhteissa. Teknisen puolen lisäksi arvokasta on myös kokeilujen näkyvyys ja avoimuus. Robottibusseissa on paljon samaa kuin aikanaan junan tulemisessa. Uusi ja ihmeellinen herättää herkästi epäilyksiä, saattaa pelottaakin hieman. Avoimilla ja näkyvillä kokeiluilla ihmisten mieleen leivotaan pikkuhiljaa ajatus siitä, että tämä on ihan normaalia, ei tarvitse pelätä. Tämä edesauttaa automaattiliikenteen hyväksyttävyyttä ja madaltaa käyttöönoton kynnystä, kun tekniikka aikanaan on kypsä täysimittaiseen operointiin. Helsinki RobobusLine -hankkeen tämän kesän ja syksyn kokeilussa kuka vain on voinut hypätä robottibussin kyytiin Kalasatamassa, ja viime vuonna liikennöitiin Kivikossa.

Joukkoliikennettä kysynnän mukaan?

Älykästä, kutsuohjattua joukkoliikennettä – tämä o hienompi termi sille, mitä robottibussitkin tulisivat tulevaisuudessa tekemään – kokeiltiin HSL:n Kutsuplus-hankkeessa vuosina 2012–2015. Hankkeessa pilotoitiin helppokäyttöistä matkanvarauspalvelua, jolla asiakkaat pystyivät määrittämään matkansa lähtöpisteen ja määränpään sekä lähtö- tai saapumisajan. Tällaisten ovelta ovelle -tyyppisten matkatilausten perusteella taustalla oleva järjestelmä optimoi hankkeessa liikennöineen tilataksi- ja minibussikaluston reittejä lähes reaaliajassa. Tavoitteena oli, että suurin piirtein samaan suuntaan ja samaan aikaan kulkevat asiakkaat saataisiin poimittua samaan kyytiin mahdollisimman tehokkaasti ja aikataulun kannalta luotettavasti.

Kutsuplus-hankkeen tulokset olivat erittäin myönteisiä. Asiakastyytyväisyys oli huippuluokkaa, ja palvelu koettiin varteenotettavaksi vaihtoehdoksi henkilö- ja leasingautoille erityisesti poikittaissuuntaisilla matkoilla, jotka ovat olleet Helsingissä joukkoliikenteen perinteisenä haasteena (onneksi raiteita saadaan pian lisää poikittaissuuntaankin mm. rakenteilla olevan Raide-Jokerin myötä). Hankkeessa ajoneuvojen kuljettajat olivat robottien sijasta vielä perinteisesti lihaa ja verta, mutta muilta osin hankkeen älykkääseen kutsuohjaukseen perustuva liikennöinti oli juuri sitä, mihin robottibussitkin voidaan tulevaisuudessa valjastaa.

Kutsuplus-kokeilu lakkautettiin vuonna 2015, mutta legenda jäi niin sanotusti elämään ja kutsuplussan perään kysellään yhä tasaiseen tahtiin. Kysyntäohjatulle joukkoliikennejärjestelmää täydentävälle liikennemuodolle siis on vissiä kysyntää, ja sillä on mitä ilmeisimmin myös potentiaalia korvata henkilöautoilua. Kutsuplus-hankkeessa ajoneuvot olivat perinteisiä ihmisen kuljettamia pikkubusseja, mutta kulkupelien robotisoinnilla saavutettaisiin lisäksi vielä kaikki muut automaattiliikenteen hyvät puolet: väsymätön ja yli-inhimillisellä tarkkaavaisuudella ja reaktiokyvyllä varustettu robokuljettaja, absoluuttisen sujuva liikenne ja verraton ennakoitavuus niin liikenteessä kuin aikataulullisestikin tehostaisivat entisestään järjestelmää, parantaisivat liikenneturvallisuutta ja parantaisivat kannattavuutta.

Lähteet

Antti Venho

Antti Venho toimii liikenteen ympäristövaikutusasiantuntijana Helsingin kaupungin kaupunkiympäristön toimialalla. Koulutukseltaan hän on ympäristötekniikan diplomi-insinööri.

Tämä artikkeli on osa Helsinki Robobusline -julkaisua. Siirry julkaisun etusivulle

Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja

Helsinki RobobusLine — Robottibussi Helsingin kaduilla 

© Metropolia Ammattikorkeakoulu

Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja
TAITO-sarja 34
Helsinki 2019
ISBN 978-952-328-184-4

ISSN 2669-8021

Julkaisija: Metropolia Ammattikorkeakoulu
Toimittanut: Eetu Rutanen & Milla Åman Kyyrö

 

www.metropolia.fi/julkaisut

Julkaisu on tuotettu osana Metropolia Ammattikorkeakoulun älykkään liikkumisen innovaatiokeskittymän Helsinki RobobusLine -hanketta, joka osarahoitettiin Helsingin kaupungin innovaatiorahaston varoin. Hanke tuki mySMARTLife -hankekokonaisuutta, joka on saanut rahoitusta Euroopan unionin Horisontti 2020 tutkimus- ja innovaatio-ohjelmasta rahoitussopimuksen No 731297 mukaisesti.