Uudistuva johtajuus –
Systeeminen ymmärrys ja ratkaisukeskeinen toimintamalli

Raisa Varsta & Marianne Roivas (toim.)

Systeeminen näkökulma johtamistyöhön

Helena Kuusisto-Ek

Konstellaatioharjoitus

Tällä hetkellä johtamistyössä nousevat usein esille käsitteet ”systeemisyys”, ”kompleksisuus”, ”monimutkaisuus” sekä ”asioiden ja ilmiöiden moniulotteisuus”. Puhutaan myös ”systeemisestä ymmärryksestä” ja ”systeemien johtamisen tarpeesta”. Monet kokevat, että tarvitaan ennen kaikkea työkaluja ymmärtää asioiden monimutkaisuutta.

Oppilaitosten johtamisessa tarve ymmärtää yksittäisten asioiden rinnalla kokonaisuuksia nähdään tärkeänä. Onhan oppilaitos yhdistelmä monenlaisia toimintoja, ryhmiä, organisaatiorakenteita ja asioita, jotka ovat riippuvuussuhteessa keskenään. Se, millä tavoin voidaan ymmärtää ja hahmottaa näitä monimutkaisia systeemejä, kaipaa uusia johtamisen työkaluja ja ajattelumalleja. Metropolia Ammattikorkeakoulun rehtoreille suunnatussa Uudistuva johtajuus -valmennuksessa olemme pyrkineet tuomaan esiin sekä systeemien toimintaperiaatteita että siihen liittyviä analyysityökaluja. Monet totesivat heti valmennuksen alussa, että tämän tyyppisiä teemoja ei ole aiemmin käsitelty missään koulutuksessa, mutta selkeä tarve asian käsittelylle on.

Systeeminen älykkyys on yksi tapa hahmottaa systeemistä johtamista. Systeemiäly korostaa seuraavia kompetensseja:

  • kyky nähdä kokonaisuuksia
  • kyky lähestyä ihmisiä positiivisesti
  • suhtautua asioihin innostuneesti
  • kyky arvioida työskentelyään kriittisesti.

Systeemiälykäs työntekijä osaa etsiä uusia lähestymistapoja ongelmiin eikä lamaannu niiden edessä. Hän keksii uusia lähestymistapoja vaikeisiin tilanteisiin ja pystyy ottamaan vastaan neuvoja hermostumatta (Talouselämä 2016).

Systeemiälykkään toiminnan hyödyt ovat moninaiset. Systeemiälykäs toiminta mahdollistaa kyvyn nähdä suuria kokonaisuuksia suhteessa omaan toimintaamme, rationaalisen ajattelun yhdistämisen intuitioon, tulevaisuuden ja nykyhetken samanaikaisen tarkastelun, kognitiivisen ja emotionaalisen kyvykkyyden sekä aiottujen ja ei-aiottujen tapahtumien kytkemisen toisiinsa (Hämäläinen, Jones & Saarinen 2014, 217).

Moni rehtori koki systeemiälykkyyden olevan luonteva tapa hahmottaa sitä, mitä tarvitsemme, jotta voimme tunnistaa tulevaisuuden johtamistarpeita. Itse asiassa useampi rehtori koki sen olevan keskeinen osa rehtorin kompetenssia: on samaan aikaan kyettävä toimimaan viisaasti useassa eri verkostossa, joustavasti ja systeemiälykkäästi. Systeemisessä älykkyydessä kiinnostavaa on myös positiivisen ihmiskuvan ja optimismin ajatus. Voimme nähdä ympärillämme mahdollisuuksia ja kehittää jatkuvasti kykyämme toimia viisaasti ja rakentavasti erilaisissa systeemeissä ja työyhteisöissä. Systeemiälykäs johtaja luo omaan työyhteisöönsä toimintakulttuuriin, jossa ihmiset kokevat olevansa arvostettuja ja haluttuja.

Systeemien toimintaa ohjaavat periaatteet

Jokaisessa systeemissä on tunnistettavissa systeemin toimintaa ohjaavat perusperiaatteet. Näitä periaatteita voidaan kuvata seuraavasti:

Antamisen ja saamisen tasapaino kuvaa systeemissä vastavuoroisuuden merkitystä. Systeemin järjestys – aiemmin systeemiin tulleet ovat ensimmäisinä organisaatiorakenteesta ja positioista riippumatta – avasi monelle ymmärryksen siitä, miksi monet asiat tuntuvat haastavilta, jos järjestystä ei tunnisteta. Kuulumisen periaate – tärkeys tunnistaa systeemiin kuuluminen ja erottaa se ei-kuulumisesta – herätti keskustelua systeemin rajojen merkityksestä. Pohdinta siitä, mitkä asiat ovat edellytyksiä työyhteisön toimivuudelle systeemisestä näkökulmasta, saivat monet toteamaan, että tässä on ratkaisun avaimia moneen ongelmatilanteeseen. Lähtökohtana työyhteisön kehittämiselle on nykytilanteen aito näkeminen (the reality is as it is) sen sijaan, että haluamme nähdä nykytilanteen omalla tavallamme (denial of reality) (Horn & Brick 2009).

Testasimme valmennuksessamme useita erilaisia systeemisiä työkaluja. Hahmottelimme visuaalisin keinoin kunkin rehtorin oppilaitosta systeeminä ja siihen vaikuttavia asioita. Sen jälkeen kävimme keskusteluja siitä, miten eri tavoin samankin oppilaitoksen henkilöt näkevät oman kouluyhteisönsä. Teimme harjoituksia, joissa tarkastelimme visuaalisesti oppilaitoksen menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Kokeilimme monelle uutta systeemisen organisaatiokonstellaation menetelmää pyrkien tunnistamaan systeemin vuorovaikutussuhteita ja sisäistä dynamiikkaa. ”Kummallista, mutta toimivaa”, totesivat monet osallistujat.

Systeeminen ymmärrys muutoksissa tukee johtamistyötä

Suurimpia oivalluksia valmennuksessa koettiin kuitenkin tarkasteltaessa muutoksia systeemisesti. Muutostilanteissa on äärettömän hyödyllistä ymmärtää se, mitkä asiat todellisuudessa vaikuttavat muutosten onnistumiseen. Usein ne saattavat olla asioita, jotka vaikuttavat koko työyhteisöön, mutta ne ovat organisaatiokulttuurissa jäävuoren pinnan alla puhumattomina ja tunnistamattomina. Systeeminen organisaatiokonstellaatio nostaa esiin näitä asioita, ja eettisesti oikein käytettynä menetelmä on hyödyllinen, vaikkakin vielä työskentelymuotona vakiintumaton ja tutkimusta vaativa. Kai Bulling on todennut väitöskirjassaan The Systems Constellation as an Instrument for Change Agents (2018) systeemisten interventioiden antavan tiimeille parempaa ymmärrystä kokonaisuuksista, toistensa näkökulmista ja muutosten perusteluista. Samalla tiimien yhtenäisyys lisääntyy ja työyhteisön ilmapiiri muuttuu positiiviseksi.

Systeemisen ymmärryksen lisääntyminen on johtajille usein helpottavaa. Yksittäisten ongelmien tai syyllisten etsimisen sijaan katsomme suurempaa kokonaisuutta, ja syntyy ymmärrys siitä, mitkä asiat johtuvat yksittäisistä henkilöistä ja mitkä systeemistä. Usein johtajat toteavat, että on lohdullista nähdä asioihin vaikuttavat tekijät ja tajuta, että oma rooli on vain yksi monista – eikä useinkaan niin ratkaiseva kuin on olettanut. Myös rehtoreille tämä oivallus toi paljon uusia ajatuksia.

Kuten Tony Schwarzt (2009) on todennut artikkelissaan “What It Takes to Think Deeply About Complex Problems”:

Deepening depends on our willingness to challenge our blind spots, deeply held assumptions, and fixed beliefs. Widening means taking into account more perspectives – and stakeholders – in order to address any given problem from multiple vantage points. Lengthening requires focusing on not just the immediate consequences of a decision but also its likely impact over time.

Systeeminen johtaminen on tulevaisuuden johtamista – sen valmennuksesta saamamme palaute on vahvistanut.

Lähteet

  • Bulling, Kai 2018. The Systems Constellation as an Instrument for Change Agents. A Case Study, general Conceptual Model and Exploration of Intervention Effects. Springer Gabler.
  • Horn, Klaus P. & Regine Brick, Carl-Auer 2009. Invisible Dynamics. Systemic Constellations in Organisations and in Business.
  • Hämäläinen, Raimo P. & Jones, Rachel & Saarinen, Esa 2014. Being Better Better – Living with Systems Intelligence. Aalto University Publications, CROSSOVER 4/2014.
  • Partanen, Minttu-Maaria 2016. Oletko systeemiälykäs? Se on menestyksen avain – ja sitä voi oppia. Talouselämä 18.9.2016.
  • Schwartz, Tony 2009. What It Takes to Think Deeply About Complex Problems. Harvard Business Review.
  • Uudistuva johtajuus - systeeminen ymmärrys ja ratkaisukeskeinen toimintamalli

    © Metropolia Ammattikorkeakoulu

    Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja
    TAITO-sarja 33
    Helsinki 2019

    ISBN 978-952-328-180-6
    ISSN 2669-8021

    Tutustu muihin Metropolian julkaisuihin

  • Julkaisija: Metropolia Ammattikorkeakoulu, Helsinki

    Toimittanut: Raisa Varsta & Marianne Roivas

    Julkaisu on tuotettu osana opetustoimen henkilöstökoulutusta Uudistuva johtajuus - systeeminen ymmärrys ja ratkaisukeskeinen toimintamalli, jota rahoitti Opetushallitus (OPH).