Oopperastudio Luova
Irti flyygelinmutkasta – aarioiden loistoa

Ohjelma

Henry Purcell (1659–1695): Hark! The ech’ing air (anon.)

Teoksesta The Fairy-Queen (1692) Z. 629

• Jaana Rautonen, sopraano
• Katarina Katris, piano

G. F. Händel: Si spietata

• Tomi Andersson, basso
• Katarina Katris, cembalo

G. F. Händel: Nerghittosi che fate

• Olga Harrison, sopraano
• Veeti Siltala, piano

Wolfgang Amadeus Mozart (1756–1791): Non so piu cosa son (Lorenzo da Ponte) K.492

Oopperasta Figaron Häät

• Kirsi Leutonen, laulu
• Edit Rautio, piano

Gian Carlo Menotti (1911–2007): Mother’s Song

Oopperasta The Consul (1950)

• Saara Pääkkönen, laulu
• Edit Rautio, piano

Pjotr Tšaikovski (1840–1893): Olgan aaria (P. Tšaikovski ja K. Shilovsky, Aleksander Puškinin mukaan)

Oopperasta Jevgeni Onegin

• Nea Mäkelä, laulu
• Armaan Madar, piano

- Lyhyt tauko -

Georges Bizet (1838–1875): Korttiterzetto (Ludovic Halévy, Henri Meilhac)

oopperasta Carmen (1875)

• Iida Aarnio, laulu
• Tiina Salminen, laulu
• Riikka Mäkinen, laulu
• Armaan Madar, piano

Richard Wagner (1813–1883): Kundryn monologi “Grausamer! Fühlst du im Hertzen…“

Oopperasta Parsifal

• Maria Turunen, laulu
• Armaan Madar, piano

Pjotr Tšaikovski (1840–1893): Lisan aaria ”Uzh polnoch blizitsa” (Modest Tšaikovski)

Oopperasta Patarouva (1890)

• Jenni Taivassalo, laulu
• Meri Hietanen, piano

Gian Carlo Menotti (1911–2007): Hello! Oh Margaret, it’s you (Gian Carlo Menotti)

Oopperasta The Telephone (1947)

• Tiina Salminen, laulu
• Armaan Madar, piano
  

Pjotr Tšaikovski (1840–1893): Polinan ja Lisan duetto ”Uzh vecher” (Modest Tšaikovski)

Oopperasta Patarouva (1890)

• Riikka Mäkelä, mezzosopraano
• Jenni Taivassalo, sopraano
• Peppi Lindeman, piano

Laulutekstien suomennokset

Kuulkaa! Kaikuu ilmassa

(käännös Jaana Rautonen)

Kuulkaa! Kaikuu ilmassa voiton laulu.
Ja kaikkialla tyytyväiset kerubit lepattavat

G. F. Händel: Si spietata

Käytkö kuningasta vastaan? Saakelin nainen!
Jos et suostu, voimaa käytän,
Otan sinut ja haluni täytän.

Sinä armoton, jääryytesi luo vihaa rinnasani,
Lempeni kieltäjä, petturi, maista myrkkyäni!

G. F. Händel: Neghittosi, or voi che fate

Tietämättömät, mitä nyt teette?
Iskekää salamoin, taivaat,
Tuon jumalattoman päähän.
Tehkää selvää kiittämättömästä
Ilkimyksestä, joka on minua huijannut.
Ilman rangaistusta jumalatonta naurattaa,
Kun hän näkee salaman iskevän johonkin
Kiveen tai temppeliin.

Non so piu cosa son / En enää tiedä mitä olen

(Lorenzo Da Ponte; käännös Eppu Mäkelä)

En enää tiedä mitä olen tai mitä teen
nyt olen tulta täynnä, kohta jäätä
jokainen nainen muuttaa olotilani
jokainen nainen saa sydämeni lyömään lujempaa.

Mikään muu ei saa päätäni niin pyörälle kuin rakkauden, onnen, mainitseminen. Rakkaudesta puhuminen saa minut varpailleni, muuttaa sydämeni ja pakottaa minut himoon jota en voi hallita.

Puhun rakkaudesta kun olen hereillä
Puhun rakkaudesta kun nukun
järville, varjoille, vuorille
kukille, ruoholle, lähteille,
kaiuille, ilmalle, tuulille,
kunnes ne vievät pois
minun turhat sanani
Ja jos kukaan ei ole minua lähellä kuulemassa,
puhun rakkaudesta itselleni.

Mother’s Song / Äidin laulu

(Gian Carlo Menotti; suom. Hannele Säynätjoki ja Saara Pääkkönen)

Mikä hätänä, lapsukainen?
Miksi olet noin vaisu?
En ole koskaan nähnyt yhtä pientä ja surullista lasta.
Hymyile minulle vähäsen.
Missä mummi on? Kukkuu!
Eikö hymyilytä?
Hymyilisit nyt mummille vähäsen.
En ole koskaan nähnyt yhtä pientä ja surullista lasta;
hän on ryppyinen ja kalpea kuin vanha mies.
Etkö sinä enää koskaan hymyile mummille?
Huhuu!

Etsin sinulle näkinkenkiä ja tähtiä.
Uin puolestasi yli joen ja meren.
Uinu, kultaseni, nuku puolestani.
Minun uneni on vanhaa.
Ruokin puolestasi karitsan ja kyyhkyn.
Ostan sinulle sokeria ja leipää.
Uinu, kultaseni, nuku puolestani.
Minun uneni on kuollut…
Pian lankeaa sade, mutta lapsi ei sitä tiedä.
Hän nauraa itsekseen kultaisissa puutarhoissa.
Pian putoilevat kyynelet, mutta lapsi ei sitä tiedä.
Hänen naurunsa on sokeaa.
Uinu, kultaseni, sillä uni on lempeää.
Uni on lempeää kun se on nuorta unta.
Nuku puolestani, nuku puolestani.
Nikkaroin sinulle lentokoneita ja laivoja.
Pyydystän sinulle heinäsirkan ja mehiläisen.
Anna vanhojen vartioida untasi.
Vain kuolema vartioi vanhoja.
Uinu, uinu…

Olgan aaria

(P. Tšaikovski ja K. Shilovsky, Aleksander Puškinin mukaan; käännös Hannu Heikkilä 1922–2003)

Oi Tanja, Tanja! sa aina haaveilet.
Ma toista maata oon ja iloitsen
laulujaan kuunnellessa.
"Päivän lähetessä iltaa
pitkin pienen joen siltaa..."

En surujani suotta palvo,
en vaivu turhiin unelmiin,
en parvekkeella öitä valvo
ja huokaa ja riudu kyyneliin.
Miks' huokailisin, kun onnellinen
ja vielä nuori olla saan?
Ma osaan nauraa ja leikitellä,
mua päivänlapseks' sanotaan!
Aurinko mulle tuhlaa säteitään
ja mikä olen, siksi aina jään,
mä nuorta toivoa oon täynnä
ja terve, reipas, huoleton!

En surujani suotta palvo... jne.

G. Bizet: Korttiterzetto

(Ludovic Halévy, Henri Meilhac)

MERCÉDÈS & FRASQUITA

Sekoitetaan!

MERCÉDÈS & FRASQUITA

Nostetaan.

MERCÉDÈS & FRASQUITA

Hyvä, juuri näin.

MERCÉDÈS & FRASQUITA

Kolme korttia tähän…

MERCÉDÈS & FRASQUITA

Neljä tuohon.

MERCÉDÈS & FRASQUITA

Ja nyt, puhukaa, kaunokaiseni, tulevaisuudesta
Antakaa meille tietoja!
Kertokaa meille, kuka meidät pettää!
Kertokaa meille, kuka meitä rakastaa!
Puhukaa, puhukaa!

MERCÉDÈS

Minä näen nuoren rakastajan,
joka rakastaa minua loputtomiin!

FRASQUITA

Minun mies on upporikas ja tosi vanha,
mutta hän puhuu avioliitosta!

MERCÉDÈS

Minä menen hänen hevosensa selkään,
ja hän johdattaa minut vuorille.

FRASQUITA

Linnaan, lähes kuninkaalliseen, minun mieheni sijoittaa minut hallitsijaksi!

MERCÉDÈS

Rakkaudelle ei näy loppua,
Kaikki päivät uusia hullutuksia.

FRASQUITA

Niin paljon kultaa kuin pystyn pitämään, timantteja, jalokiviä!

MERCÉDÈS

Minun (miehestäni) tulee kuuluisa johtaja.
sata miestä toimii hänen käskystään.

FRASQUITA

Minun…Voinko uskoa silmiäni? Kyllä! Hän kuolee! Olen leski ja saan perinnön!

FRASQUITA & MERCÉDÈS

Ja nyt, puhukaa, kaunokaiseni, tulevaisuudesta
Antakaa meille tietoja!
Kertokaa meille, kuka meidät pettää!
Kertokaa meille, kuka meitä rakastaa!
Puhukaa uudestaan, uudestaan!

FRASQUITA

Omaisuutta!

MERCÉDÈS

Rakkautta!

CARMEN

Katsotaanpa, minä nostan nyt vuorostani.
Ruutu! Pata!
Kuolema! Luin aivan oikein – ensin minä, sitten hän, kumpaisellekin kuolema!

Vältelläksesi katkeria vastauksia
aivan turhaan sekoitat korttipakkaa,
et saavuta sillä mitään,
sillä kortit kertovat totuuden eivätkä valehtele.
Jos ylhäällä kohtaloosi on kirjoitettu onni,
sekoita ja nosta pelkäämättä,
kortti hyppysissäsi kääntyy ennustamaan sinulle onnea!
Mutta jos sinun on määrä kuolla,
jos sen hirveän sanan on kohtalo kirjoittanut,
aloita sekoittaminen alusta 20 kertaa,
armoton kortti toistaa: kuolema!
Uudelleen, uudelleen,
aina uudestaan, kuolema!

Kundryn monologi

(Richard Wagner)

Julmuri!
Jos tunnet sydämessäsi
vain toisten ihmisten tuskaa,
tunne nyt myös minun tuskani!
Jos olet lunastaja,
mikä estää sinua, paha,
olemasta kanssani pelastuksekseni?
Olen odottanut sinua ikuisuuden,
Vapahtajaa, joka tulit niin myöhään,
jota kerran rohkenin halveksia.

Oi!
Jos tietäisit kirouksen
joka minua vaivaa, unessa ja hereillä,
kuolemassa ja elämässä,
tuskassa ja naurussa,
uuteen kärsimykseen yhä uudelleen,
loputtomasti läpi tämän olemassaolon!
Näin hänet … ja pilkkasin...
Hänen katseensa osui minuun!

Nyt etsin Häntä maailmasta toiseen
tavatakseni Hänet vielä kerran.
Suurimmassa hädässä
tunsin Hänen katseensa lähelläni,
Hänen katseensa lepää minussa.
Kirottu nauru palaa jälleen luokseni:
syntinen vajoaa syliini!
Sitten minä nauran - nauran
En voi itkeä,
Voin vain kiljua, raivota,
riehua, myrskytä,
aina uudelleen hulluuden yössä...
josta tuskin herään katuen.

Jota kaipasin kuoleman tuskissa,
Kenet tunnistin vaikka halveksin:
Anna minun itkeä hänen rinnallaan,
Vain hetki yhdistää minut kanssasi,
ja jos Jumala ja maailma minut karkottaisivat, -
Sinussa olen sovitettu ja lunastettu!

Uzh polnoch blizitsa

(Modest Tšaikovski)

Kello lähestyy jo puolta yötä,

mutta Hermann ei ole vielä täällä.

Tiedän, että hän tulee, hälventää epäilyksen.

Hän on sattuman uhri.

Hän ei voi, ei voi tehdä rikosta!

Voi, olen uupunut, tuskissani!

Voi, olen uupunut suruun...

Päivin ja öin,

vain häntä ajattelemalla olen kiusannut itseäni.

Missä olet, entinen iloni?

Voi, olen uupunut, olen väsynyt!

Elämä lupasi minulle vain iloa,

pilvet kerääntyivät, toivat rajuilman, joka rikkoi kaiken mitä maailmassa rakastin

onnen, toiveeni!

Voi olen uupunut, olen väsynyt!

Päivin ja öin,

vain häntä ajattelemalla

olen kiusannut itseäni...

Missä olet entinen iloni?

Pilvet tulivat ja toivat rajuilman, veivät onnen, toiveeni!

Olen uupunut, kärsin! Kaipuu kalvaa minua.

Hello! Oh Margaret it’s you

(Gian Carlo Menotti)

Haloo! Ai Margaret, se olet sinä

Haloo! Haloo!

Ai Margaret, se olet sinä.

Olen niin iloinen, että soitit.

Ajattelin juuri sinua.

Siitä on niin kauan, kun viimeksi soitit.

Kuka? Minä? En minä voi tulla tänään.

Ei kultaseni, en voi kovin hyvin.

Missä? Milloin? Oi kun voisin tulla sinne.

Valitettavasti en voi. Haloo? Haloo?

Mitä sanoit, kultaseni?

Mitä sanoit? Haloo? Haloo?

Puhu kovempaa!

Kuulin hauskimman jutun.

Jane ja Paul ovat menossa

Naimisiin heinäkuussa.

Eikö se olekin hauskinta

Mitä olet ikinä kuullut? Tiedän…tietenkin…

Ja kuinka sinä voit?

Ja kuinka John?

Ja kuinka Jean?

Sinun täytyy kertoa heille rakkaita terveisiä.

Ja mitä kuuluu Ursulalle?

Ja Natalielle?

Ja Rosalielle?

Toivottavasti hänen flunssansa meni jo ohi.

Ja kuinka voi isäsi,

Ja kuinka äitisi,

Ja kuinka rakas vanha mummo?

Ha, ha! Ha, ha!

Ha, ha! Ha, ha!

Voi hyvänen aika! No niin, hyvästi.

Olen niin iloinen, että soitit,

Ajattelin juuri sinua.

Siitä on niin kauan kun viimeksi soitit.

Kyllä, sinä kerroit jo tuon.

Ei kultaseni, en tietenkään unohda!

Kyllä, hyvästi, kultaseni, hyvästi.

Kyllä kultaseni, hyvästi. Niin!

Ha, ha! Ha, ha!

Tuo oli hauskinta, mitä olen ikinä kuullut!

Ja kuinka sinä voit,

Ja Bets ja Bob,

Ja Sarah ja Sam?

Sinun täytyy kertoa heille rakkaita terveisiä.

Ja kuinka kisu voi ja kuinka koira?

Oi, ihana kuulla! Heippa!

Niin, Margaret!

No niin, no niin, hyvästi!

No niin, no niin, hyvästi!

Nyt Margaret, hyvästi! Moikka!

Uzh vecher

(Modest Tšaikovski)

On ilta... Pilvien reunat ovat tummuneet,

auringonlaskun viimeinen säde hiipuu torneihin,

viimeinen kirkas virtaus joessa,

yhdessä hiipuvan taivaan kanssa häipyy.

Kuinka illan viileys yhdistyy kasvien aromiin!

Kuinka suloinen onkaan virran hiljainen leikki matalikossa!

Kuinka hiljaisesti tuuli henkäilee vetten yli,

Ja väräjää pajupuu.