Kehittyvä etäkotihoito ikääntyvien palveluissa

Etäkotihoidon kehittäminen edellyttää kykyä ennakoida sekä teknologisia mahdollisuuksia että ikäihmisten, hoitotyöntekijöiden ja johtamisen muuttuvia tarpeita. Tulevaisuudenkuvien luominen tukee tuote- ja palvelukehittämistä tarjoamalla yhteisen suunnan ja konkretisoimalla abstrakteja muutoksia käytännön ratkaisuiksi. Tulevaisuutta ennakoivalla työskentelyllä voidaan varmistaa, että kehitettävät etäkotihoitoratkaisut ovat paitsi teknisesti toimivia myös käyttäjien tarpeisiin vastaavia, eettisesti kestäviä ja ammattilaisten osaamista ja hyvinvointia tukevia.

Tulevaisuusajattelu auttaa siirtymään reaktiivisesta kehittämisestä proaktiiviseen otteeseen, jossa palveluita suunnitellaan ennakoivasti vastaamaan tulevaisuuden etäkotihoidon ja kotihoidon haasteisiin ja mahdollisuuksiin.

Tulevaisuuskuvan rakentaminen alkaa ennakkokartoituksella, jonka avulla voidaan rakentaa ikääntyneiden asiakkaiden mielekästä arkea sekä työntekijöiden sujuvaa ja merkityksellistä työarkea mahdollistavia etäkotihoidon palveluja. Ennakkokartoitus antaa kokonaisvaltaisen kuvauksen ja ymmärryksen palvelujen kehittämisessä tarvittavasta tulevaisuusosaamisesta ja keskeisistä ennakoinnin välineistä, joita voidaan hyödyntää kotihoidon ja etäkotihoidon jatkuvassa ja tavoitteellisessa kehittämisessä.

Tulevaisuustyöskentelyn aineiston analysoinnin ja luokittelun pohjalta rakennettiin erilaisia etäkotihoidon tulevaisuuskuvia, joita hyödynnettiin monipuolisesti digitaalisen Etäkotihoito tutuksi -osaamispolun rakentamisessa. Osaamispolun tavoitteena on tukea työntekijöiden oman etäkotihoidossa tarvittavan osaamisen itsearviointia ja osaamisen vahvistamista.

Ennakkokartoituksen ja hankkeen työpajatyöskentelyn yhteydessä syntynyttä aineistoa rikastettiin ja tarkennettiin yhdessä ikääntyneiden palvelujen käyttäjien ja heidän edustajiensa kanssa. Toiminta nimettiin Kehittäjäklubiksi. Prosessissa palvelujen käyttäjien luomat merkitykset ohjasivat osaamispolun rakentumista toistuvina kehittämisen kierroksina eli iteraationa. Palvelujen käyttäjien osallistaminen auttoi kirkastamaan osaamispolun tavoitteita ja kohderyhmiä sekä tuotti käytännönläheisiä sisältöjä esimerkiksi etäkotihoidon osaamisesta ja osaamistarpeista, työhyvinvoinnista, ergonomiasta ja työn arjen haasteista. Valitulla työskentelytavalla on pyritty rakentamaan etäkotihoidon palveluiden tekijöille osaamispolku, joka on tulevaisuudessakin käyttökelpoinen.

Etäkotihoidon tulevaisuuskuvat sitä käyttävien silmin (Metrospektiivi Pro)

Panu Karhinen kuvaa artikkelissaan, miten tulevaisuuden muistelu -menetelmän avulla tehty ennakointityö nosti esiin etäkotihoidon toivottavia ja uhkaavia tulevaisuuskuvia, kun ikäihmiset, kotihoidon työntekijät ja esihenkilöt pohtivat yhdessä, millaista kohtaamista etäyhteys voi tarjota.

Etäkotihoito on nopeasti kehittyvä palvelu, joka tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia uudenlaisten ikäihmisten kotona asumisen tukemiseen. Parhaimmillaan etäkotihoidolla voidaan vahvistaa asiakkaan luottamusta hoitohenkilökuntaan ja kotona asumisen turvallisuutta. Etäkotihoidon työntekijälle etäkontakti voi mahdollistaa kokonaisvaltaisemman asiakaskohtaamisen, kun hän voi keskittyä vuorovaikutukseen asiakkaan kanssa. (Eloranta ym. 2023a.)

Etäkotihoito edellyttää työntekijältä uudenlaista osaamista ja ikääntyneen hoitotyön osaamisen soveltamista etäkontaktissa. Kotihoidon työntekijät kohtaavat työssään laajimman kirjon erilaisia digitaalisia ja teknologisia työvälineitä verrattuna muihin ikääntyneiden palveluihin (Hirvonen ym. 2022). Tämä teknologia laajenee tulevaisuudessa myös etäkotihoitoon, jossa videovälitteiden etähoitokontaktin ohella hyödynnetään yhä enemmän erilaisia teknologisia laiteita, kuten lääkeautomaatteja, sensoriseurantaa sekä tekoälypohjaista tiedonkeräämistä ja -hyödyntämistä.

Työntekijältä vaaditaan osaamista ja ymmärrystä siitä, miten teknologia vaikuttaa etänä annettavaan hoitoon ja mitä se merkitsee asiakkaan ja työntekijän välisessä kohtaamisessa ja vuorovaikutuksessa (Varjakoski 2025). Tulevaisuudessa myös etäkotihoidon asiakkaat ovat yhä enemmän tietoisia teknologian vaikutuksista osana omaa hoitoaan. Asiakkaat haluavat osallistua ja olla aktiivisia toimijoita omassa hoidossaan (Jarnila ym. 2024).

Etäkotihoidon osaamisessa korostuvat digitaitojen ja teknologiaosaamisen lisäksi myös etänä toteutuva arviointi-, havainnointi- ja ohjausosaaminen sekä kohtaamisosaaminen ja läsnä oleminen digitaalisessa vuorovaikutuksessa. Työntekijän täytyy kyetä muodostamaan luottamuksellinen ja empatiaa viestivä suhde asiakkaaseen, mikä edellyttää hyviä vuorovaikutustaitoja. (Heinonen ym. 2022; Saari ym. 2022; Eloranta ym. 2023b; Eloranta ym. 2023c; Varjakoski 2025.)

Etäkotihoidon käyttöönotto vaatii työntekijöiden osaamisen tukemista, ja työntekijällä tulee olla mahdollisuus perehtyä uudenlaiseen tapaan tehdä hoitotyötä etäkontaktissa. Teknologian käyttöönotto voi lisätä työntekijöiden kuormitusta, jos he eivät saa riittävä tukea ja koulutusta uusien taitojen omaksumiseen. (Heinonen 2022; Eloranta ym. 2023b.)

Tulevaisuuden etähoidon osaamistarpeet (Geroblogi)

Blogikirjoituksessaan Emilia Lehtinen tarkastelee tulevaisuuden etäkotihoidon osaamistarpeita ja työntekijöiden osaamisen kehittämistä. Blogikirjoitus pohjautuu Lehtisen YAMK-opinnäytetyöhön.

Ikääntyneiden palvelujen tavoitteena on mahdollistaa turvallinen ja arvokas ikääntyminen sekä mielekäs elämä ja osallisuus kaikille ikääntyville ihmisille (Sosiaali- ja terveysministeriö 2024). Kotihoidon ja etäkotihoidon tehtävänä on tukea ikääntyneen ihmisen kotona selviytymistä ja toimintakykyä sekä vahvistaa hänen voimavarojaan (Kariniemi ym. 2020).

Ikääntyneiden voimavaroja vahvistavat sosiaaliset suhteet läheisiin ihmisiin, kuten lapsiin, lapsenlapsiin, ystäviin ja naapureihin. Oma koti merkitsee mahdollisuutta elää oman näköistä elämää ja vahvistaa itsemääräämisoikeuden toteutumista. Kotona halutaan yleensä asua mahdollisimman pitkään. Mielekäs tekeminen ja henkiset voimavarat edistävät uskoa omaan selviytymiseen. Voimavaroja ja itsenäisestä selviytymistä heikentävät sairaudet sekä turvattomuuden ja yksinäisyyden kokemukset. (Kariniemi ym. 2020.)

Yhä useampi ikääntynyt asuu kotona yhä pidempään. Noin puolet yli 75-vuotiaista ja 65 % yli 75-vuotiaista naisista asuu yksin (Sotkanet 2024). Toimintakyvyn heikentyessä mahdollisuudet liikkua kodin ulkopuolella voivat tulla aiempaa niukemmiksi, mikä lisää riskiä sosiaaliselle eristäytyneisyydelle ja yksinäisyydelle.

Etäpalveluilla ja teknologisilla interventioilla on mahdollista tukea kotona asuvan ikääntyneen ihmisen sosiaalista toimintakykyä ja toimijuutta. Etäryhmätoiminnassa voidaan vähentää ikääntyneiden ihmisten yksinäisyyttä ylläpitämällä ja vahvistamalla heidän yhteenkuuluvaisuuden tunnettaan ja sosiaalista osallisuuttaan. Mielekäs toiminta ja kokemus oman elämän merkityksellisyydestä lisäävät halukkuutta osallistumiseen ja uuden oppimiseen. Etäkäyntien voidaan parantaa ikääntyneiden ihmisten elämänlaatua, turvallisuudentunnetta ja autonomiaa. (Varjakoski ym. 2025; Ovaskainen & Selonen 2025.)

Etäpalvelut lievittämässä kotihoidon asiakkaiden yksinäisyyttä (Gerontologia-lehti)

Päivi Sanerma, Tuula Mikkola, Joona Koistinen, Panu Karhinen ja Marjatta Komulainen kuvaavat artikkelissaan kotihoidon työntekijöiden ja asiakkaiden näkemyksiä etäpalvelujen mahdollisuuksista ikääntyneiden hyvinvoinnin tukemisessa ja heidän yksinäisyytensä lievittämisessä.

Työntekijöiden osallisuus ja mahdollisuudet vaikuttaa omaan työhönsä sekä sen sisältöön ovat keskeisiä tekijöitä kestävän etäkotihoidon rakentamisessa. On tärkeää, että etäkotihoidon työntekijöillä on mahdollisuus kehittää työtään, siihen on aikaa ja he tulevat kuulluiksi. Kun työntekijät saavat kehittää työtään omista lähtökohdistaan ja saavat suunnitella työtä, se vahvistaa myös työn tuloksellisuutta (Eloranta ym. 2023b; Eloranta ym. 2023c). Etäkotihoidon työntekijät ovat oman työnsä parhaita tuntijoita ja kykenevät tuomaan kehittämispajoissa kestävän työn haasteet ja mahdollisuudet esiin (Deci & Ryan 2017). Kestävän työn kehittämisessä on keskeistä kuulua etäkotihoidon työntekijöiden ääni, ja vertaiskehittämisessä tämä mahdollistuu.

Vertaiskehittäminen tarjoaa mahdollisuuden etäkotihoidon palvelujen kehittämiseen ja jatkuvaan oppimiseen. Se tarjoaa työntekijöille mahdollisuuden osallistua työn kehittämiseen luoden sosiaalisesti kestävää työtä.

Vertaiskehittämisen mahdollisuudet kestävässä työssä (Metrospektiivi Pro)

Marjatta Komulainen ja Päivi Sanerma tarkastelevat artikkelissaan vertaiskehittämisen menetelmää sekä sen käyttömahdollisuuksia kestävän työn ja jatkuvan oppimisen mahdollistajana.

Kehittämismenetelmät, jotka tarjoavat organisaatioissa mahdollisuuksia toinen toisilta oppimiseen arjessa, rikastuttavat työtä ja ovat myös kustannustehokkaita. Vertaiskehittäminen menetelmänä mahdollistaa henkilöstön osallisuuden oman työnsä analysoimiseen ja kehittämiseen. Työntekijöiden keskinäistä luottamusta ja työtyytyväisyyttä vahvistaa, että etäkotihoidon työtä saa kehittää samaa työtä tekevien kanssa.

Tulevaisuuden monipuolinen etäkotihoito -hankkeessa toteutettiin vertaiskehittämisen menetelmän avulla keskustelu- ja työpajaprosessi kahden julkisen organisaation kotihoidon etäpalveluja tarjoavan palveluyksikön kesken. Työpajojen tavoitteena oli vaihtaa näkemyksiä olemassa olevista työkäytännöistä etäkotihoidossa. Vertaiskehittämisen työpajoissa analysoitiin etäkotihoidon käytäntöjä hyvinvointialueilla ja muotoiltiin yhteisesti kuvaus etäkotihoidon hyvistä käytännöistä. Tässä kuvataan vertaiskehittämisen prosessia yhtenä menetelmävaihtoehtona erilaisten kotihoidon palvelujen kehittämisessä.

Kotihoidon arviointi on tärkeää, koska se on vanhuspalveluiden ensisijainen palvelumuoto (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2026). Lisäksi kotihoidon työ on muuttunut nopeasti viime vuosina (Sanerma ym. 2022; Aaltonen ym. 2025) Kotihoidon palveluvalikoimassa etäkotihoito on vielä suhteellisen uusi, kehittymässä ja laajenemassa oleva palvelumuoto. Etäkotihoidon erilaiset palvelumuodot, kuten esimerkiksi lääkehoidon toteuttaminen, ruokailun varmistaminen ja hygieniasta huolehtimisen tukeminen, ovat lisääntyneet nopeasti. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2026.) Siksi etäkotihoidon hyvien käytäntöjen pohtiminen on ajankohtaista. Etäpalvelut muuttavat kotihoidon tapaa toimia, ja palveluvalikoiman kehittäminen on jatkuvaa toimintaa (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2022).

Vertaiskehittämisen prosessiin valmistautuminen käynnistettiin hyvissä ajoin ennen varsinaisen prosessin käynnistämistä. Ensimmäisissä tapaamisissa etäkotihoidon toimijoiden kanssa mietittiin vertaiskehittämisen periaatteita, tavoitteita sekä tavoiteltavia tuloksia. Valmistautumisvaiheessa molemmissa organisaatioissa lähdettiin miettimään työn kannalta keskeisiä hoitosensitiivisiä aihealueita, joita haluttaisiin käsitellä vertaiskehittämisen prosessin aikana. Organisaatioissa myös pohdittiin ja analysoitiin omia toimintakäytäntöjä, onnistumisia ja vahvuuksia sekä kartoitettiin tarvittavia kehittämiskohteita vertaiskehittämisen prosessissa työstettäväksi.

Kehittämisteemoiksi organisaatioissa valittiin turvallinen lääkehoito etäkotihoidossa sekä asiakkaaksi tulon prosessi etäkotihoitoon. Prosessin onnistumisen kannalta pidettiin toivottavana, että molemmista organisaatioista osallistuu vähintään yksi esihenkilö sekä mahdollisimman moni työntekijä kehittämisprosessiin. Vastavuoroiset vertaiskäynnit toteutettiin etätapaamisina kehittämisvuoden ensimmäisellä puoliskolla. Lisäksi toteutettiin yhteenvetotapaaminen ja mahdollisten työkäytäntöjen kokeilemisen ja muutosten tarkastelu vertaistapaamisten jälkeen. Kehittämistoimenpiteitä sekä asiakkaaksi tulon prosessiin että turvallisen lääkehoidon varmistamiseen oli tapahtunut vertaiskäyntiperiodin aikana.

Vertaiskehittämisen prosessi jatkui kehittämisvuoden toisella puoliskolla. Organisaatioiden vertaiskäynnit toteutettiin yhteensä neljässä työpajassa. Yhteiseksi kehittämisteemaksi valittiin asiakasmäärien kasvattaminen etäkotihoidossa. Asiakasmäärien kasvattaminen valittiin kehittämiskohteeksi, jotta mahdollisimman moni etäkotihoidosta hyötyvä ja palvelukriteerit täyttävä asiakas voisi päästä etäkotihoidon palvelujen piiriin.

Molemmat palveluyksiköt toteuttivat analyysin omista toimintatavoistaan suhteessa asiakasmääriin etsien sekä onnistuneita käytäntöjä että toimintatapojen kehittämiskohteita. Tämän jälkeen toteutettiin vastavuoroiset vertaiskäynnit ja olemassa olevien työskentelykäytäntöjen jakaminen sekä esitettiin vertaiskumppanille suunnitellut kysymykset yhteisissä tapaamisissa. Vertaistapaamiset toteutettiin saman struktuurin mukaan kuin prosessin aikaisemmassa vaiheessa. Vertaistapaamisista edettiin yhteenvetotyöpajaan. Etäkotihoidon hyvät käytänteet -kuvausta käsiteltiin yhteisesti kehittämisprosessin lopuksi.

Työpajoissa hyvinvointialueiden työntekijät määrittelivät haluamansa etähoidon kehittämisteemat, joita työpajoissa käsiteltiin. Kehittämisteemat toimivat lähtökohtina etäkotihoidon hyvien käytäntöjen tarkasteluun ja kuvaukseen.

Tulevaisuuden etäkotihoidon hyvät käytännöt (HAMK Pilkku)

Päivi Sanerma ja Marjatta Komulainen kuvaavat tekstissään etäkotihoidon hyviä käytäntöjä. Kuvaus on syntynyt kahden hyvinvointialueen etäkotihoitoyksiköiden välisen vertaiskehittämisen tuloksena.

Vaikuttavien ja käyttäjäystävällisten etäpalvelujen kehittäminen edellyttää ikääntyvien ihmisten tarpeiden ja kokemusten huomioimista. Ikääntyneet ihmiset tulee ottaa mukaan palvelujen kehittämiseen yhdenvertaisina asiantuntijoina. (Harra ym. 2023.) Etäkotihoidon asiakkaiden asema ja mahdollisuus vaikuttaa omiin palveluihinsa ja niiden toteutukseen vaihtelee sen mukaan, minkälainen rooli heillä on etäkotihoidon asiakkaana.

Ida Jarnilan ja Sini Elorannan (2024) tutkimuksessa etäkotihoidon asiakkaiden osallistumismahdollisuuksia ja toimijuutta kuvattiin potilasasiakkuuden, valikoivan asiakkuuden ja osallistuvan asiakkuuden kautta. Potilasasiakkuudessa iäkkään ihmisen oma toimijuus ja mahdollisuudet vaikuttaa palvelun sisältöön ovat heikot. Palvelujen tarve ja toteutus määritellään hänen ulkopuolellaan. Valikoiva asiakas haluaa pitää kiinni itsemääräämisoikeudestaan ja ottaa itse vastuuta palvelujen tavoitteista ja toteutuksesta. Osallistuva asiakas haluaa osallistua palvelujen kehittämiseen ja laadun varmistamiseen. Hän on kokemusasiantuntija, joka huomioi palvelujen kehittämisessä laajemman ryhmän, muiden ikääntyvien etäkotihoidon palvelujen käyttäjien tarpeet. (Jarnila ym. 2024.)

Yhteiskehittäminen ja kehittäjäklubit ovat keino osallistaa ikääntyneet asiakkaat heitä koskevien palvelujen kehittämiseen. Kehittäjäklubi on Hyvinvointia ja parempaa palveluasumista digitalisaation avulla (HIPPA) -hankkeessa pilotoitu ja mallinnettu yhteiskehittämisen menetelmä. Kehittäjäklubissa yhteiskehittämisen perustuu avoimeen työskentelyyn ja tilaan, joka mahdollistaa kaikkien osapuolten yhteisen kohtaamisen ja kehittämisen. Työskentelyssä voidaan tunnistaa piileviä tarpeita ja validoida ratkaisuja palveluja kehittämisen aikana. (TUTTUnet 2021.) Palvelujen kehittämisessä kehittäjäklubit mahdollistavat asiakasosallisuuden ja asiakaslähtöisten etäkotihoidon palvelujen kehittämisen.

Ikääntyneet asiakkaat etäkotihoidon kehittäjinä (Metrospektiivi Pro)

Tuula Mikkola tarkastelee artikkelissaan asiakasosallisuuden ja käyttäjälähtöisen suunnittelun merkitystä etäkotihoidon palvelujen kehittämisessä.

Palvelujen käynnistäminen etäkotihoidossa on merkittävä vaihe asiakkaan palveluprosessissa. Keskeistä asiakassuhteen aloittamisessa on soveltuvien asiakkaiden valikoituminen etäkotihoidon asiakkaiksi. Etähoitajat myös tapaavat mahdollisuuksien mukaan kotihoidon tiimejä, kun asiakkaiden siirtymistä kotihoidosta etäkotihoitoon arvioidaan. Mahdollisuuksien mukaan toteutetaan etäkotihoidon hoitajien perehtyminen kotihoidon asiakkaisiin etukäteen ennen kotihoidon tiimien arviointikeskusteluja, jos asiakkaiden toimintakyvystä ja tilanteesta on etukäteistietoa käytettävissä. Hyväksi käytännöksi on osoittautunut työparityöskentely kotihoidon ja etäkotihoidon hoitajien välillä asiakkaiden ohjaamiseksi etähoitoon ja palvelujen sujuva käynnistyminen etäkotihoidossa.

Sujuva ja yksikanavainen lähetekäytäntö etäkotihoitoon siirtymisessä tukee joustavuutta asiakkaan palveluprosessissa. Käytännössä asiakkaan lähetteen toteuttaminen riippuu organisaatiossa olevasta asiakastieto- ja toiminnanohjausjärjestelmästä. Kotihoidon tiimien selkeät ohjeet tarvittavista tiedoista ja käytännöistä on osoittautunut toimintaa sujuvoittavaksi hyväksi käytännöksi.

Kotihoidon arviointitiimi on keskeinen toimija palvelujen kohdentumisvaiheessa, jolloin asiakasvalintaa arvioidaan. Usein moniammatillisen arviointitiimin toiminta kohdentuu asiakkaan voimavarojen arviointiin ja toimintakykyyn esimerkiksi sairaalahoitojakson jälkeen kotiuduttaessa. Arviointitiimi on keskeinen toimija asiakkaan hoidon jatkuvuuden turvaamisessa ja oikeiden palvelujen kohdentumisessa asiakkaalle. Vuoropuhelu asiakasohjaajien kanssa on merkittävää, jotta suunniteltu palvelu vastaa asiakkaan palvelujentarvetta mahdollisimman hyvin. Asiakasohjauksen rooli on vahvistumassa asiakkaiden ohjautumisessa etäkotihoitoon, koska etäkotihoito on kotihoidon palvelujen piiriin siirtyvien asiakkaiden ensisijainen palvelumuoto. Asiakkaan sujuva siirtyminen etäkotihoidon palvelujen piiriin edistää palvelu- ja hoitosuhteen käynnistymistä.

Etäkotihoidon palvelujen käynnistämisvaiheessa luottamuksellisen suhteen syntyminen asiakkaaseen ja asiakkaan perheeseen ovat tärkeitä. Hoitosuhteen luottamuksellisuutta voidaan edistää käynnistämällä valmistautuminen etäkotihoidon palveluihin ja tutustuminen etäkotihoidon palvelumahdollisuuksiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Asiakkaan perheellä on usein merkityksellinen rooli toteutettaessa etäpalveluja tai otettaessa teknologiaa käyttöön asiakkaan palvelukokonaisuudessa. Valmistautuminen ja ennakoiva työskentely ovat mahdollisia esimerkiksi lyhytaikaisosastolla ennen palvelujen aloittamista kotona. Asiakkaalle voidaan viedä laitteet tutustuttavaksi, ja hän voi ennakoivasti harjoitella laitteiden käyttöä osastolla.

Turvallista lääkehoitoa etäkotihoidossa toteutetaan asiakkaan lääkehoitosuunnitelman mukaisesti. Tasalaatuiseen lääkehoidon turvaamiseen vaikutetaan yksikön yhteisen konkreettisen lääkehoitosuunnitelman avulla sekä siihen suunniteltujen yhteisten mittareiden avulla, joilla lääkehoidon toteutumista voidaan arvioida. Osana turvallista lääkehoitoprosessia toteutuu myös lääkehoidon huolellinen kirjaaminen. Hyvän ja tasalaatuisen lääkehoidon kriteerejä ollaan kehittämässä. Henkilöstön huolellinen perehdyttäminen ennen etäkotihoidossa työskentelyn käynnistymistä turvaa hoidon tasalaatuisuutta ja turvallisuutta.

Etäkotihoidossa lääkehoitoa toteutetaan valvotusti. Käytännössä tämä tarkoittaa, että asiakkaiden kanssa on hyvä käydä keskustellen läpi lääkkeen ottamiseen liittyvät asiat. Hyvänä lääkehoidon käytäntönä nähdään valvottu lääkkeenotto, jossa asiakas ottaa lääkkeensä etäkäynnin aikana hoitajan tarkastaessa ja varmistaessa lääkkeenoton. Selkeä työnjako kotihoidon ja etäkotihoidon ja sairaalan välillä on osoittautunut asiakkaan turvallisuutta lisääväksi tekijäksi. Poikkeamien havaitseminen ja HaiPro-ilmoitusten huolellinen tekeminen tarvittaessa vahvistavat lääkehoidon turvallisuutta.

Asiakkaan turvallisen lääkehoidon toteuttaminen edellyttää jatkuvaa asiakkaan toimintakyvyn ja terveydentilan seuraamista ja arviointia. Sujuva yhteistyö asiakkaan kanssa lisää lääkehoidon turvallisuutta. Etä- ja lähikäyntien asiakkaalle sopiva yhdistäminen näyttää olevan turvallinen tapa toteuttaa myös etälääkehoitoa.

Ennakoiva työskentely yhteistyössä asiakkaan ja hänen perheensä kanssa ennen palvelujen käynnistämistä on osoittautunut hyväksi käytännöksi. Asiakkaan ja asiakkaan perheen ohjaaminen etäkotihoidon palvelujen piiriin on tärkeä aloittaa mahdollisimman varhain. Yleinen tiedottaminen etäkotihoidon palveluista mahdollisimman laajasti tukee kohderyhmän tietoisuutta kotihoidon etäpalveluista, vaikka ne eivät olisikaan vielä ajankohtaisia. Voidaan toteuttaa esimerkiksi ennakoivaa työtä ja tiedottamista, kuten käydä kertomassa eläkejärjestöissä kertomassa etäkotihoidon ja kotihoidon teknologiasta tai tavata asiakasryhmiä eläkeläisjärjestöissä, messuilla ja omaishoitajien tilaisuuksissa sekä tavoittaa asiakkaita lehtiartikkelien avulla. Näin kotihoidon etäpalvelut tulevat tutuiksi.

Palveluista tiedottaminen ja perheiden ohjaaminen lisäävät tietoisuutta etäkotihoidon palveluista, ja asiakkaiden määrä etäkotihoidossa onkin lisääntynyt tasaisesti. Asiakkaan osallisuus etäkotihoidossa ja aktiivinen rooli toimijana sekä yhteistyö perheiden kanssa ovat tukeneet asiakkaiden mahdollisuutta hyötyä etäkotihoidon palveluista entistä paremmin.

Onnistunut asiakkaan etäkotihoito perustuu saumattomalle yhteistyölle asiakkaan, perheen ja kaikkien hoitoon liittyvien toimijoiden välillä. Oleellista on myös yhteistyön tiivistäminen etäkotihoidon ja asiakasohjauksen välillä sekä kotihoidon ja etäkotihoidon välillä. Hyväksi käytännöksi on osoittautunut työparitoiminta etäkotihoidon ja tiimin välillä. Näin etäkotihoidon taholta on voitu tarjota kotihoidon tiimeille intensiivistä tukea asiakkaiden valitsemisessa. Hyvä yhteistyö ja tutuksi tuleminen edistävät toiminnan tavoitteisiin pääsemistä. Tavoitteen etäkotihoidossa on, että etäkotihoidosta tavataan usein kotihoidon tiimien yhdyshenkilöä ja tehdään jatkuvaa yhteistyötä. Etäkotihoidon hoitajien toteuttamat kotihoidon asiakkaisiin perehtymiset etukäteen, ennen kotihoidon tiimien tapaamisia, ovat usein hyödyllisiä toimia.

Lähijohtajien välinen kommunikaatio yhteistyön edistämiseksi ja tavoitteisiin pääsemiseksi on myös osoittautunut tulokselliseksi toiminnaksi.

Tiedolla johtaminen etäkotihoidon asiakasmäärien seurannassa on oleellinen osa onnistumista. Tiedolla johtamisen avulla on pystytty seuraamaan huolellisesti asiakasmäärien kehittymistä. Asiakasmäärät etäkotihoidossa ovat seuranta-aikana kasvaneet. Hyödylliseksi on osoittautunut se, että etäkotihoidon työntekijät ottavat yhteyttä tiimeihin, joilla on vähän etäkotihoidon asiakkaita, ja keskustelevat tiimien työntekijöiden kanssa etäkotihoidon mahdollisuuksista ja uusista asiakkaista, jotka voisivat hyötyä etäkotihoidosta. Työn kehittäminen yhteiskehittämisen keinoin on mahdollistanut uusia yhteistyön menetelmiä ja asiakaslähtöisiä palveluratkaisuja etäkotihoitoon.

Ikääntyneiden etäkotihoidon asiakaslähtöiset palvelut (Metrospektiivi Pro)

Päivi Sanerma ja Tuula Mikkola tarkastelevat artikkelissaan etäkotihoidon asiakaslähtöisiä palveluja sekä ikääntyneen asiakkaan että palveluja suunnittelevan ja toteuttavan henkilöstön näkökulmasta.

Sosiaali- ja terveyshuollossa työntekijöiden riittävyys ja työkykyisyys ovat keskiössä tulevaisuuden palveluiden järjestämiseksi (Sosiaali- ja terveysministeriö). Suomessa väestön ikääntyminen näkyy tulevan vuosikymmenen aikana sekä sosiaali- ja terveysalan ikääntyvien ja eläkkeelle jäävien työntekijöiden lisääntyvänä määränä että ikääntyneiden palvelujen tarpeen lisääntymisenä. Kotona asumisen tukemisen palveluiden eli kotihoidon tarpeen kasvaessa myös työtä tekevien ammattihenkilöiden tarve kasvaa (Tyni & Myllyneva 2023) ja etäkotihoidon kehittäminen on aiheellista.

Hyvinvointialueilla on tunnistettu haasteita henkilöstön saatavuudessa ja pysyvyydessä (Tynkkynen ym. 2025). Onkin tärkeä varmistaa, että etäkotihoidon kehittyessä työhön saadaan riittävästi osaavia ja soveltuvia työntekijöitä. Työn vetovoiman vahvistamiseksi sekä alalla työskentelevien työntekijöiden työssä pysymiseksi on hyvinvointialueilla tärkeä toimia aktiivisesti. (Sosiaali- ja terveysministeriö.)

Etäkotihoidon työssä on keskeistä huomioida työntekijöiden osaamisen ja osaamisen kehittämisen tarpeita. Osaamista tarvitaan perusdigitaitojen lisäksi tiedonhallinnassa, asiakkaiden terveyden ja hyvinvoinnin etäseurannassa, etäohjauksessa ja etävuorovaikutuksessa. Lisäksi työhön liittyy olennaisesti eettinen osaaminen sekä palvelujärjestelmäosaaminen. (Tepponen, Ahonen & Turja 2024: 34–35, 161.) Etäkotihoidon työnmuotoilussa ja urasuunnittelussa on huomioitava näitä osaamisvaatimuksia, mutta myös työntekijän yksilöllinen tilanne, työkyky sekä koettu työhyvinvointi.

Työnmuotoilua voidaan toteuttaa kaikissa työuran vaiheissa jo rekrytoinnista ja perehdytyksestä lähtien. Säännöllinen työnmuotoilu on keskeistä työhyvinvoinnin ja työkyvyn tukemiseksi sekä työntekijän osaamisen kehittymiseksi työuran loppuun saakka.

Työnmuotoilun rooli kestävillä työurilla (Metrospektiivi Pro)

Sanna Saikko ja Marjatta Komulainen tarkastelevat artikkelissaan sitä, miten työnmuotoilua voidaan käyttää kestävien työurien luomiseksi.

Kestäviä työuria voidaan luoda etäkotihoidossa ennakoivalla ja aktiivisella työnmuotoilulla ja urasuunnittelulla. Työnmuotoilulla voidaan vahvistaa työhyvinvointia, työssä suoriutumista, motivaatiota ja työhön sitoutumista, joilla on myös positiivista vaikutusta työn veto- ja pitovoimaan. (Työnaika; Työterveyslaitos 2022.)

Yksilöllinen työnmuotoilu on tärkeä osa urasuunnittelua (Metrospektiivi Pro)

Sanna Saikko ja Marjatta Komulainen tarkastelevat artikkelissaan sitä, miten työnmuotoilulla voidaan muokata työtä, työkäytäntöjä ja työolosuhteita yksilöllisesti tai työyhteisön tasolla ja samalla vahvistaa työmotivaatiota.

Hyvinvointialueiden strategiatyössä on tärkeä huomioida työnmuotoilun ja urasuunnittelun merkitys ja luoda mahdollistava toimintaympäristö yksilöllisten ratkaisujen tunnistamiselle ja toteuttamiselle työurien aikana.

Sosiaali- ja terveydenhuollon tulevaisuuteen vaikuttavat ratkaisevasti työntekijöiden työkyky, riittävyys ja saatavuus, joten hyvinvointialueilla on keskeistä tunnistaa etäkotihoidon veto- ja pitovoimaa lisääviä keinoja. Miten hoitoalalle saadaan tarvittava, osaava työvoima, ja miten työntekijät saadaan pysymään työssään? (Sosiaali- ja terveysministeriö; Sosiaali- ja terveysministeriö 2025.) Kestävien työurien rakentamiseksi ja työn vetovoimaisuuden lisäämiseksi on tärkeä toteuttaa aktiivisesti ja suunnitelmallisesti työnmuotoilua ja urasuunnittelua.

Etäkotihoidossa työnmuotoiluun on moninaisia keinoja. Keskiössä ovat työntekijän yksilöllisten lähtökohtien ja tilanteen huomioiminen sekä työuran eri vaiheissa tarvittavien työssä suoriutumista sekä työkykyä ja työhyvinvointia tukevien keinojen tunnistaminen ja aktiivinen huomioiminen käytännössä. Tulevaisuuden monipuolinen etäkotihoito -hankkeessa kehitetty Etäkotihoidon kestävien työurien suunnittelutyökalu on tarkoitettu etäkotihoidon esihenkilöiden, työntekijöiden ja HR:n edustajien käytettäväksi. Työkalun kehittämisessä on huomioitu erityisesti työntekijöiden työkykyhaasteita sekä ikääntyvän työntekijän ja lähikotihoidosta etäkotihoitoon siirtyvän työntekijän näkökulmia. Suunnittelutyökalua voi hyödyntää soveltaen myös muissa työkonteksteissa.

Etäkotihoidon kestävien työurien suunnittelutyökalu (ThingLink)

Työurien suunnittelutyökalu ohjaa ja tukee työnmuotoilua ja urasuunnittelua. Työkalussa on tietoa ja ohjeita kestävien työurien rakentamiseksi sekä konkreettisia vinkkejä työnmuotoiluun. Työkalun sisältöjä voi käyttää työuran eri vaiheissa tarpeen ja tilanteen mukaisesti. Suunnittelutyökalu on vapaassa käytössä.

Etäkotihoidon suunnittelutyökalu tueksi kestävien työurien muotoiluun (Metrospektiivi Pro)

Sanna Saikko ja Marjatta Komulainen tarkastelevat artikkelissaan työnmuotoilun merkitystä ja etäkotihoidon kestävien työurien suunnittelutyökalua.

Kestäviä työuria rakennetaan työnmuotoilun hyvillä käytännöillä. Läpi työuran toteutuva työnmuotoilu ja urasuunnittelu tukee työhyvinvointia, työkykyä ja työssä suoriutumista. Työhyvinvointi puolestaan lisää henkilöstön pysyvyyttä ja saatavuutta – hyvinvoivan työyhteisön työntekijät välittävät positiivista vaikutusta työorganisaatiosta työpaikalla, mutta myös työn ulkopuolella. (Työhyvinvoinnin ja työkyvyn johtaminen hyvinvointialueilla.)

Tampereen yliopiston työhyvinvoinnin tutkimusryhmä on tutkinut työhyvinvoinnin vaikutuksia. Työhyvinvointiin vaikuttavat organisaatio, yksilö, yhteisö, työ ja johtaminen. Työhyvinvoinnilla on vaikutusta työtyytyväisyyteen, työmotivaatioon, työmoraaliin, työyhteisössä toimimiseen, työntekijöiden työkykyyn ja terveyteen sekä työn tuloksellisuuteen ja tuottavuuteen. Hyvinvoivassa työyhteisössä on tunnistettu olevan vähemmän sairauspoissaoloja ja vaihtuvuutta. Lisäksi hyvinvoivan työyhteisön työnantajakuva muodostuu positiiviseksi. (Tampereen yliopisto.)

Työhyvinvoinnin tukemisessa korostuvat yksilöllinen työnmuotoilu sekä aktiivinen ja ennakoiva urasuunnittelu, joissa huomioidaan laajasti työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Työnmuotoilun aloittaminen jo rekrytointi- ja perehdytysvaiheista alkaen on perusteltua, kun huomioidaan työnantajan velvollisuus huolehtia työntekijöiden terveydestä ja turvallisuudesta työssä, työn vaatimukset, työolosuhteet, työympäristö ja työntekijän yksilölliset edellytykset toimia työssä sekä työntekijän pätevyyden varmistaminen tehtävässä toimimiseksi ja riittävästä perehdytyksestä huolehtiminen. (Työturvallisuuskeskus; Työturvallisuuslaki 738/2002.)

Etäkotihoitajan kestävä urapolku (Metrospektiivi Pro)

Sanna Saikko ja Marjatta Komulainen käsittelevät artikkelissaan etäkotihoidon työssä aloittavan työntekijän kestävän urapolun rakentumista.

Toimivan työnmuotoilun, urasuunnittelun ja työhyvinvoinnin merkittävänä vaikutuksena voidaan nähdä myös palvelun tuloksellisuus ja laatu, jotka edellyttävät osaavia, työhönsä tyytyväisiä ja hyvinvoivia työntekijöitä. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2009: 11, 14, 45). Hyvinvointialueiden etäkotihoidossa on tärkeä vahvistaa työnmuotoilun hyvien käytäntöjen toteuttamista ja urasuunnittelua. Niillä voidaan rakentaa työurien kestävyyttä ja välillisesti hyvää palvelua tuottamalla myös lisätä asiakastyytyväisyyttä. Aktiivinen ja ennakoiva työnmuotoilu ja urasuunnittelu ovat keskeisiä tulevaisuuden etäkotihoidossa.

Osaamispolku kehitettiin osallistavalla ja käyttäjälähtöisellä kehittämisotteella (Keskitalo 2020). Pyrkimyksenä on ymmärtää käyttäjän toimintaympäristöä ja kokemusta antaen sen ohjata tuotteen tai palvelun kehittämisprosessin suuntaa iteroituvassa prosessissa. Tällöin ei riitä käyttäjien näkemyksien kerääminen vain alussa, vaan käyttäjäymmärrystä on rakennettava läpi prosessin, kuten osaamispolun kehittämisen kohdalla tehtiin.

Osallistava toimintatapa osoittautui hyödylliseksi monesta näkökulmasta. Käyttäjiltä ja etäkotihoidon avainhenkilöitä saatiin arvokasta tietoa lähtien jo osaamispolun tavoitteiden ja kohderyhmien tarkentamisesta sekä arkityön kontekstista, jonka osana osaamispolkua olisi tarkoitus käyttää. Osallistaminen tuotti myös olennaisia havaintoja ja huomioita osaamispolun toiminnallisuuksiin, osaamissisältöihin ja tekniseen toimivuuteen liittyen. Käyttäjiltä saadut havainnot palautettiin nopeasti kehittämistyöhön, ja osaamispolkuun tarvittavia muutoksia tehtiin jokaisella kierroksella. Hankkeen edetessä pystyttiin tarvittaessa tekemään nopeita muutoksia, jos näytti siltä, että siihenastiset suunnitelmat eivät palvelisi parhaalla mahdollisella tavalla sidosryhmien tarpeita.

Osallistavassa kehittämisessä ilmeni myös haasteita. Osaamispolun toiminnallinen ja sisällöllinen konsepti täytyi pitää riittävän avoimena riittävän pitkään, jotta palautteen huomioimiselle jäisi aidosti tilaa. Tämä tarkoitti toisaalta, että osaamispolun konkreettiselle tekemiselle ei aina ollut selkeitä suuntaviivoja. Tämä osaltaan hidasti osaamispolun kehittämistä, ja päätöksiä jouduttiin tekemään monessa käänteessä. Tällainen kehitys vaatii kykyä edistää asioita konkreettisesti epävarmuuden vallitessa. Toinen käyttäjien osallistumiseen liittyvä haaste oli kohdeorganisaatioiden työntekijöiden ja esihenkilöiden omaan työhön liittynyt kuormitustilanne. Osallistaviin toimenpiteisiin oli vaikea saada osallistujia ja sopia aikatauluja. Tämä edellytti olennaiseen keskittymistä, tiivistämistä ja priorisoimista. Lyhyissäkin tapaamisissa tai työpajoissa päästiin kuitenkin kiinni tärkeisiin, osaamispolkuun keskeisesti vaikuttaneisiin näkemyksiin.

Osaamispolkuun budjetoitu työaika haluttiin käyttää mahdollisimman tehokkaasti sisällöntuotantoon, joten lähtökohdaksi valittiin valmiiksi korkeakoulujen käytössä oleva Moodle-alusta erillisen työkalun kehittämisen sijaan. Moodlesta löytyi valmiina osaamispolussa tarvittavia ominaisuuksia, kuten käyttäjien luominen, kirjautuminen, edistymisen seuranta, mobiiliskaalautuvuus ja interaktiiviset H5P-sisällöt. Näin päästiin suoraan kehittämään osaamispolun rakennetta ja sisältöjä. Toisaalta Moodlen valinta rajoitti osaamispolun toiminnallisuuksien kehittämistä teknisestä ja visuaalisesta näkökulmasta.

Sidosryhmien osallistamiseen osaamispolun kehittämisessä hyödynnettiin hankkeen muita toimenpiteitä ja foorumeita. Osaamispolkua käsiteltiin ohjausryhmän kokouksissa, tapaamisissa kotihoidon esihenkilöiden ja päälliköiden kanssa, hankkeen kehittäjäklubeissa, kotihoito-organisaatioille järjestetyissä testaustilaisuuksissa sekä opiskelijoiden kanssa. Lisäksi hankkeen muissa työpaketeissa tuotettua sisältöä ja ymmärrystä hyödynnettiin vahvasti osaamispolun sisältöjen kehittelyssä. Osa osaamispolun sisällöistä kehitettiin myös opiskelijoiden toteuttamissa projektitoimeksiannoissa.

Kenties tärkein anti sidosryhmien osallistamisessa liittyi osaamispolun tarpeiden, tavoitteiden ja kohderyhmän kirkastamiseen. Vaikka hankkeen alussa osaamispolusta oli karkea visio, hankkeen aikana tämä kuva tarkentui merkittävästi. Etäpalveluita tuottavissa kotihoito-organisaatioissa nähtiin lopulta osaamispolun kenties tärkeimpänä lisäarvona ymmärryksen lisääminen etäpalveluista koko kotihoidon kentällä, myös niille työntekijöille, jotka eivät työskentele etäkotihoidossa tai välttämättä harkitse sinne siirtymistä. Tämä liittyi hankkeen muissakin toimenpiteissä tunnistettuun ilmiöön, jossa etäpalveluihin liittyvät usein virheelliset ennakko-oletukset vaikeuttivat yhteistyötä perinteisen kotihoidon kanssa. Ymmärryksen lisääminen laajemmin nähtiin yhtenä keskeisenä tapana parantaa yhteistyön edellytyksiä.

Sidosryhmät olivat keskeisesti mukana myös osaamispolun sisällön kehittämisessä. Hankkeen alkupuolella toteutetun kolmen tulevaisuustyöpajan aikana tunnistettiin keskeisiä etäpalveluihin liittyviä teemoja, joita täydennettiin kirjallisuuden ja aiemmista hankkeista kertyneen kokemuksen pohjalta. Nämä teemat priorisoitiin yhdessä työpajoihin osallistuneiden työntekijöiden kanssa osaamispolun näkökulmasta. Tästä priorisoinnista muodostui osaamispolun sisällöille alustava rakenne pääteemoineen ja yksittäisine sisältöineen. Tämän rakenteen yksityiskohdat hioutuivat hankkeen edetessä ja käyttäjäymmärryksen kasvaessa, mutta rakenteesta on melko paljon jäljellä lopullisessa osaamispolussa. Sisältösuunnitelmaa validoitiin ja päivitettiin hankkeen edetessä myös kotihoidon etäpalveluista vastaavien avainhenkilöiden kanssa.

Sisällöt ja sisältörakenne kehittyivät myös muiden hanketoimenpiteiden kautta. Esimerkiksi työn muotoilun toimenpiteessä tuotettiin yhdessä työntekijöiden kanssa tietoa, joka liittyi etäpalveluissa tarvittavaan osaamiseen, arjen kuormituksiin, työn tauottamiseen ja työergonomiaan. Näistä sisällöistä osaamispolkuun muodostui oma osio “työntekijänä etäpalveluissa”.

Myös opiskelijoilla oli tärkeä rooli sisältöjen kehittämisessä. Opiskelijatöinä toteutettiin useita toimeksiantoja, joissa opiskelijat keräsivät johonkin tiettyyn sisältöteemaan liittyvää tietoa esimerkiksi etäpalveluissa työskenteleviltä työntekijöiltä. Opiskelijoilla saattoi myös itsellään olla työkokemusta aiheesta. Tiedonkeruun pohjalta opiskelijat loivat osaamispolkuun sisältöjä, esimerkiksi videokäsikirjoituksia, jotka he pääsivät myös toteuttamaan yhdessä tuotantoyhtiön kanssa. Opiskelijatyönä syntyi osaksi osaamispolkua myös podcast-jakso, jossa haastateltiin etäkotihoidossa työskentelevää henkilöä.

Etäkotihoito tutuksi -osaamispolun ensimmäisen toimivan version valmistuttua käynnistettiin testauskierrokset opiskelijoiden, työntekijöiden ja muiden avainhenkilöiden kanssa. Vaikka opiskelijoiden osallistuminen jäi melko vähäiseksi – todennäköisesti siksi, ettei testaus ollut osa kurssisuoritusta – työntekijöiden ja asiantuntijoiden kanssa toteutetut testaukset osoittautuivat erittäin arvokkaiksi. Testausten avulla saatiin huomattavasti tarkempaa tietoa osaamispolun toiminnallisuuksista, sisällöistä, teknisestä käytettävyydestä ja ennen kaikkea siitä, miten osaamispolku soveltuu kotihoidon arkeen. Samalla myös osaamispolun tavoitteet kohdeorganisaatioissa kirkastuivat, kun kehitteillä oleva ratkaisu muuttui konkreettiseksi ja helposti arvioitavaksi kokonaisuudeksi.

Testaukset vahvistivat, että osaamispolun perusrakenne oli oikeansuuntainen, mutta niiden avulla tunnistettiin myös, mitä toimintoja kannattaa painottaa. Pitkät avoimet reflektiotehtävät koettiin kotihoidon kiireisessä työympäristössä raskaiksi. Tilalle nousi tarve kevyemmille ja osallistavammille tavoille reflektoida. Esimerkiksi osaamistarpeiden priorisointi tai oman kehittymisen arviointi valmiiden vaihtoehtojen kautta nähtiin luontevampana tapana pysähtyä pohtimaan omaa osaamista ilman “tyhjän paperin” tunnetta. Avoimia tekstikenttiä säilytettiin kuitenkin mahdollisuutena syvempien oivallusten kirjaamiseen.

Sisällöiltä toivottiin myös enemmän dynaamisuutta ja nopeammin omaksuttavaa etenemistä, jotta osaamispolkua voitaisiin käyttää joustavasti lyhyissäkin työhetkissä. Erityisen kiinnostavana ideana nousi esiin kuunneltavien sisältöjen sekä puheentunnistuksen hyödyntäminen tekstinsyötössä. Kaikkia esiin nousseita toiveita ei kuitenkaan ollut mahdollista toteuttaa hankkeen puitteissa. Esimerkiksi osaamispuutteiden laajempi raportointi hyvinvointialueelle tai täysin yksikkökohtaiset sisällöt olisivat vaatineet huomattavasti laajemman ja pitkäjänteisemmän toteutuksen.

Testausten kautta saatiin arvokkaita huomioita myös sisältöjen painotuksiin. Asiakasnäkökulmaa toivottiin vahvemmin mukaan, sillä etäpalveluihin liittyvät ennakkoluulot kytkeytyvät usein huoleen siitä, voidaanko asiakkaan tarpeisiin vastata aidosti etänä. Lisäksi toivottiin enemmän sisältöä etäkotihoidon haasteista, läheisten roolista sekä työhyvinvoinnista. Samalla saatiin validoitua aiempia sisältösuunnitelmia ja korjattua muutamia yksittäisiä asiavirheitä.

Yksi tärkeimmistä löydöksistä liittyi osaamispolun tekniseen käyttöönottoon. Käyttäjät kokivat Moodlen rekisteröitymisprosessin epäselväksi, sillä käyttäjätunnuksen luomisen jälkeen kurssialueelle piti vielä liittyä erikseen. Käytännössä lähes kaikki testikäyttäjät ohittivat tämän vaiheen. Testausten perusteella luotiin selkeämpi ohjeistus ja näkyvä etenemisen seuranta, joka auttaa käyttäjää hahmottamaan, onko rekisteröityminen tehty loppuun asti. Vaikka ratkaisu vaati Moodlen teknisten reunaehtojen vuoksi luovuutta, lopputuloksena syntyi sujuvampi käyttökokemus.

Kokonaisuudessaan osallistava kehittäminen osoittautui huomattavasti merkityksellisemmäksi kuin aluksi osattiin ennakoida. Se ei ainoastaan auttanut hiomaan yksityiskohtia, vaan vaikutti ratkaisevasti siihen, millaiseksi osaamispolku lopulta muotoutui. Kehitysprosessi vaati ajoittain epävarmuuden sietämistä ja myös valmiiden ratkaisujen uudelleen tekemistä silloin, kun ne eivät toimineet käytännössä toivotulla tavalla. Juuri iteratiivinen kehittäminen ja tiivis yhteistyö käyttäjien kanssa mahdollistivat sen, että osaamispolusta rakentui aidosti kotihoidon arkeen sopiva ja työntekijöitä palveleva kokonaisuus.

Panu Karhinen, TtM, työskentelee lehtorina ja tiimivastaavana Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Hänellä on monipuolista osaamista ikääntymisestä, ikäteknologiasta ja käyttäjälähtöisestä suunnittelusta.

Joona Koistinen, DI, KTT, toimii tutkijana HAMK Tech -tutkimusyksikössä. Hän tutkii organisaatioita ja johtamista kriittisellä ja käytäntöteoreettisella otteella. Tutkimisen ja kehittämisen konteksteina häntä kiinnostavat erityisesti työn, teknologian ja hyvinvoinnin rajapinnat.

Marjatta Komulainen, VTM, MBA, toimii lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulun hyvinvointijohtamisen tutkinto-ohjelmassa (ylempi AMK). Hänellä on monipuolista kokemusta johtamisesta, kehittämisestä ja kouluttamisesta.

Tuula Mikkola, VTT, työskentelee ikääntymisen ja gerontologisen osaamisen yliopettajana Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Hänellä on monipuolista osaamista ikääntymisestä sekä ikääntyneiden ihmisten kotona asumisen tukemisen palveluista ja niiden kehittämisestä.

Marianne Roivas, FT, työskentelee suomen kielen ja viestinnän lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Hän on väitellyt kirjallisuudentutkimuksesta ja on pitkään ollut mukana Metropolian julkaisutoiminnassa erilaisissa rooleissa.

Sanna Saikko, toimintaterapeutti (ylempi AMK), toimii toimintaterapian lehtorina, hankeasiantuntijana ja täydennyskoulutusten kouluttajana Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Hän on syventynyt erityisesti työkyvyn arviointiin ja edistämiseen sekä työhyvinvointiin.

Päivi Sanerma, TtT, KT, toimii tutkijayliopettaja Hämeen Ammattikorkeakoulun HAMK Tech -tutkimusyksikössä. Osaamisalueena hänellä ovat erityisesti asiakaslähtöiset kotihoidon palvelut. Hänellä on monipuolista kokemusta tutkimuksesta, kehittämisestä ja kouluttamisesta.

Aaltonen, M., Alastalo, H., Edgren, J., Havakka, P., Josefsson, K. & Leppäaho, S. 2025. Kotihoito keskellä muutoksia – onko kotihoito riittävää? Tutkimuksesta tiiviisti 40/2025. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-607-3

Eloranta, S., Hoffrén-Mikkola, M., Komulainen, M., Mikkola, T., Teeri, S. & Roivas, M. 2023a. Onnistunut etäkotihoito. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-409-8

Eloranta, S., Hoffrén-Mikkola, M., Komulainen, M., Mikkola, T. & Teeri, S. 2023b. Ikääntyneiden etäkotihoito. Tutkimus työntekijöiden hyvinvoinnista ja työn johtamisesta. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-410-4

Eloranta, S., Teeri, S., Komulainen, M., Hoffrén-Mikkola, M. & Mikkola, T. 2023c. ”Saan tehdä mitä haluan tehdä, ainut että teen sen nyt etänä.” Työntekijöiden ja esihenkilöiden kokemuksia etäkotihoidosta. Finnish Journal of eHealth and eWelfare 15(3), 353–365. doi:10.23996/fjhw.126911

Harra, T., Kaipainen, A. & Lintula, L. (toim.) 2023. Käyttäjäystävällisen ikäteknologian aallonharjalle Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. TAITO-sarja 123. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu.

Hiltunen, E. 2010. Weak signals in organizational futures learning. Helsinki School of Economics. Doctoral thesis.

Hirvonen, H., Tammelin, M., Wouters, E. J. & Hänninen, R. 2022. Introduction. Teoksessa Hirvonen, H., Tammelin, M., Wouters, E. J. & Hirvonen, H. (toim.). Digital Transformations in Care for Older

People. Critical Perspectives. Routledge Studies in the Sociology of Health

and Illness. Lontoo: Routledge. 3–14. https://doi.org/10.4324/9781003155317-2

Jarnila, I. & Eloranta, S. 2024 Iäkkäiden asiakkaiden kokemuksia etäkotihoidosta. Gerontologia 38 (1). https://doi.org/10.23989/gerontologia.130934

Keskitalo, E. 2020. Osallistavan tutkimuksen ja kehittämisen teoreettisia ja menetelmällisiä lähtökohtia. Teoksessa Helminen, J. (toim.). Näkökulmia osallistavaan tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan. Diakonia-ammattikorkeakoulun TKI-toiminnan vuosikirja 5. Helsinki: Diakonia-ammattikorkeakoulu. 22–35.

Kariniemi, K., Siira, H., Kyngäs, H. & Kaakinen, P. 2020.”Vanhakin on ihminen.” Ikääntyneiden kokemuksia vahvuuksistaan, voimavaroistaan ja kotihoidosta. Gerontologia 34 (1). https://doi.org/10.23989/gerontologia.80436

Mannermaa, M. 2004. Heikoista signaaleista vahva tulevaisuus. Helsinki: WSOY.

Ovaskainen, S.-M. & Selonen, S. 2025. Ikääntyneiden kotihoidon asiakkaiden kokemukset teknologisista interventioista sosiaalisen toimintakyvyn tukemisessa Järjestelmällinen kirjallisuuskatsaus. Pro gradu -tutkielma. Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta & Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos. Itä-Suomen yliopisto. https://urn.fi/urn:nbn:fi:uef-20251043

Ryan, R. M. K & Deci, E. L. 2017. Self-determination theory: Basic psychological needs in motivation, development, and wellness. New York: The Guilford Press.

Saari, E., Koivisto, T., Koskela, I., Känsälä, M., Rydman, V. & Turunen, J. 2022. Enemmän aikaa empatialle? Hoivatyön teknologiavälitteinen viestintä ja työhyvinvointi. Helsinki: Työterveyslaitos.

Saartila, K. 2026. Tulevaisuuden etähoidon palvelut ja niihin tarvittava osaaminen. Digiosaamista ja kestävää työtä kotihoitoon hankkeen loppuwebinaari 28.1.2028. https://www.hamk.fi/projektit/digikh-digiosaamista-ja-kestavaa-tyota-kotihoitoon/

Sanerma, P., Paavilainen, E. & Åstedt-Kurki, P. 2022. Differences in Home-Care Services in Finland for Older Adults between 2012 and 2019 – A Developmental Evaluation Study. Home Health Care Services Quarterly 41(4), 341–356. https://doi.org/10.1080/01621424.2022.2091500

Sosiaali- ja terveysministeriö. Hyvän työn ohjelma 2024–2027. https://stm.fi/sotehenkilosto/ohjelma

Sosiaali- ja terveysministeriö 2009. Johtamisella laatua ja työhyvinvointia sosiaalialalle. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2009:17. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/server/api/core/bitstreams/bee74b9e-4995-4063-aee0-a94f4c320390/content

Sosiaali- ja terveysministeriö 2024. Laatusuositus aktiivisen ja toimintakykyisen ikääntymisen ja kestävien palvelujen turvaamiseksi 2024–2027. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-5436-6

Sosiaali- ja terveysministeriö 2025. Työyhteisön valmennuksesta vetoa ja pitoa sote-alalle. https://valtioneuvosto.fi/-/1271139/tyoyhteison-valmennuksesta-vetoa-ja-pitoa-sote-alalle

Sotkanet 2024. Tilastotietoa väestön terveydestä ja hyvinvoinnista. https://sotkanet.fi/sotkanet/fi/index

Tampereen yliopisto. Työhyvinvoinnin kokonaisvaltainen malli. Työhyvinvoinnin tutkimusryhmä. https://www.tyohyvinvointi.fi/

Tepponen, M., Ahonen, O. & Turja, T. 2024. Käsikirja: Digitalisaatiota ja sitä koskevien toimintatapojen, osaamisen ja kulttuurin edistäminen. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja | 2024:37. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2022. Etäpalvelut ovat yleistyneet kotihoidossa, erityisesti lääkkeiden ottamista ja ruokailua varmistetaan etäyhteyden avulla. Helsinki. https://thl.fi/-/etapalvelut-ovat-yleistyneet-kotihoidossa-erityisesti-laakkeiden-ottamista-ja-ruokailua-varmistetaan-etayhteyden-avulla

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2026. Muuttuvat vanhuspalvelut. https://thl.fi/aiheet/ikaantyminen/muuttuvat-vanhuspalvelut

TUTTUnet 2021. Kehittäjäklubit kehittämisyhteistyön ankkuroijina. https://www.tuttunet.fi/tietoja-ja-oivalluksia/kehittajaklubit-kehittamisyhteistyon-ankkuroijina.html

Tyni, T. & Myllyneva, K. 2023. Sosiaali- ja terveysalan henkilöstöpula kärjistyy nopeasti – helppoja ratkaisuja ei ole, mutta lisätoimia tarvitaan. Valtiovarainministeriö. https://vm.fi/-/sosiaali-ja-terveysalan-henkilostopula-karjistyy-nopeasti-helppoja-ratkaisuja-ei-ole-mutta-lisatoimia-tarvitaan

Tynkkynen, L.-K., Paatela, S., Aalto, A.-M., Keskimäki, I., Nykänen, E., Peltola, M., Sinervo, T., Tammi, T. & Viita-aho, M. 2025 (toim.). Tilannekuvia hyvinvointialueilta – muutokset palvelujärjestelmässä sote-uudistuksen alkuvuosina. Raportti 3/2025. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/151017/RAP2025_003_Tilannekuvia%20hyvinvointialueilta_s.pdf

Työhyvinvoinnin ja työkyvyn johtaminen hyvinvointialueilla. Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat. https://www.kt.fi/soteliiderit/hr-johtaminen-hyvinvointialueilla/tyohyvinvointi-tyokyky

Työnaika. Työn muotoilu – toimivat työnkuvat kaikille. https://tyonaika.fi/palvelut/tyonmuotoilu/

Työterveyslaitos 2022. Työhön kytkeytyvä kuntoutus. Työnmuokkauksen toimintamalli. https://www.ttl.fi/oppimateriaalit/tyohon-kytkeytyva-kuntoutus

Työturvallisuuskeskus. Työnantajan huolehtimisvelvoite. https://ttk.fi/tyoturvallisuus/vastuut-ja-velvoitteet/tyonantajan-yleiset-velvollisuudet/tyonantajan-huolehtimisvelvoite/

Työturvallisuuslaki 738/2002.

Varjakoski, H. & Tiilikainen, E. 2025. Toward Digitally Mediated Home Care? Professionals’ Experiences of Benefits and Limitations of Remote Home Care Visits for Older Adults. Journal of Technology in Human Services 43 (3), 246–269. https://doi.org/10.1080/15228835.2025.2537067