Uusia näkökulmia ja valmiuksia uralle – Juho Golnick opiskeli Esitys- ja teatteritekniikan Master’s-tutkinnon Metropoliassa
Juho Golnickin tie teatteritekniikan ammattilaiseksi ei ole ollut aivan suoraviivainen. Nuorena teatteriharrastajana hänen tavoitteenansa oli suunnata näyttelijän uralle. Kun ovet Teatterikorkeakouluun eivät auenneet, Golnick haki ja pääsi aloittamaan teatteri-ilmaisun ohjaajan opinnot.
Opintojen aikana kiinnostus siirtyi näyttelemisestä ohjaamiseen, ja taiteellisen opinnäytetyönsä hän teki dramaturgisena teoksena. Samalla yksi asia alkoi toistua opiskelijaproduktioissa: kun tarvittiin valo- ja äänitekniikan osaajaa, Golnick huomasi usein olevansa se, jota kanssaopiskelijat pyysivät valosuunnittelijaksi omiin teoksiinsa. Lopulta ura löytyikin teatteritekniikan parista.
Nykyisin Golnick työskentelee Åbo Svenska Teaterissa valo-ääniteknikkona. Työnkuva on titteliä huomattavasti laajempi, ja Master’s-opintojen aikana kehittyneelle osaamiselle on ollut käyttöä. Esimerkiksi hänen työpaikkansa historiallisen, vuonna 1839 valmistuneen teatterirakennuksen tulevan peruskorjauksen yhteydessä Golnick on saanut vastuulleen väistötiloihin siirtymiseen liittyvän muuton organisoinnin.
Opiskelemaan yli kymmenen työvuoden jälkeen
Golnick suoritti ensimmäisen korkeakoulututkintonsa vuonna 2012. Kun hän aloitti Metropolian esitys- ja teatteritekniikan Master’s-opinnot tammikuussa 2024, työelämäkokemusta oli ehtinyt kertyä jo yli kymmenen vuotta. Tutkinnosta hän valmistui keväällä 2025. Päätös palata opiskelemaan liittyi ennen kaikkea tulevaisuuteen.
– Suurin syy hakeutua opiskelemaan oli mahdollisuus siihen, että myöhemmässä vaiheessa uralla eteneminen on mahdollista. Myös työnantaja kannusti vahvasti siihen, Golnick kertoo.
Omalla kohdallaan Golnick pitää opintojen ajankohtaa onnistuneena.
– Minulla oli jo reilun vuosikymmenen verran työkokemusta takana. Siinä ajassa olin jo ehtinyt nähdä työelämää ja oppia alan käytäntöjä, mutta samalla oli vielä paljon uutta opittavaa.
Master’s-opintoihin ei Golnickin mielestä tarvitse tulla yhtä mittavalla työkokemuksella, mutta ei siitä haittaakaan ole. Olennaista on, että käytännön työelämästä on kertynyt riittävästi kokemusta, jonka päälle uutta osaamista voi rakentaa. Ylempään tutkintoon voi hakea, kun alemman korkeakoulututkinnon jälkeen on kertynyt vähintään kaksi vuotta alan työkokemusta.
Käytännön osaamisesta kohti laajempaa asiantuntijuutta
Juuri aikaisempi työkokemus erottaa Golnickin mielestä Master’s-opiskelun ensimmäisestä korkeakoulututkinnosta. Opintoihin ei tulla aivan alusta, vaan jokaisella opiskelijalla on mukanaan oma ammatillinen osaamisensa.
Esitys- ja teatteritekniikassa tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että käytännön tekniset perusteet ovat jo opiskelijalle tuttuja. Sen sijaan opinnoissa päästään tarkastelemaan syvemmin esimerkiksi sitä, millaisia vastuita, lainsäädäntöä ja työturvallisuuteen liittyviä kysymyksiä työn taustalla on.
– Enää ei opeteltu esimerkiksi sitä, miten teatterivalaisin ripustetaan turvallisesti, vaan keskityttiin siihen, mitkä ovat työhön liittyvät vastuut, mitä työturvallisuuslainsäädäntö sanoo ja mitä kaikkea pitää ottaa huomioon. Opinnoissa siirrytään tavallaan seuraavalle ajattelun tasolle, Golnick kuvailee.
Tällaisesta osaamisesta on hyötyä etenkin tehtävissä, joissa vastuu kasvaa. Golnick suosittelee esitys- ja teatteritekniikan Master’s-tutkintoa esimerkiksi alan ammattilaisille, jotka näkevät tulevaisuutensa kulttuurilaitosten tai tapahtumateknisten yritysten vaativissa tehtävissä tai joiden työhön liittyy suunnittelu- ja turvallisuusvastuita. Esimerkiksi festivaaliympäristössä on pystyttävä tarkastelemaan kokonaisuutta työntekijöiden, esiintyjien ja yleisön turvallisuuden näkökulmasta.
Muiden ammattilaisten kokemuksista tuli yksi opintojen suurimmista anneista
Golnick nostaa yhdeksi opintojen tärkeimmistä asioista opiskeluryhmän ja sen vahvan tuen. Samassa ryhmässä oli ammattilaisia muun muassa teatterin, museon tai museolaitoksen ja tapahtumatekniikan parista ympäri Suomea.
– Se oli todella rikastuttavaa. Verkostoituminen eri esittävän taiteen alueiden ammattilaisten kanssa oli yksi koulutuksen suurimmista anneista. Nyt minulla on arvokkaita kontakteja eri puolilla Suomea, Golnick kertoo.
Moninaisessa ryhmässä ei kyse ollut vain verkostojen rakentamisesta. Kun opiskelijoilla oli erilaisia ammatillisia taustoja, myös samoja kysymyksiä tarkasteltiin useista näkökulmista. Ryhmässä saatettiin esimerkiksi pohtia, voisiko miten tapahtumateollisuudessa käytössä olevia toimintatapoja voi hyödyntää myös teatterimaailmassa tai päinvastoin.
– Jokaisella oli jo oma tietopohjansa ja työkokemuksensa. Siksi opetustilanteisiin tuli hyvin erilaisia näkökulmia. Se laajensi myös omaa ajattelua.
Opiskelijoiden omat kokemukset tulivat konkreettisesti osaksi opintoja myös vierailujen kautta, sillä lähiopetusta järjestettiin Metropolian Arabian kampuksen lisäksi opiskelijoiden työpaikoilla. Ryhmä tutustui esimerkiksi Logomoon, Åbo Svenska Teateriin, Lahden Sibeliustaloon, Lahden kaupunginteatteriin ja Helsingin Musiikkitaloon.
– Pääsimme näkemään, miltä alan erilaiset pelikentät näyttävät eri organisaatioissa, Golnick kiittelee.
Työn ja Master’s-opintojen yhdistäminen onnistui
Golnick suoritti tutkinnon työn ohessa noin puolentoista vuoden aikana. Opiskelu oli järjestetty pääosin etänä, minkä lisäksi lähiopetusta oli keskimäärin noin kerran kuukaudessa. Lähipäivät pyrittiin rakentamaan tehokkaiksi kokonaisuuksiksi siten, että saman päivän aikana voitiin käsitellä useampaa opintokokonaisuutta.
Golnickin kohdalla työn ja opiskelun yhdistämistä helpotti työnantajan vahva tuki, ja hänen oli mahdollista käyttää opintoihin myös työaikaa. Hän kuitenkin muistuttaa, että mahdollisuudet riippuvat työnantajasta ja työn luonteesta. Opiskeluryhmässä ihmisillä oli erilaisia työtilanteita ja kiireitä, mutta opinnot pystyttiin sovittamaan erilaisiin elämäntilanteisiin.
– Opiskelulle kannattaa järjestää kalenterista se aika, jota siihen suositellaan. Samalla on hyvä määritellä itselleen, mitä opinnoilta tavoittelee, Golnick vinkkaa.
Opinnäytetyö vei työelämän konkreettisen kysymyksen pintaa syvemmälle
Merkittävä osa Master’s-tutkintoa on opinnäytetyö, sillä sen laajuus on puolet koko tutkinnosta. Golnick löysi oman aiheensa läheltä työelämää: hän tarkasteli teatterialan työehtosopimukseen liittyvää rasitelisää ja sen kohdistumista eri teattereihin.
Aihe nousi ensimmäisen kerran esiin jo opintojen alussa keskustelussa oman työpaikan hallintojohtajan kanssa. Golnick pohti muitakin aihevaihtoehtoja, mutta päätyi lopulta tutkimaan kysymystä työehtosopimusten, niiden historian, lainsäädännön, haastattelujen ja vertailun avulla.
Työ kasvoi lopulta 99-sivuiseksi tutkielmaksi. Sen tuloksia ja taustatietoja on välitetty myös alan liitoille, ja Golnick toivoo työn tuovan niille uusia näkökulmia aiheeseen ja tuleviin TES-neuvotteluihin. Ammatillisesti kaikkein arvokkainta ei kuitenkaan välttämättä ollut yksittäinen tutkimustulos.
– Koen, että sain suurimman hyödyn itse prosessista. Tiedonhankinta sekä lakipykälien ja lainsäädännön historian läpikäyminen kehittivät osaamista. Kun työssä siirrytään vaativampiin vastuu- ja esihenkilötehtäviin, lainsäädäntö ja työehtosopimukset muuttuvat hyvin tärkeiksi asioiksi.
Opinnäytetyön tekemisessä Golnick kertoo saaneensa vastuuopettajalta apua aina tarvittaessa. Opinnäytetyöprosessiin sisältyi myös organisoitua vertaistukea ja muiden opiskelijoiden töiden kommentointia.
“Olin itse juuri oikeassa vaiheessa opiskelemaan”
Golnickin opiskeluryhmässä oli eri-ikäisiä ammattilaisia aina alle 30-vuotiaista lähes eläkeikäisiin. Ikä tai erilaiset ammatilliset taustat eivät hänen mukaansa jakaneet ryhmää, vaan päinvastoin erilaisia taustoja hyödynnettiin myös ryhmätöissä sekoittamalla opiskelijoita tarkoituksellisesti keskenään.
Oman uransa kannalta Golnick kokee lähteneensä opiskelemaan juuri oikealla hetkellä. Työkokemusta oli riittävästi, jotta opinnoissa käsitellyt asiat pystyi kytkemään käytäntöön, mutta samalla halua uuden oppimiseen oli paljon.
Tutkintoa harkitsevalle hänellä on käytännöllinen neuvo: varaa opiskelulle aikaa ja lähde opintoihin avoimin mielin. Erityisesti opinnäytetyön aihetta kannattaa alkaa pohtia jo varhain ja rajata aihe riittävän tarkasti.
Golnickin oma urapolku näyttelijähaaveista teatteritekniikan ammattilaiseksi kertoo samalla siitä, ettei työuran tarvitse edetä suoraviivaisesti. Master’s-opinnot voivat tarjota kokeneellekin ammattilaiselle mahdollisuuden pysähtyä oman osaamisensa äärelle, nähdä tuttu ala uudesta näkökulmasta ja rakentaa valmiuksia uran seuraaviin vaiheisiin.
Kiinnostuitko esitys-, teatteri- ja tapahtumatekniikan osaamisen syventämisestä? 60 opintopisteen laajuinen tutkinto tarjoaa esitys-, teatteri- ja tapahtumatekniikan pätevöityneille ammattilaisille mahdollisuuden kehittää ja syventää asiantuntemustaan erityisesti johtamis-, esihenkilö- ja kehittämistyössä. Tutkinnon suoritettuaan opiskelija kykenee vaativiin teknis-taiteellisen työn tehtäviin.