Metropolia syksyllä kohti normaalitoimintaa.

Katso miten koronavirustilanne vaikuttaa Metropolian toimintaan.

Hanke on päättynyt.

Pedagoginen dokumentointi varhaiskasvatuksessa -hankkeen tarkoituksena on kehittää varhaiskasvatusympäristöissä pedagogisen dokumentoinnin toteuttamista ja hyödyntämistä uuden ”Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden” hengessä kiinteästi omaan työhön liittyen.

Hankkeen tavoitteina on

  • lisätä tietoisuutta ja tuottaa materiaalia Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa määritellyn pedagogisen dokumentoinnin hyödyntämiseen arvioinnissa
  • lisätä tietoisuutta pedagogisen dokumentoinnin merkityksestä ja mahdollisuuksista
  • vahvistaa pedagogisen dokumentoinnin hyviä käytäntöjä hyödyntäen digi- ja viestintäteknologiaa
  • lisätä taitoja toteuttaa varhaiskasvatustyötä avoimesti, läpinäkyvästi ja arvioitavasti sekä vahvistaa varhaiskasvatuksen työntekijöiden reflektiotaitoja
  • jakaa hyviä käytäntöjä. 

Opetushallitus rahoittaa hanketta, joka alkoi syksyllä 2018 ja loppuu 2019 lopussa. Hanketyö toimii täydennyskoulutuksena tukemalla työntekijöiden yhteistä, vuoden kestävää kehittämistyötä koko varhaiskasvatusyksikössä. 

Hankkeen yhteisten ja yksikkökohtaisten koulutusten ja työpajojen lisäksi yksiköt suunnittelevat, toteuttavat ja arvioivat pedagogisen dokumentoinnin kehittämistyötään omista lähtökohdistaan sekä jakavat ja vaihtavat kokemuksiaan ja ajatuksiaan vertaispareittain. Yhteistyössä yksiköiden kanssa tuotetaan materiaalia kehittämistyön hyvistä käytännöistä, jota jaetaan hankkeen lopuksi laajemmalle joukolle.

Hankkeen loppuseminaari on keskiviikkona 13.12. klo 12.30 - 16 Metropolia AMK:n Myllypuron kampuksen auditoriossa.

Hankkeessa on Metropolia AMK:n lisäksi mukana Espoon kaupungista Kilonpuiston lastentalo, Maakirjan päiväkoti, Suurpellon päiväkoti, Tapiolan päiväkoti, Lehtikasken päiväkoti, Nöykkiön päiväkoti, Luhtaniityn päiväkoti ja Vanttilan päiväkoti sekä Pilke päiväkodit Oy:tä Aarteiden talo, Taikamaa, Illuusia ja Pohjantähti.

 

Pedagogisen dokumentoinnin ABC - mistä aloitamme?

 

Perinteinen suomalainen lastentarhapedagogiikka

Suomalaisen lastentarhapedagogiikan perinteisiin on aina kuulunut toiminnan dokumentointi. Opettaja on yhdessä muun henkilökunnan kanssa suunnitellut vuosi-, kuukausi-, viikko- ja tuokiosuunnitelmat, kirjannut ne ja informoinut lapsia ja heidän huoltajiaan asettamalla niitä nähtäväksi ilmoitustaululle tai ehkä jakanut niistä tehdyn monisteen koteihin.

Varhaiskasvattajat ovat kirjanneet havaintojaan lapsista ja toiminnasta erilaisiin vihkoihin tai kansioihin. Havainnoinnin apuna he ovat käyttäneet jäsenneltyjä koosteita ja lomakkeita, jotka ovat jääneet dokumentteina talteen erilaisista toiminta- ja leikkihetkistä. Kameroiden yleistyessä havaintojen kirjaamisen rinnalle tulivat kuvat.

Huoltajien ja erilaisten yhteistyökumppanien kanssa käytävien keskustelujen ydinkohdat on kirjattu ja tallennettu muistin tueksi, kun niitä on välitetty muulle kasvatusyhteisölle. Reissuvihot ovat kulkeneet kodon ja päiväkodin välillä täyttyen toimintakauden aikana viesteistä.

Tärkeää dokumentointia on myös lasten töiden ja tuotosten asettaminen näytteille ja säilyttäminenkin. Käytössä on ollut myös monenlaisia muita tapoja tallentaa lasten ja aikuisten toimintaa, ajatuksia ja suunnitelmia. Varhaiskasvattajat ovat luovaa väkeä.

B              

Miten dokumentti sitten muuttuu pedagogiseksi?

Pedagogista dokumentointia tulee tarkastella monella eri tasolla: yksittäisen lapsen, lapsiryhmän, huoltajien sekä henkilöstön tasolla. Yhteistä kaikille tasoille on kuitenkin se, miten dokumenttien kanssa työskennellään. Dokumenteilla on itseisarvoa sellaisenaan. Ne ovat muistoja ihmisistä, hetkistä ja paikoista, mutta niiden hyödyntäminen pedagogisen toiminnan suunnittelussa, toteutuksessa, arvioinnissa ja kehittämisessä muuttaa niiden luonnetta.

ABC, ensimmäinen kuva

Pitkältä aikaväliltä kootut dokumentit ovat tärkeä osa pedagogisen toiminnan arviointia ja henkilöstön toiminnan itsearviointia. Se on jatkuvaa prosessia, jossa havainnot, dokumentit ja niiden vuorovaikutuksellinen tulkinta muodostavat ymmärrystä pedagogisesta toiminnasta. Pedagoginen dokumentointi mahdollistaa lasten ja huoltajien osallistumisen toiminnan arviointiin, suunnitteluun ja kehittämiseen.

Varhaiskasvatuksella tarkoitetaan suunnitelmallista ja tavoitteellista kasvatuksen, opetuksen ja hoidon muodostamaa kokonaisuutta, jossa painottuu erityisesti pedagogiikka. (Varhaiskasvatuslaki 540/2018) Jotta tämä pedagoginen suunnitelmallisuus toteutuisi tarvitaan avuksi pedagogista dokumentointia, joka on VASUn mukaan varhaiskasvatuksen keskeinen työmenetelmä, jolla tukee varhaiskasvatuksen suunnittelua, toteuttamista, arviointia ja kehittämistä tuetaan. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016)

Lisää tietoa pedagogisesta dokumentoinnista mm.  Opetushallituksen sivulla.

C              

Miten suunnittelemme ja arvioimme oman yksikkömme pedagogista dokumentointia?

Pedagoginen dokumentointi on osa yksikön Varhaiskasvatussuunnitelma -kokonaisuutta. Kun kehittämistyön kohteeksi on valittu pedagogisen dokumentointi yksikössä, se alkaa nykytilanteen analyysillä. Mitä me teemme jo nyt? Vasta sen jälkeen voi hahmottaa, mitä muutoksia tarvitaan.

Kun kehitetään koko yksikön toimintaa, on hyvä muistaa erottaa yksikkö ja yksittäiset tiimit. Koko yksikön sopimukset velvoittavat kaikkia, mutta niiden lisäksi tiimit voivat tehdä myös omia ratkaisuja, kunhan ne eivät ole ristiriidassa yhteisten toimintaperiaatteiden kanssa. varhaiskasvatusyksikön johtaja on vastuussa tästä kehittämistyöstä.

Keskustelu siitä, mitä tietoa tarvitaan oman varhaiskasvatusyksikön toiminnan suunnitteluun, toteuttamiseen, arviointiin ja kehittämiseen, vaikuttaa siihen mitä pedagogiseen dokumentoinnin muotoja valitsemme.

Seuraavaan kuvaan on kirjattu, mitä asioita on pohdittava, kun etsii punaista lankaa yhteisen toimintamallin löytämiseen.

ABC, toimintamalli

Kuva 1 Kehitämme pedagogisen dokumentoinnin toimintamalleja yksikössämme

Kun ensimmäinen luonnos suunnitelmasta on otettu käyttöön, sovitaan koska ja miten sen toteutumista  arvioidaan. Arvioinnin seurauksena löytyvät seuraavat kehittämiskohteet, joita lähdetään työstämään. Seuraavassa malli kehittämistyön syklistä:Kehittämiskohteen valinta ja askeleet

kuva 2 Kehittämiskohteen valinta ja askeleet

Esimerkkinä voit katsoa sivuillamme olevan materiaalin Espoon kaupungin Pk Maakirjan ja Pk Suurpellon suunnitteluprosessista, jossa he suunnittelivat oman yksikkönsä pedagogista dokumentointityötä.

Tämä materiaali on koottu ”Pedagoginen dokumentointi varhaiskasvatuksessa” hankkeessa 2019. Tekijät: Anna-Riitta Mäkitalo, lehtori Metropolia AMK yhdessä Espoon kaupungin Maakirjan ja Suurpellon päiväkotien työntekijöiden Johanna Kontion ja Marianna Aholan kanssa.

Pedagogisen dokumentoinnin kehittämistyön vaiheet

Alkutilanteen analyysi

  • Miten pedagoista dokumentointia meillä nyt toteutetaan?

- Mitkä toimintatavat ovat tarkoituksenmukaisia,

- Mitkä tavat eivät riittävästi tuo tietoa lasten varhaiskasvatuksen suunnittelun, toteuttamisen, arvioinnin ja kehittämisen tueksi

- Toteutetaanko tapoja arvioidaan resurssien käytön näkökulmasta, mitä jo osataan, mitä ehditään jne.

  • Valitsemme kehittämisen kohteemme.

  • Mihin tarvitaan apua?

  • Mitä lisätietoa tarvitsemme?

  • Mistä sitä saamme?

 

Kehittämissuunnitelman laatiminen

  • Suunnitelmamme: Mitä tavoittelemme? Mitä muutoksia, kokeiluja teemme valitsemaamme kehittämiskohteeseen?

  • Kuka/ketkä? Aikataulu?

  • Miten dokumentoimme prosessia?

  • Pyydämme yhteistyökumppaneiltamme kommentteja ja ajatuksia suunnitelmistamme (ym. dokumenteista)

  • Milloin palaamme uudelleen arvioimaan suunnitelmaamme?

- Mistä tiedämme, että olemme edenneet tavoitteessamme?

  • Toteutamme suunnitelmaa.

 

Toteutussuunnitelman arviointi

  • Vertaamme kokemuksiamme tavoitteisiimme.

  • Tuunistammeko merkkeja siitä, että etenemme haluamaamme suuntaan?

  • Muokkaamme toimintaa ja /tai tavoitteita. Mitä lisätaitoja, -tietoja vielä tarvitsemme?

  • Pyydämme kollegan kommentteja ja ajatuksia uudesta suunnitelmastamme.

  • Toteutamme uutta suunnitelmaamme.

 

Aloitamme uuden syklin

  • Jos saavutamme valitut tavoitteet, sovitaan miten toimintamalli vakiinnutetaan.

  • Valitaan uusi kehittämiskohde.

  • Prosessi jatkuu.

Kasvattajan toiminnan dokumentointi työn tutkimisen, arvioinnin ja kehittämisen menetelmänä

Kasvattajan oman toiminnan havainnointi, reflektointi ja arviointi on tärkeää ammatillisen kehittymisen ja työn kehittämisen kannalta. Dokumentit ovat oman työn reflektoinnin ja arvioimisen apuvälineitä. Dokumentteja reflektoimalla kasvattaja tulee tietoisemmaksi omasta toiminnastaan ja sen vaikutuksista. Kasvattajan toimintaa dokumentoimalla voidaan myös objektiivisemmin tarkastella kasvattajan toimintaa tietyssä tilanteessa, kun havainnot eivät perustu mutu-tuntumaan.

Oman ammatillisen kehittämisen lisäksi yhteinen työn tutkiminen ja keskustelu tiimissä ja työyhteisössä ovat tärkeitä. Yhdessä erilaisia dokumentteja tutkimalla ja yhdessä keskustelemalla voidaan rakentaa yhteistä ymmärrystä ryhmän pedagogiikasta ja kehittää toimintakulttuuria.

Esimerkkejä kasvattajan toiminnan dokumentoimisesta varhaiskasvatuksessa

Varhaiskasvatussuunnitelma (vasu), ryhmän vasu ja lapsen vasu ovat kasvattajan työtä ohjaavia ja suuntaavia pedagogisia dokumentteja. Vasuun kirjataan, miten toimintaa suunnitellaan, arvioidaan ja kehitetään. Erilaisten kasvattajan toimintaa kuvaavien dokumenttien avulla voidaan peilata kasvattajan toimintaa (ryhmä)vasun periaatteisiin ja miettiä, toimitaanko niin kuin on yhdessä sovittu. Lisäksi dokumenteista ja niistä tehtyjen yhteisten tulkintojen avulla voidaan muokata ja luoda tiimille uusia yhteisiä kasvatuskäytäntöjä ja -sopimuksia, jotka kirjataan ryhmän varhaiskasvatussuunnitelmaan.

Kasvattajan toiminnan dokumentoimiseen on monia eri tapoja, kuten videointi, kirjallinen havainnointi (esimerkiksi kollegan havainnot kasvattajan toiminnasta, oman toiminnan havainnointi), päiväkirja, itsearviointilomakkeet, kehityskeskustelurunko, valokuvat ja ammatillinen portfolio. Yksi helposti toteutettava idea varhaiskasvattajien toiminnan dokumentoimiseksi on kasvattajien toiminnan havainnointi. Tiimin ”ulkopuolinen” henkilö, esimerkiksi toisen ryhmän kasvattaja tai esimies kirjaa havaintoja kasvattajien toiminnasta. Havainnoinnin tukena voi käyttää valmista lomaketta tai havaintoja voidaan kirjata vapaasti ennalta sovitun tavoitteen mukaisesti. Havainnoijan tehtävänä voi olla esimerkiksi myönteisten huomioiden kirjaaminen kasvattajien toiminnasta (vahvuuksien esiin nostaminen). Havaintojen kirjaamisen jälkeen tiimi käy yhdessä havainnoijan kanssa läpi kirjalliset havainnot ja antaa palautetta kasvattajien toiminnasta. Tämän jälkeen käydään yhdessä keskustelua aiheesta.

Miten päästä alkuun?

Kasvattajan toiminnan dokumentointi edellyttää esimiehen johdolla käytävää yhteistä keskustelua siitä, miksi kasvattajan toimintaa dokumentoidaan. Olennaista on, että yhteinen keskustelu kirkastaa näkemystä siitä, että kasvattajan toimintaa dokumentoidaan omaa ammatillista kehittymistä ja yhteistä työn kehittämistä varten. Tämän jälkeen pohditaan, mitä kasvattajan toiminnasta halutaan selville (esim. yksikkövasusta noussut tavoite) juuri tällä hetkellä tai tänä toimintakautena: Mitä halutaan kehittää ja mitä tavoitellaan?

Dokumentointitapa valikoituu tavoitteiden perusteella. Kasvattajan toiminnan dokumentointiin sitoutumista edesauttaa se, että kasvattajat voivat itse vaikuttaa dokumentointi -menetelmän valintaan ja siihen, miten ja kenen kanssa dokumentteja tarkastellaan.

Tämän jälkeen sovitaan aikataulu dokumentoimiselle sekä niiden tarkastelemiselle. Dokumentointi, niiden reflektoiminen ja toiminnan kehittäminen keskustelujen pohjalta vaatii tiimin yhteistä keskustelua ja sitä tukevia rakenteita arkeen. Dokumentointiin ja niiden reflektoimiseen onkin varattava riittävästi aikaa ja mahdollisuuksia.

Dokumenttien tutkimiseen on hyvä osallistua kaikkien, joiden toimintaa on havainnoitu. On myös tärkeää luoda yhteiset pelisäännöt sille, miten dokumentteja käsitellään. Tiimin keskinäinen luottamus ja avoimuus ovat edellytyksenä sille, että dokumentteja voidaan reflektoida rakentavassa hengessä. Dokumenttien reflektoinnin jälkeen mietitään, toimintaa voisi kehittää tehtyjen havaintojen ja yhteisen keskustelun pohjalta.

 

Teksti on koostettu opinnäytetyöni ”Kasvattajan toiminnan dokumentointi varhaiskasvatuksessa osana oman työn kehittämistä” tulosten pohjalta.

Jenni Ryynänen, sosionomi YAMK

 Pedagogisen dokumentoinnin vuosikello

Maakirjan päiväkoti

 

Miten prosessimme lähti liikkeelle?

  • Aloimme rakentamaan päiväkotimme yhteistä pedagogisen dokumentoinnin vuosikelloa aiheeseen liittyvässä työtilassa
  • Kyseisenä iltana saimme vuosikelloa hyvin muodostettua ja prosessimme jatkui illan jälkeenkin
  • Pedagoisen dokumentoinnin työilta avasi monen työyhteisömme jäsenen silmät siihen mitä pedagoginen dokumentointi on
  • Ymmärryksen jälkeen vuosikello muodostaminen koettiin helppona
  • Työskentelyämme auttoivat myös seuraavat asiat: pieni päiväkoti, opettajien oma mielenkiinto aihetta kohtaan sekä tiivis yhteistyö

Miten työskentelymme sujui?

  • Aloimme työskentelymme päättämällä millaiseen pohjaan alamme vuosikelloa rakentamaan
  • Valitsimme pohjaksemme perinteisen "ympyrä-mallin", jossa on eriteltynä päivittäiset, viikottaiset sekä kuukausittaiset asiat
  • Ensin kirjasimme sekä viikottaiset pedagogisen dokumentoinnin muodot, tämän jälkeen aloimme jäsentämään muun toimintakauden sisältöjä
  • Vuosikellon pohjaan kirjasimme tapoja joita ryhmässämme oli jo käytössä
  • Omana lisäyksenämme vuosikellomalliin oli kehällä kulkeva projektit -kirjaus

Millaiseksi vuosikellomme tuli?

vuosikello

Työstön jatkaminen...

  • Koimme luonnollisena siirtymänä tehdä seuraavaksi ryhmäkohtaiset vuosikellot yksikkökohtaisen pohjalta
  • Ryhmäkohtaisia työstimme tiimipalaverissa sekä kehittämispäivällä
  • Tämä työskentely oli jo paljon helpompaa kun työstäminen oli tuttua sekä kun pohjalla oli jo yksikkökohtainen vuosikello
  • Esimerkki ryhmäkohtaisesta vuosikellosta:

Ryhmäkohtainen vuosikello

Tekijät: Johanna Kontio & Marianna Ahola

Pedagoginen sensitiivisyys siirtymätilanteissa

Miten sensitiivisyys näkyy varhaiskasvattajien toiminnassa

Johdanto

  • Jokaisella lapsella on yksilöllisiä tarpeita, jotka ovat muodostuneet perimän ja varhaisten kokemusten yhteisvaikutuksesta
  • Lapsella on tarve tulla nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi
  • Lapsi tarvitsee aikuista tavoittamaan omat mahdollisuudet ja oikeudet
  • "Lasten ymmärrys yhteisestä oikeuksista, vastuusta ja valintojen seurauksista kehittyy asallisuuden kautta. Osallisuutta vahvistaa lasten sensitiivinen kohtaaminen ja myönteinen kokemus kuulluksi ja nähdyksi tulemisesta" (varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018,22)

Tutkimuskysymykset

Tarkoituksena selvittää pedagogisen dokumentoinnin avulla aikuisten keinoja kohdata lapsi sensitiivisesti siirtymätilanteissa

  • Millä tavoin aikuiset havaitsevat lasten aloitteet ja reaktiot?
  • Lisääkö aikuisten sensitiivinen työote lasten osallisuutta?

Käytetyt menetelmät tiedonkeruussa

  • Videointi iPadilla:
  • Tiimit videoivat toistensa toimintaa siirtymätilanteissa.
  • Kuvausajat ovat kirjattuna ryhmävasuihin. Ryhmävasuihin kirjatut asiat sitouttavat työntekijät toimimaan sovitulla tavalla.
  • Videot pituudeltaan noin 30-60s.

Mistä kannattaa lähteä liikkeelle?

Videointi kannattaa aloittaa kuvaamalla vahvuuksia ja myönteisiä asioita ensin, jotta tämä pedagogisen dokumentoinnin menetelmä olisi jatkossa helpompaa yksikölle.

Videointi toteutettiin Maakirjan päiväkodissa keväällä 2019

  • Maakirjan päiväkodissa on kaksi ryhmää: 0-3-vuotiaiden sisarusryhmä sekä 3-5-vuotiaiden ryhmä.
  • Idea aiheesta lähti liikkeelle tiimissä esille nousseista teemoista ja yksikkömme kehittämistarpeista. Asiaan syvennymme vielä enemmän ykiskkömme kehittämispäivällä.
  • Valitsimme sensitiivisyyden tarkkailtavaksi, jotta pystymme vahvuuksien kautta syvenymään vielä kehittyvään sensitiivisyyteen

Toteutus

  • Dokumentointia toteutettiin viikottain (vähintään tiistaisin ja keskiviikkoisin)
  • Materiaalia kerääntyi yhteensä noin kuukauden ajalta
  • Dokumentteja kertyi myös tiimipalavereissa kirjatuista keskusteluista ja havainnoista (nämä kirjattiin aina ylös ryhmävasuihin)
  • Dokumentit muuttuivat pedagogisiksi viikottaisissa tiimipalavereissa reflektoinnin kautta

Tulokset

Millä tavoin aikuiset havaitsevat lasten aloitteet ja reaktiot?

  • Katsekontaktilla
  • Lasten aloitteisiin reagoiminen keskustelemalla
  • Ohjaamalla vuoron odottamiseen sanattomasti (välittämällä negatiivista verbaalista ohjeistusta)
  • Rauhallisella ja kiireettömällä pienryhmätoiminnalla siirtymätilanteissa
  • Olemalla lapsen tasolla

Lisääkö aikuisten sensitiivinen työote lasten osallisuutta?

  • Kaikki lapset tulivat paremmin kuulluksi ja nähdyiksi kun aikuiset käyttävät sensitiivisyyttä siirtymätilanteissa
  • Erityisesti tämä korostui sisarusryhmässä, jossa lasten sanavarasto on vielä pieni
  • Aikuisten ja lasten välinen myönteinen vuorovaikutussuhde lisääntyi
  • Lasten ideat ja mielenkiinnonkohteet tulivat paremmin esille aikuisten ollessa aktiivisesti läsnä

Pohdintaa

Tarkoituksena on jatkossa kuvata myös kehittämiskohtaita ja mahdollisia ongelmia. Se tulee olemaan helpompaa silloin kun on ensin havainnoitu hyviä asoita ja päästy videolta tarkastelemaan ja tulkitsemaan niitä asoita missä asioissa ollaan hyviä.

Tekijät: Johanna Kontio&Marianna Ahola

Videointi kasvattajan toiminnan tarkastelun tukena varhaiskasvatuksessa

Videoinnin avulla voidaan tehdä kasvattajan toimintaa näkyväksi ja tarkastella omaa ja tiimin toimintaa. Videoinnin avulla voidaan tunnistaa ja tulla tietoiseksi omista ja tiimin vahvuuksista ja toisaalta tunnistaa myös kehittämistarpeita. Videodokumentti toimii yhteisen keskustelun pohjana. Videodokumenttien avulla voidaan parhaimmillaan saada erilaisia näkemyksiä ja tulkintoja tilanteesta, ja keskustelemalla rakentaa yhteistä ymmärrystä kasvattajien toiminnasta ja ryhmän pedagogiikasta.

Videointia voidaan hyödyntää, kun halutaan saada uutta näkökulmaa tai etsiä ratkaisua johonkin haasteelliseen tilanteeseen (esim. levoton siirtymätilanne). Videodokumenttien avulla voidaan myös tarkastella esimerkiksi kasvattajan vuorovaikutusta ja sensitiivisyyttä tietyssä tilanteessa. Videoita tutkimalla ja niistä keskustelemalla voidaan reflektoida, suunnitella, arvioida ja kehittää omaa ja tiimin toimintaa.

suunnittelu nuoli

Videointi kasvattajan toiminnan tutkimisen ja työn kehittämisen tukena edellyttää sitä, että videointi on suunnitelmallista ja tavoitteellista. Videointiin valmistautuminen lähteekin tavoitteen asettamisesta: Miksi videoidaan, eli mitä videoinnin avulla halutaan huomata kasvattajan toiminnasta tai mihin kaivataan muutosta? Miten videoinnin avulla voidaan kehittää toimintaa?

Videointi nuoli

Yhteisen keskustelun avulla muodostetaan tavoite videoimiselle. Tavoitteen asettamisen jälkeen suunnitellaan yhdessä tiimin kanssa, mitä tilannetta kuvataan ja miten kuvaaminen käytännössä järjestetään: Kuka kuvaa ja milloin? Millä välineellä (esim. tabletti, puhelin, videokamera)?

Videon kuvaajana voi toimia joku tiimin jäsenistä tai voi esimerkiksi pyytää toisen tiimin kasvattajan kuvaamaan haluttua tilannetta. Lapselle voi myös asettaa Go Pro -kameran ja tutkailla kasvattajan toimintaa lapsen silmin. Tällöin on kuitenkin vaikeampi saada tietoa juuri tietystä toiminnasta tai tilanteesta.

Videot voivat olla esimerkiksi muutamasta minuutista kymmeneen minuuttiin kestäviä otoksia. Video voidaan siirtää tietokoneelle tai katsoa suoraan esim. tabletin ruudulta.

nuoli reflektoinnista, arvioinnista ja kehittämisestä

Videodokumenttien tutkimiseen ja yhteiseen keskusteluun on hyvä varata riittävästi aikaa. Tarkoituksena on, että jokaisen tiimin jäsenen ajatukset ja näkemykset tulevat esille. Tarkoituksena on yhdessä tutkia ja reflektoida kuvattua tilannetta ja kasvattajan toimintaa siinä. Keskustelun tulisi olla luonteeltaan avointa ja dialogista.

Olennaista on pysähtyä tutkimaan ja reflektoimaan videodokumenttia asetetun tavoitteen mukaisesti. Mietitään ja keskustellaan siitä, mikä toimi hyvin ja mihin vielä pitää kiinnittää huomiota. Yhteisen pohdinnan ja kriittisen keskustelun avulla saadaan parhaimmillaan uusia näkökulmia ja ajatuksia siitä, miten toimintaa voi kehittää.

Toiminnan reflektoinnin ja arvioinnin tulee kohdistua nimenomaan työn ja pedagogiikan arvioimiseen, ei yksilöön kohdistuvana palautteen antamisena. Tarkoituksena ei ole etsiä kenenkään toiminnasta virheitä tai puutteita, vaan miettiä ratkaisukeskeisesti sitä, mihin jatkossa tulee kiinnittää enemmän huomiota tai mitä voi vielä kehittää. On myös tärkeää antaa kannustaa palautetta tiimikaverille ja huomata yhdessä tiimin vahvuuksia ja vahvistaa niitä.

Tämän jälkeen luodaan yhteinen ymmärrys siitä, mitä pitäisi kehittää ja miten toimitaan jatkossa. Kasvattajan toiminnalle asetetaan tavoitteet ja mietitään mahdollisesti mittarit, joiden avulla voidaan myöhemmin arvioida, onko tavoitteeseen päästy.

Hyvä huomioida

Videointimenetelmän hyödyntäminen kasvattajan toiminnan tutkimisen tukena edellyttää tiimiltä keskinäistä luottamusta sekä kykyä ja rohkeutta keskustella avoimesti ja kriittisestikin asioista.

On hyvä huomioida, että oman toiminnan videointi saattaa herättää kielteisiä tunteita kuten pelkoa tai stressiä siitä, että joko itse arvostelee tai joku muu arvostelee omaa toimintaa. Osa voi kokea epämiellyttävänä itsensä näkemisen videolta. 

Kriittinen keskustelu ja palautteen antaminen kollegalle voi olla vaikeaa. On hyvä miettiä etukäteen, millaisia tunteita ja ajatuksia oman ja työkaverin toiminnan tarkastelu videolta voi herättää ja miten ottaa videolta esiin nousseita asioita puheeksi tiimissä.

On hyvä edetä pienin askelin. Alkuun voi olla helpompi videoida ja havainnoida kasvattajien vahvuuksia ja keskittyä myönteisen palautteen antamiseen tiimikaverille. On tärkeää, että tottuu näkemään itseään ja omaa toimintaansa videolta ja opitaan tiiminä keskustelemaan yhdessä videodokumenteista.  Kokemuksen myötä on helpompaa olla kuvattavana ja reflektoida omaa ja yhteistä toimintaa.

Teksti on koostettu opinnäytetyöni ”Kasvattajan toiminnan dokumentointi varhaiskasvatuksessa osana oman työn kehittämistä” tulosten pohjalta.

Jenni Ryynänen, sosionomi YAMK

Pedagogisen dokumentoinnin suunnittelun ja työskentelyn apuna voi käyttää esim. seuraavia työtapoja:

Lasten kanssa toteuttavia pedagogisen dokumentoinnin työtapoja:

Tuumaustauko

Tarkoitus: Pysähtyä hetkeksi lapsen, lapsiryhmän, tiimin tai vanhempien kanssa tuumailemaan, mitä lapselle kuuluu ja mitä hän haluaisi seuraavaksi tehdä. Tilanne dokumentoidaan ja tätä ja muita dokumentteja hyödynnetään myös seuraavissa tuumaustauoissa.

Tutustu tarkemmin Opetushallituksen materiaaleihin pedagogisesta dokumentoinnista ja tuumaustauoista(pdf).

Projektiseinä

Tarkoitus: Tehdä lasten kanssa toteutettavaa projektia näkyväksi, jotta lapsi voi paremmin hahmottaa meneillään olevaa toimintakokonaisuutta. Projektiseinälle kerätään erilaisia dokumentteja lasten projektista, joista keskustellaan lasten ja vanhempien kanssa projektin jatkosuunnitelmia tehdessä ja sitä muistellessa.

Tutustu tarkemmin esim. Opetushallituksen sivuun tai Diggaa mun digimatkaa -blogiin

Valokuvat, piirrokset ja muut kuvat

Tarkoitus: Tallentaa jokin tilanne, taito tai tunnetila, joka ilmentää lapsen kokemusta. Kasvattaja tai lapsi valitsee kuvan kohteen. Merkityksellistä on millaista toimintaa ja todellisuutta halutaan tehdä näkyväksi?

Kuvia tarkastellaan yhdessä lasten ja aikuisten kanssa. Kuva -dokumentit ovat tilannesidonnaisia. Kuvan tulkinnassa on muistettava, että sen paikansa pitävyyttä pitää testata.

Tutustu tarkemmin esim. Opetushallituksen sivuihin, TAMK:in sivuihin tai Diggaa mun digimatkaa blogiin sekä Opettajan käsikirjaan (pdf) 

Sadutus, lasten kertomukset

Tarkoitus: Saada lapsen ajatuksia, toiveita ja kokemuksia sanalliseen muotoon.

Sadutuksen ohje: ”Kerro minulle satu tai tarina!” Tämän jälkeen saduttaja kirjoittaa kertojan tarinan juuri siten, kuin se hänelle kerrotaan. Kertomus kirjoitetaan sana sanalta muuttamatta tai korjaamatta mitään, mitä kertoja sanoo.

Kun satu on valmis, kirjaaja lukee sadun lapselle. Lapsi voi muuttaa tai korjata sitä, mikäli itse niin haluaa. Dokumenttiin kirjataan ylös myös päivämäärä, kertojan sekä saduttajan nimi ja halutessa myös muita tietoja.

Satu -dokumenttia tarkastellaan yhdessä lasten ja aikuisten kanssa.

Tutustu tarkemmin sadutukseen ja lue esim. Liisa Karlssonin tutkimus tai Elina Koiviston kasvatustieteen kandidaattityö

Liisa Karlsson (2014) Sadutus - Avain osallisuuden toimintakulttuuriin

Lasten aarrekartta unelmien päiväkodista

Tarkoitus: Aarrekartta konkretisoi ja visualisoi ajatuksia, unelmia ja toiveita siitä, millainen on lasten unelmien päiväkoti. Lasten kanssa rakennetaan ajatuskartta, jossa on lasten ottamia, lehdestä leikattujen kuvia tai/sekä lasten piirroksia. Millaisia leikkipaikkoja, leikkivälineitä ja toimintaa siellä on? Myös lasten työskentelyn aikana esittämiä ideoita ja ajatuksia dokumentoidaan.

Tutustu tarkemmin esim. kirjaan:

Harju, K. 2000. Valmiina muutokseen: aarrekartan avulla kohti uutta. WSOY. Helsinki.

Portfolio / Kasvun kansio -työskentely

Tarkoitus: Kasvun kansioon kerätään lapsen yksin, ryhmässä tai aikuisen kanssa tuottamaa kuvallista, sanallista, kirjoitettua ja/tai audiovisuaalista materiaalia. Kerättävät dokumentit kuvaavat lapsen persoonallisuutta positiivisella tavalla ja on hänen itsensä valitsemia ja hyväksymiä.

Portfoliota tarkastellaan yhdessä lasten ja aikuisten kanssa toistuvasti.

Tutustu tarkemmin esim. Opetushallituksen sivuun

Blogi, Facebook, Instagram, Pedanet ja muut sähköiset alustat

Tarkoitus: Mahdollistaa lasten, henkilökunnan ja huoltajien vuorovaikutus myös toiminta -ajan ja -paikan ulkopuolella.

Tutustu tarkemmin esim.:

Eri varhaiskasvatusyksiköiden blogit, FB -sivut ym.

Lasten vahvuuksien kirjaaminen

Tarkoitus: Omien vahvuuksien tunnistaminen auttaa lasta hyödyntämään näitä ominaisuuksia ja taitoja paremmin. Itsensä tunteminen auttaa häntä tarkoituksenmukaisempaan toimintaan, jolloin onnistumisen kokemukset vahvistavat myös hänen itsetuntoaan ja pystyvyyttään.

Lapsen vahvuuksien ja osaamisen dokumentointi helpottuu ja tarjoaa tavan luoda positiivisia odotuksia lapselle ja heidän perheilleen. Näin myös huoltajat saadaan tunnistamaan lapsen kehityksellisiä valmiuksia ja ottamaan vastuu päätöksistä, jotka vaikuttavat lasten elämään.

Tutustu tarkemmin esim. kirjaan:

Lotta Uusitalo-Malmivaara – Kaisa Vuorinen (2019)  Huomaa hyvä! -materiaalipaketti.

Projektien esittelyt vanhemmille projektiseinän avulla

Tarkoitus: Dokumentoida ja tehdä näkyväksi lasten kanssa tehty projekti eri vaiheineen. Näin sekä lapset, huoltajat, työntekijät ja muut lasten kanssa toimivat voivat yhdessä jakaa projektiin osallistuvien kokemuksia ja oppimista.

Tutustu tarkemmin esim. Diggaa mun digimatkaa blogiin tai Mediamysteerin sivuihin

Sosiogrammi

Tarkoitus: Vertaissuhteiden tukeminen on yksi tärkeimmistä tehtävistä varhaiskasvatuksessa. Lapsiryhmän vertaissuhteita voidaan tarkastella systemaattisesti. Yksi tapa on sosiometrisen mittaaminen.

Lapsia haastatellaan heidän kaverisuhteistaan. Tiedot kootaan ryhmän lapsista kuvioon ja/ tai taulukkoon, jota hyödyntämällä tarkastellaan vertaissuhteita.

Tietoja tulee käyttää sensitiivisesti, jotta kukaan lapsista ei tule leimatuksi kerätyn tiedon vuoksi, joten tätä menetelmää tulee käyttää harkiten.

Tutustu tarkemmin esim. Opetushallituksen sivuun.

Lasten haastattelu

Tarkoitus: Haastattelun (tuumaushetken) tarkoituksena on selvittää lapselle merkityksellisiä asioita sekä asioita, joita hän haluaa oppia. Oppimista reflektoidaan pedagogisten dokumenttien (esim. kuvat, videot, piirrokset) kautta säännöllisesti yhdessä lapsen sekä huoltajan kanssa.

Tutustu tarkemmin esim. Susanna Helavirran tutkimukseen tai Kaisa Pihlasen, Jyrki Reunamon ja Eija Kärnän artikkeliin

Lapsen leikin videointi

Tarkoitus: Videoimalla lasten leikkiä saadaan esiin lasten ideoita ja aloitteita. Leikkiä seuraamalla aikuisten on mahdollista päästä lähelle lasten kokemuksia ja ajattelua. Kuvat, videot ja ääninauhoitteet auttavat palaamaan leikin äärelle ja samalla ne antavat ideoita pedagogiseen suunnittelutyöhön.

Tutustu tarkemmin esim. Opetushallituksen materiaaleihin.

Ryhmävasu

Tarkoitus: Ryhmävasu on yksi keskeisimmistä pedagogisen dokumentoinnin työvälineistä. Ryhmävasuun kirjattuja asioita arvioidaan säännöllisesti esim. tiimipalavereissa. Ryhmävasuun kirjatut asiat ovat mietitty yhdessä tiimin kesken ja parhaimmillaan se korvaa ”tiimivihkon”. Yhdessä mietitty ja arvioitu ryhmävasu auttaa tiimiä sitoutumaan sovittuihin asioihin. Ryhmävasu ei ole koskaan valmis, vaan muokkautuu lasten tarpeiden ja mielenkiinnonkohteiden mukaan.

Dokumentointisuunnitelma (esim. Pedagogisen dokumentoinnin vuosikello)

Tarkoitus: Koska pedagogisen dokumentoinnin tulee olla suunnitelmallista, täytyy dokumentointi kohdistaa tiettyihin, tarkoituksenmukaiselta tuntuviin kysymyksiin. Kaikkea ei voi, ei ehdi eikä kannata dokumentoida umpimähkään. Siksi on tarkoituksenmukaista, että yksikön VASUun ja kehittämissuunnitelmaan sisällytetään myös pedagogisen dokumentoinnin näkökulma.

Tutustu tarkemmin esim. Opetushallituksen sivuun.

Henkilökunnan kanssa toteuttavia pedagogisen dokumentoinnin työtapoja:

Työntekijän toiminnan videointi

Tarkoitus: Saada tietoa ja materiaalia oman tiimin toiminnasta reflektoinnin ja työn kehittämisen tueksi.

Tutustu tarkemmin esim. Tasa-arvoinen varhaiskasvatus -sivuihin:

http://www.tasa-arvoinenvarhaiskasvatus.fi/mina-ja-kulttuuri/toiminnan-videointi/

http://www.tasa-arvoinenvarhaiskasvatus.fi/wp/wp-content/uploads/2019/05/Ohjeistus-videointiin.pdf

Henkilökunnan vahvuuksien kirjaaminen/kuvaaminen

Tarkoitus: Omien vahvuuksien tunnistaminen auttaa myös aikuista hyödyntämään näitä ominaisuuksia ja taitoja paremmin. Itsensä tunteminen auttaa häntä tarkoituksenmukaisempaan toimintaan, jolloin onnistumisen kokemukset vahvistavat myös hänen itsetuntoaan ja pystyvyyttään. Dokumentteja yhdessä tarkastelemalla kollegat voivat reflektoida toteuttamaansa toimintaa ja tunnistaa toimivat työtavat.

Tutustu tarkemmin esim. Työterveyslaitoksen artikkeliin

Kasvattajan kansio - oman työn arviointia

Tarkoitus: Kasvattaja kerää omaan ammatillisen kasvun kansionsa, johon kokoaa dokumentteja omasta työstään - ammatillisen ylpeyden aiheista ja leikkipedagogiikan onnistumisista kehittämisen kohteisiin. Kansioon voi kerätä myös täydennyskoulutushistoriaansa, jolloin ammatilliseen reflektointi ja seuraavien täydennyskoulutusten suunnittelu yhdessä esimiehen kanssa helpottuu.

Tutustu tarkemmin esim. Opetushallituksen sivuun.

Tämä materiaali on koottu ”Pedagoginen dokumentointi varhaiskasvatuksessa” hankkeessa 2019. Tekijät: Anna-Riitta Mäkitalo, lehtori Metropolia AMK yhdessä Espoon kaupungin Maakirjan ja Suurpellon päiväkotien työntekijöiden Johanna Kontio ja Marianna  Aholan kanssa.