URBAN & LOCAL - Tulevaisuuden kestävä ruokaekosysteemi

Syötävän kaupungin mahdollistajat

Kohti syötävää kaupunkia

Empowering the Edible City

Towards the Edible City

Paikallisruokaa sisäkasvattamalla: Kasvisten sisäkasvatus vaatii tarkkaa suunnittelua ja mittausta

Tekijät: Pia Laine, Kaj Lindedahl, Oruç Can Hasmaden

Sisäviljely on potentiaalinen tapa tuottaa paikallisruokaa kaupungissa. Sisäviljelytekniikoita ja näillä tekniikoilla kasvatettuja kasviksia on tutkittu, kokeiltu ja kehitetty Metropolia Ammattikorkeakoulussa vuodesta 2019 lähtien, jolloin perustettiin Metropolian UrbanFarmLab-kokeilualusta. Tyypillisesti kehitysprojekteissa ovat olleet mukana niin yritykset, opiskelijat kuin projekti- ja hanketekijätkin.

Urban & Local -hankkeen siivittämänä kehitystyöhön on saatu uusia, mielenkiintoisia tuulia. Automaatiotekniikan opiskelijan Teppo Venermon suunnittelemalla ja pystyttämällä tomaattiviljelmällä on kasvanut syksystä ja alkutalvesta vehreät tomaattiköynnökset, joista on saatu poimittua monta kiloa tomaatteja. Teppo on selvittänyt insinöörityössään erilaisten valo-olosuhteiden vaikutusta vesiviljeltyjen tomaattien kasvuun.

Keskeisessä roolissa työssä on ollut erilaisten mittausparametrien automatisointi. Tavoitteena on ollut kehittää optimaalista kasvivalaistusta. Köynnöksistä saatu ensimmäinen tomaattisato jalostui Vantaan ammattiopisto Varian leipuriopiskelijoiden käsissä meheviksi Margherita-pitsoiksi.

Toinen tomaattisato kerättiin marraskuun lopulla bio- ja elintarviketekniikan opiskelijan Johanna Rannan insinöörityötä varten. Tässä työssä tutkitaan eri valo-olosuhteissa kasvatettujen tomaattien tilavuutta, tiheyttä, rakennetta ja aistinvaraisia ominaisuuksia: erityisesti kiinnostaa se, onko eri kasvatustavoilla vaikutusta edellä mainittuihin ominaisuuksiin. Kun kaikki sato on kerätty, ja tomaattikasvatus loppuu, kerätään vielä kaikki vihreä köynnösosa talteen. VTT selvittää, voisiko köynnöksiä hyödyntää erilaisten antimikrobisten yhdisteiden lähteenä.

Urban&Local -hankkeessa tehdään paljon yhteistyötä myös hanketoimijoiden kesken. Tästä yhtenä esimerkkinä Metropolian ja Perho Liiketalousopiston yhteistyö, jonka puitteissa rakennetaan erilaisten kasvisten vesiviljelysysteemit. Metropolian energia- ja ympäristötekniikan opiskelijat saivat tehtäväkseen rakentaa viljelysysteemin, jossa huomioitaisiin kestävän kehityksen näkökulmia. Tavoitteena oli, että rakentamisessa käytettäisiin mahdollisimman vähän uutta materiaalia.

Kasvatusastioina hyödynnetään muun muassa Perhon vanhoja suurkeittiömittakaavan jogurttiastioita. Vesiviljelysysteemissä vesi ja ravinteet kiertävät, ja niitä voidaan käyttää uudelleen. Kasvisten siemenet, jotka olivat kaikki luomusertifioituja, saatiin Perhosta. Valmis kasvatussysteemi nousee Perhon Töölön kampukselle vielä tämän vuoden puolella. Perhon ravintolan asiakkaat pääsevät nauttimaan kasvatussysteemin sadosta tulevina kuukausina.

Hankkeen projektit ovat lähteneet hyvin käyntiin ja yhteistyökuvioita hiotaan edelleen. Uusia mielenkiintoisia kokeiluja ja projekteja on suunnitteilla ensi vuodelle.

Tuotekehitysyhteistyötä Espoon Hunajan ja 6Kerkän kanssa

Tekijä: Pia Laine

Urban&Local-hankkeen puitteissa starttasi maaliskuun alusta Espoon Hunajan, 6Kerkän ja Metropolia Ammattikorkeakoulun yhteistyöprojekti, jonka tavoitteena on edistää yritysten laadukkaiden lähiraaka-aineiden, kuusenkerkän ja hunajan, käyttöä osana erilaisia elintarvikkeita.

Riitta Puolakka 6Kerkästä kertoo, että yrityksen lähiruokatuotteet kuten kuusenkerkkähillot, -jauheet ja pakastetut tuoreet kuusenkerkät on myyty nopeasti loppuun. Myös Espoon Hunajan Aytaç Manilacı kertoo, että lähellä tuotetulle hunajalle on ollut kysyntää niin kuluttajien kuin toisten yritystenkin (esimerkiksi hotellipuolen) keskuudessa. Kuusenkerkkä- ja hunajapohjaisten tuotteiden repertuaarin kasvattamiselle nähdään edelleen olevan selvää tarvetta.

Espoon Hunaja ja 6Kerkkä ovat jo aiemmin tehneet yhteistyötä, viimeksi Hakaniemen kauppahallissa lähiruokakioski-kokeilussa viime vuoden puolella. Nyt yhteistyöhön mukaan haluttiin Metropolia Ammattikorkeakoulu, jolta toivotaan konkreettista tuotekehitysapua ja myös tiedonhakuapua esimerkiksi raaka-aineisiin, lainsäädäntöön ja pakkausmerkintöihin liittyen.

Bio- ja elintarviketekniikan opiskelijat Jenna ja Aino Metropoliasta pääsevät osana opintojaan ideoimaan ja kehittämään kuusenkerkkää ja hunajaa sisältävää tuotetta näille kahdelle lähiruokaa arvostavalle yhteistyöyritykselle.

Metropolia AMK mukana Why So Myrtsi? taiteiden yössä 23 elokuuta, 2024

Teksti ja kuvat: Oruç Can Hasmaden

Myyrmäki-liikkeen ja Vantaan kaupungin ”Why So Myrtsi?” taiteidenyössä juhlittiin Vantaan 50-vuotispäivä. Metropolia AMK ja Urban&Local osallistui tähän tapahtumaan Chilisuolalla maustetuilla popcornilla. Standissä Energia- ja ympäristötekniikan opiskelijat paistoivat ja tarjoilivat popcornia sekä kertoilivat Metropolia AMK:n tutkinto-ohjelmista, UrbanFarmLabin projektista ja Urban&Local -hankkeen toiminnasta. Tapahtuman aikana kävi vilkkaasti ihmisiä Strandilla, arvio noin yli 200.

Ständissä tarjoiltu chilisuolaa valmistettiin UrbanFarmLabin vesiviljelyjärjestelmissä kasvatetuista chileistä. Reseptien kehittämällä hyödynnettiin ylijäämistä chileistä (jotka eivät analysoitu laboratorioissa) ja saatiin UrbanFarmLabille uniikin demotuotteen.

Raportti Metropolian vierailusta Lepaan HAMK:in viljelytiloissa Lepaalla, 10/2-2023

Sisältö

1. Tausta
2. Tutkimustoiminta, miten heidän sisäviljely on kytketty arvoketjuun
3. Biotalous 4.0, kemialliset analyysit
4. Turvallisuus
5. Mahdollista jatkokehitystä
6. Lähteet

Kirjoittajat: Pia-Tuulia Laine, Marja-Leena Åkerman, Oruç Can Hasmaden, Kaj Lindedahl

Jakelu: Urban & Local -projektiryhmä sekä projektin nettisivut.

1. Tausta

Lepaan puutarhaoppilaitos on osa HAMKin (Hämeenlinnan Ammattikorkeakoulu) toimintaa, jossa koulutetaan pääosin hortonomeja. Henkilökuntaa oli paikan päällä vierailun aikana hyvin vähän, isännän (Mika Järvinen) lisäksi 4 henkilöä.

Tutustuimme Salla Leppäkoskeen, teknilliseen asiantuntijaan. Hän esitteli heidän sisäviljelyään isossa varastohallissa, jossa lämpötila oli arvoilta noin 5-10 °C. Kontti, joka oli heidän sisäviljelykokeilua varten tilattu, tuli valmiiksi koottuna ja valmiina oli myös mittaukset sekä automatisointi (arvioitu viljelypinta-ala noin 8 kertaa 1,5 m2). Kontti oli hyvin eristetty ja siinä oli kahdet ovet, jotka johtivat viljelytilaan.

Itse operaattorin eli käyttäjän oli kuitenkin istuttava kontin ulkopuolella. Tämä oli tietoinen valinta, jotta sisätilat eivät kontaminoidu ja viljelyhygienia säilyy mahdollisimman hyvänä. Kontti oli tilattu Italiasta ja automatiikka Tanskasta (Senmatic-ohjelma). Heillä ei ole ollut varsinaista yhteistyötä muiden osastojen kanssa koskien kontin nykyistä automatisointia eikä sinänsä mitään suurempaa muutosta olla tehty kontin sisustukseen.

Lepaalla oli maatalousopetusta, ja siellä oli vielä 2000-luvun alussa kotieläimiä. Tila sijaitsee noin 100:n hehtaarin maa-alueella ja sen pelloilla ja ympäristöissä kasvaa edelleen paljon hyötykasveja. Muun muussa useita hehtaareja tilasta on varattu omenapuille. Omenista ja marjoista (vadelmista) aloitettiin tekemään viiniä EU:n liittymisen jälkeen. Viinituotanto on noin 7000 pulloa vuodessa. Vadelmat kasvavat suurissa ns. tunneleissa ja niiden taimet tuodaan ulkomailta ja koulitaan ensin noin kuukauden ajan sisätiloissa Lepaalla ennen kuin ne siirretään tunneleihin lopullista tuotantoa varten. Vadelmatuotannon määristä ei ollut sen tarkempaa tietoa annettu vierailun aikana.

Lepaan tilat lämmitetään omalla kiertovesilämmityksellä. Kuuma kiertovesi tuotetaan haketta polttamalla, noin 1 MW kattilassa. Mikäli tämä ei ole riittävä kylminä pakkaskausina, silloin on vielä kahdet varajärjestelmät, jotka voivat tuottaa lisälämpöä. Tämä lämmitys on käytössä sekä rakennuksissa että kasvihuoneissa.

2. Lepaan tutkimustoiminta ja sisäviljelyn kytkentä arvonketjuun

Biotalous 4.0 -hankkeessa on tehty yhteistyötä kosmetiikkaa valmistavan yrityksen kanssa. Kerrosviljellyistä kasveista on uutettu kosmetiikan ainesosiksi tähtääviä yhdisteitä (anti-aging yms.). Lepaalla kerrottiin, että kuluttajien kiinnostus kasvipohjaisiin ainesosiin kosmetiikassa on kasvanut, ja siksi yritys oli kiinnostunut mahdollisuudesta tuottaa sisäviljelyn avulla puhtaissa, valvotuissa ja optimoiduissa olosuhteissa tuotettuja kasviyhdisteitä. Kosmetiikkatarkoituksiin oli kasvatettu ainakin piharatamoa. Kosmetiikan lisäksi kasviyhdisteitä voitaisiin hyödyntää mahdollisesti myös elintarvikkeissa ja ravintolisissä.

VETREÄ-hankkeessa on tutkittu kaupalliseen kerrosviljelyyn soveltuvia alihyödynnettyjä kasveja ja niiden terveysvaikutteisten yhdisteiden tuottoa eri kasvuolosuhteissa. Kirjallisuusselvityksen perusteella oli valittu esikasvatuskokeisiin seuraavia kasveja: kirjorevonhäntä (Amaranthus tricolor ´Early´), tarhaportulakka (Portulaca oleracea subsp. sativa), vihannessinappi (Brassica rapa Perviridis-Ryhmä) ja sareptansinappi (Brassica juncea). Esikasvatuskokeiden kasveja oli myös pienimuotoisesti arvioitu aistinvaraisesti.

ArvoLiike-hankkeessa kerättiin tietoa kerrosviljelyn aloittamisesta Siikosen vanhalla sikatilalla Tammelassa ja Niipalan sopimusviljelyyn perustuvalla luomutilalla Hollolassa. Sikatilalla oli sikojen jälkeen kasvatettu sirkkoja, mutta sen jälkeen tila oli jäänyt tyhjäksi. Koekasvatuksissa kerrosviljeltiin komatsunaa eli vihannessinappia. Hankkeessa yhtenä tavoitteena oli löytää sopiva markkina kerrosviljellylle komatsunalle.

Niipalan luomutilan tapauksessa selvitettiin, että olisiko kerrosviljellyille kasveille (salaatille, yrteille) mahdollista saada luomustatus. ArvoLiike-hankkeessa on myös selvitetty ja tehty laskelmia, voisiko biokaasun hyödyntäminen kerrosviljelyn energianlähteenä olla kannattavaa. Laskelmissa on tehty maatila-kerrosviljelystä symbioosimalli, jossa biokaasulaitosinvestoinnin toteuttaisi erillinen yritys tai osakeyhtiönä toimiva maatila ja sähköenergian ostaisi kerrosviljely-yritys. Syötteeksi biokaasulaitokselle oli lupaavimmassa mallissa ehdotettu maatilalta muodostuvia jakeita lantaa, nurmea, perunakuorijakeita ja pilaantunutta rehua.

Lepaalla kasvatetaan kasvihuonetomaatteja (kuvassa oikealla), joita toimitetaan pääasiassa lähiseudun kauppoihin myyntiin ulkopuolisen kuljetusfirman autolla. Lepaan tomaatteja on haluttu brändätä ja ne tunnetaan alueella hyvin. Tomaattien kasvatuksesta tulee vähän ”hukkaa/jätettä”, vain vähän on sellaisia tomaatteja, jotka eivät täytä laatuvaatimuksia (kuvassa alla vasemmalla). Laatuvirheet voivat olla esimerkiksi värivirheitä.

Lepaan vierailulla selvisi, että oikeastaan ainoa, josta voisi tulla ”hukkaa”, on kaupoissa myymättä jääneet tomaatit. Tomaattien tuottajahinta on nykyisillä kasvatuskuluilla pieni, ja vierailulla pohdittiin, voisiko hävikkitomaatteja mahdollisesti jalostaa korkeamman lisäarvon tuotteeksi (esimerkiksi tomaattisäilykkeiksi tms.). TKIO-toimintaa on vain vähän tomaattien kasvihuoneviljelyssä, kasvatuksesta on pääasiassa vastuussa 3–4 henkilökuntaan kuuluvaa henkilöä, opiskelijoita on satunnaisesti mukana kasvatuksessa.

Hiilidioksidimittari oli toimitettu Vaisalasta. Ja heillä oli automaattinen hälytys suoraan GSM-puhelimella.

3. Biotalous 4.0, kemialliset analyysit

HAMK:n kemian laboratoriossa pääasiassa mitataan ravinneliuoksen pH ja johtokyvyt. Sen lisäksi, laboratoriossa voitaisiin analysoida tomaattien ravinnearvoja (yhteyshenkilö Marika Tossavainen).

Vierailun isäntäryhmä ei voinut vastata kemiallisten analyysien kysymyksiin.

4. Turvallisuus

Lepaalla todettiin, että glyfosaatin käyttö on kielletty kasvihuoneissa. Pelloilla glyfosaatti käyttö on vielä jatkoajalla sallittu. Viljelykontin ulkopuolella sijaitsi Vaisalan CO2-näyttö, josta näki kontin sisällä vallitsevan hiilidioksidipitoisuuden ja samalla se kertoo, onko hiilidioksidipitoisuus turvallisissa rajoissa. Kontin ulkopuolella oli myös muovisia vaihtokenkiä kasvitautien ennakointiin.

5. Mahdollista jatkokehitystä

• Kasvihuoneviljellyt tomaatit toimitetaan kauppoihin tällä hetkellä kertakäyttöisissä pahvilaatikoissa. Pahvilaatikot kierrätetään. Lepaalla pohdittiin, olisiko järkevämpää kestävän kehityksen näkökulmasta, että tomaatit toimitettaisiin uudelleenkäytettävissä elintarvikekelpoisissa muovilaatikoissa kertakäyttöisten pahvilaatikoiden sijaan. Uudelleenkäytettävät kuljetuslaatikot täytyy pestä käytön jälkeen, ja pohdintaa oli, kuka ja missä pesu pitäisi tehdä. Uudelleenkäytettäviä laatikoita on yleisesti käytössä esimerkiksi leipomo-, liha- ja kasvisteollisuudessa. Lue lisää uudelleenkäytettävistä laatikoista Uusiomuovi-sivustolta.
• HAMK ei ole tehnyt mitään sivuvirtoihin liittyvää projektia. Sivuvirroista uudeksi myytäväksi tuotteeksi. (Ylijäämä tomaatit kaupasta, esim. K-citymarket Myyrmanni)
• Metropolian kemian laboratorioissa erilaisia kemiallisia analyysia ylijäämä tomaateista, esim. C- vitamiinit, hivenaineet.
• Mika Järvinen lupautui konsultoimaan tarvittaessa Urbanfarmlabin kasvatus- ja viljelyasioissa.

Lähteet

Vierailu Lepaalla

HAMKin internet-sivut

Raportti SeAMK vierailusta, 9/3-23

Sisältö:

1. Tausta
2. SeAMK:n projektit
3. Huomiot vierailun yhteydessä
   1. Hygienia
   2. Tulevia yhteistyömahdollisuuksia
   3. Muuta

Kirjoittajat: Merja Rehn, Marja-Leena Åkerman, Pia-Tuulia Laine, Andrea Patané, Kaj Lindedahl

1. Tausta

Koulutusala: Agrologi (AMK), insinööri (AMK), bio- ja elintarviketekniikka, Tuotantoprosessit (suuntautumisvaihtoehdot)

Korkeakoulujen yhteinen Digivisio 2030

Liikevaihto 2021: noin 33 MEURO, henkilökuntaa noin 330 hlö.

Frami Food Lab-esittelykierros hoiti Karri Kallio ja Juuso Kumpulainen. Paljon hyviä ja hienoja tiloja.

Kuva 1 Karri Kallio kemian laboratoriossa

2. SeAMK projektit

Ruokaprovinssi-esittely (Elina Huhta)

Tietoa löytyy täältä: Ruokaprovinssi. www.ruokaprovinssi.fi.

Ruokaprovinssissa tapaavat lähiruoan tuottajat ja ostajat työpajojen merkeissä. Lisäksi on pyöreän pöydän väki, jossa on joka tasolta henkilöitä pellolta toimitusjohtajaan.

Tuoreen Ruokaprovinssi-strategian mukaan Etelä-Pohjanmaa on paras paikka ruokabisnekselle. Strategian tiivistelmä löytyy täältä.

Vertikaalinen viljely ruokatuotannossa -hankkeessa on toteutettu muun muassa HACCP-selvitys. Elintarviketuotannossa käytössä olevan vaarojen arvioinnin ja kriittisten hallintapisteiden menettelyn kautta – Hazard Analysis and Critical Control Points, HACCP.

-Food Living Labs Connecting People ja muu yritysyhteistyö (Merja Mäkipelkola, Karri Kallio, Markus Ojala), SeAMK Projektit

Askeleet onnistuneeseen living labiin

Pysyvään toimintaan tähdätään neljään askeleen avulla:

• Luottamusvyöhykkeen rakentaminen
• Digit, tekniikoiden käyttämän käytännön
• Ruoka- ja tekniikan alan asiantuntijat yhdessä
• Pienillä askeleella saadaan testattua ideoita.

Vertikaaliviljelyhankkeen esittely (Karoliina Jylhä , Anu Palomäki, Taru Mäki - tutkimus ja kehityspäällikkö- Laasasenaho Kari)

Alajärven Kurejoelle on rakennettu vertikaaliviljelmä, joka toimii yhteistyössä Järviseudun Ammattiinstituutti Jamin kanssa. Vertikaaliviljelmällä on tehty muun muassa kasvualustakokeita ja kasvatettu koeluontoisesti salaatteja ja yrttejä.

Vertikaaliviljelyn varjopuolena on korkeat perustamiskustannukset. Vertikaaliviljelmä on myös energiasyöppö. Valojen lisäksi sähköä tarvitaan, jotta viljelmän lämpötila pysyy tasaisena. Energialaskua pystyy pienentämään esimerkiksi lämmön ja ilmankosteuden talteenotolla.

Vetytalouden mahdollisuudet ruokaketjussa -selvityshanke (VEP)- (Typpilannoite)

1.2.2023 alkaen. (TkT, Vebicin johtaja, Suvi Karirinne, Vaasan yliopisto, TkT, professori Mika Valden, Tampereen yliopisto). Hankkeen kokonaisbudjetti on 486 867 € ja se saa rahoituksen Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR) sekä Etelä-Pohjanmaan korkeakoulusäätiöltä. Hankkeessa on myös toteuttajien omarahoitusta. Hanke on 2,5-vuotinen ja päättyy 31.7.2025.

HIGHFIVE: Enhancing digital and green growth in the food processing industry via interregional innovation investments.

Goal: to foster, enable and facilitate SME targeted (SeAMK WP 4 Support actions: 300 000 €, yritykset saavat tätä kautta yhteensä noin 8 miljoonaa euroa).

Paju sitoo hiiltä.

3. Huomiot vierailun aikana

Viljely tapahtuu: avomaalla tai turvesuolla

Kasvit joita on tutkittu ovat: mansikka, punajuuri, härkäpapu, sipuli, sinilupiini, mustaherukka

Vilja: Kaura vs. Luomukaura

Tässä artikkelissa käsitellään toimivan ja turvallisen kerrosviljelmän perustamiseen liittyviä asioita. Tällä hetkellä kerrosviljelmällä kasvaa tilliä, vihreää ja punaista basilikaa, pinaattia ja kolmea eri salaattia. Ensimmäisen kasvatuserän aikana laitteiston toimivuus testataan ja etsitään oikeita säätöjä mm. kastelurytmin suhteen. Kun testierä on saatu onnistuneesti kasvatettua, alkaa viljelmällä kasvualustakoe. Tarkoituksena on testata turvetta korvaavia kasvualustoja ja niiden soveltuvuutta vertikaaliviljelyyn. Oli tehty myös kysyntäselvitys vertikaaliviljelykasveista.

SeAMK:ssa on vahva painotus elintarvikealaan. Elintarvikepuolen tuotanto- ja koeprosessitiloihin on tehty suuria satsauksia ja tila on laajenemassa ja laitteistoa (mm. pilot-koon sumutuskuivain, suodatuslaitteistoja, panimo) on tulossa lisää lähitulevaisuudessa (rahoitus oli jo saatu).

SeAMK:ssa myös oma tila, joka oli tarkoitettu toiminnanohjausjärjestelmien opiskeluun/opetteluun. Olemassa oli muutamia koko elintarvikkeen tuotantoprosesseja, joita voitiin simuloida ohjelmistoilla. Ammattikorkeakoululla oli yhteistyösopimus Siemensin kanssa.

3.1 Hygienia

Puhdastilakäytänteisiin liittyen, ennen elintarviketuotanto- ja koetiloihin sisäänmenoa puimme kenkäsuojat, työtakit ja myssyt tähän tarkoitukseen olevassa tilassa. Tilassa olevilla opiskelijoilla oli näiden lisäksi käytössä vielä maskit sekä suojalasit. Tila kokonaisuudessaan oli suunniteltu puhdastilaksi, jossa mm. materiaalivalinnat olivat oikeaoppisia.

3.2 Yhteistyötä

Yhteistyö: Järviseudun koulutusyhtymän kanssa. (Kasvihuoneet noin 1000- 2000 m2. Liikevaihto noin 5-6 MEURO

Elintarvikepuolella tehtiin paljon yhteistyötä lähialueen vireän elintarviketeollisuuden kanssa. Useassa kohtaa mainittiin yhteistyöstä Atrian ja Valion kanssa. SeAMK:n avainkumppaniyritykset.

3.3 Muuta

SeAMK:n TKI-toiminta on jaoteltu tutkimusryhmien alle, ja Kestävät ruokaratkaisut -teemaan kuuluu kaksi tutkimusryhmää: Kestävä ja vastuullinen ruoantuotanto sekä Ruokaturvallisuus ja elintarviketeknologia.

Vinkkilista podcastien tuottamiseen TKI-toiminnassa Palomäki, Anu; Laasasenaho, Kari (2022)

Etelä-Pohjanmaan ruokasektorin ilmastotiekartta: kohti hiilineutraalia ruokaketjua

OMNIA Vierailu, 14/03-23

Paikka: Omnia Kirkkokatu 16 A

Kirjoittajana: Merja Rehn, Marja-Leena Åkerman, Pia-Tuulia Laine, Andrea Patane, Kaj Lindedahl

Isäntinä toimii: Kai Martiskainen, Johanna Issakainen, Hannu Ripatti sekä Tanja Griffith

Sisältö:

1. Omnian projektit ja kansainväliset yhteistyökuviot
2. Keto-hankeen tuloksia
3. Tehdyt havainnot
4. Mahdolliset yhteistyökuviot
5. Lähteet

Jakelu: Urban & Local -projektiryhmä

1. Tämänhetkinen tilanne Omniassa

Omnia-koulutuskonserniin kuuluu

• Espoon seudun koulutuskuntayhtymä Omnia
• Omnia koulutus Oy
• Omnia Education Partnerships Oy (OEP)Oy
• Wenhe Oy; Osakkaina Careeria, Hyria, Live-säätiö ja Omnia

Omniassa on noin 1080 vakituista henkilöä ja noin 8000 ammatillisen koulutuksen saavaa opiskelijaa.

Strateginen viitekehys sisältää: Kestävä tulevaisuus, joka rakentuu taloudellisesta, sosiaalisesta, ekologisesta ja kulttuurisestä kestävyydestä.

200 opiskelijaa lähtee vuosittain ulkomaille. Kansainväliset yhteistyöverkostot ovat: UNESCO-UNEVOC, ETF, XARXA fp

Kuva 1 Metropolian Urbanfarmlabin väki vierailulla Omniassa

2. Keto-hankeen tuloksia

Keto-hanke: Kestävän kasvun kehitysympäristön toteutuspolku, yhteistyössä: VTT, Aalto ja Espoon kaupunki. Osa REACT-hanketta.

Kestävän kasvun kehitysympäristöjen toteutuspolku -hankkeessa kehitetään yritysten ja oppilaitosten ja tutkimusorganisaatioiden yhteistyötä ja luodaan konkreettisia oppilaitosten ja tutkimusorganisaatioiden kehitysympäristöjä vihreän siirtymän ja digitalisaation edistämiseksi. Hankkeessa toteutetaan sekä nopeasti käyttöönotettavia ratkaisuja, että luodaan edellytyksiä tulevaisuuden työpaikoille ja kilpailukyvylle. Hanke toteutetaan yhteistyössä Espoon kaupungin, VTT:n, Aalto-yliopiston, Omnian ja useiden kumppaniyritysten kanssa.

Omnia osallistui erityisesti hankkeen työpaketti neljään, Puhtaan teknologian demonstraatiot -osuuteen: Ruokajärjestelmän ja kiertotalouden virtuaalinen testialusta ja living lab-osio. Työpaketissa VTT loi virtuaaliyritysalueen beta-version ja Omnian tehtävänä oli kehittää kestävän ruokajärjestelmän living lab -osaamista.

Omnian vihreän teknologian kokeiluympäristönä toimi Arctic Farmingin aeroponiset vertikaaliviljelykaapit, joiden haasteita he avasivat hyvin. Kasvatuskaapissa kasvatettiin neljää erilaista yrttiä (basilika, korianteri, lehtipersilja ja timjami). Omnia oli tehnyt kasvatuskaapin ylläpidosta yhteistyösopimuksen Arctic Farmingin kanssa.

Oppimisympäristönä toimivassa lounasravintola Henricuksessa olleista vertikaaliviljelykaapeista saatiin yrttejä ravintolan annoksiin. Lisäksi tutustuimme kasvatusympäristöön, jossa kasvatettiin Helsienen kanssa yhteistyössä osterivinokkaita ravintolassa käytettäviksi. Sienten kasvatusalustassa on käytetty Omnian opiskelijaravintoloista kerättyä kahvinporoa.

Lounaalla saimme maistaa näitä Omniassa kasvatettuja, friteerattuja osterivinokkaita, jotka oli maustettu Henricuksessa kehitetyllä omalla mausteseoksella. Sienten kasvatus tapahtui puutarha-alan koulutuksen Puistosalissa, jossa saimme tutustua kiinnostavaan sisähiekkalaatikkoon, jossa voidaan harjoitella viherrakentamisen taitoja myös talvella.

Kuva 2 Yrttien aeroponiset vertikaaliviljelykaapit

KETO-hankkeeseen liittyy myös Bioruukki ja Cleantech Garden -esittelyvideo Kiviruukkiin suunnitteilla olevasta kiertotalouteen painottuvasta innovaatiokeskuksesta.

3. Tehdyt havainnot

Hyvin organisoidut ja hoidetut asiakastapaamiset. Hyvin edustavat ja toimivat ympäristöt. Käytännön tekeminen on keskeinen tavoite Omnialle.

Omniassa kerrottiin, että hankkeiden opinnollistamisessa heillä koetaan välillä haasteita, sillä 2. asteella heitä velvoittaa tarkasti määritellyt tutkinnon vaatimukset. Omniassa arveltiin, että ammattikorkeakouluissa pelivaraa tässä kohtaa on enemmän. Parhaiten Omniassa hankkeiden opinnollistaminen on onnistunut silloin, kun heidän roolinsa tai tehtävänsä on ollut riittävän rajattu ja selkeä, ja hankkeessa tehtävä työ tai opinto on vastannut tutkinto-opetuksen sisältöihin.

4. Mahdollisia yhteistyökuvioita

Lyhyt keskustelu mahdollisista yhteistyökuvioita syntyi. Seuraavat aiheet kiinnostavat: työharjoittelu sekä yhteistyö projektit, jossa viherrakentaminen ja sisätiloissa viljeleminen on molempien intresseissä.

Lähteet:

Omnian verkkosivut

Kai Martiskaisen esitys (PowerPoint -pdf) sekä Johanna Issakaisen esitys Keto-projektista.

Lähiruoka- ja luomumessuraportti, 31/03-23

Kirjoittajat: Oruç Can Hasmaden, Marja-Leena Åkerman

Urban & Local -hankkeen tiimoilta käytiin tutustumassa lähiruoka- ja luomumessuilla Pasilan Messukeskuksessa 31.03.2023.

Kuva 1 Messukeskuksessa Silmusalaatti, Artesaani Seitan ja Pornaisten Levy osastot

Messuilla tavattiin jo olemassa olevia yhteistyökumppaneita ja juteltiin mahdollisten tulevien yhteistyöyritysten kanssa. Uusia yhteistyökumppaneita voisivat olla seuraavat yritykset: Fin Berry, Porvoon Puutarhayhdistys ja Rainingon Luomutila.

Juttelimme Silmusalaatin Samuli Laurikaisen kanssa mahdollisesta tulevasta yhteistyöstä. Yhteistyö olisi mahdollista aloittaa aikaisintaan ensi syksynä 2023.

Fin Berryn kanssa keskustelimme pakurikäävän kasvattamisesta ja sen analyyseistä. Heillä oli yhteistyötä analyysien suhteen Turun Yliopiston ja Tampereen Yliopiston kanssa.

Käväisimme pikaisesti Heinän Puutarhan osastolla, jonka tuotteisiin tutustuimme jo syksyllä 2022 Salon yrityshautomovierailulla.

Yksi mahdollinen yhteistyökumppani voisi olla Ruokatieto Yhdistys Oy.

”Ruokakasvatus auttaa hahmottamaan ruuan kulttuurisia, sosiaalisia, ekologisia ja taloudellisia merkityksiä, ymmärtämään ruuan reittejä pellolta pöytään sekä herättämään keskustelua ruuan eettisistä vaikutuksista. Se auttaa ymmärtämään kuluttajuuteen liittyvää vastuuta ja mahdollisuuksia sekä löytämään ruokailon.” -Ruokatieto Yhdistys Oy

Puutarhamessut

Vierailimme myös samaan aikaan pidetyillä puutarhamessuilla, josta ostimme projektiimme liittyvää kirjallisuutta:

• Suomen luonnon lääkekasvit, Sinikka Piippo, Tammi, ISBN:9789513196097
• Ötökät lähiluonnossa, Leena Luoto & Heikki Luoto, readme.fi, ISBN:9789523731899

Ostimme messuilta kasvatuskokeisiin sitruunachilin, punaisen tammenlehtisalaatin ja lehtikaalin siemeniä.

Kuva 2 Puutarhamessut 2023

LUKE Vierailu 2/05-23

Paikka: Luonnonvarakeskus Piikkiö, Kaarina

Läsnä: Merja Rehn, Marja-Leena Åkerman, Timo Nykopp, Can Hasmaden, Andrea Patané, Kaj Lindedahl

Kutsujana sekä vierailun emäntänä toimitti: Titta Kotilainen, LUKE

Sisältö:

1. Tämän hetkinen tilanne LUKEssa
2. LUKEn projektit ja yhteistyökuviot
3. Tehdyt havainnot
   1. Turvallisuus ja hygienia
4. Mahdolliset yhteistyökuviot
5. Lähteet

Jakelu: Urban & Local -projektiryhmä

1. Tämän hetkinen tilanne LUKEssa

Luke Piikkiöllä on kolme täysmittaista kasvihuonetta sekä yksi täyseristetty kasvihuone.

Katso kuva 1. alla. Tämä kasvihuone on uudella tavalla rakennettu, VIS-teknologialla puurakenteen kosteutta minimoiva ratkaisu. Koivuvanerista valmistettu ontto elementtirunko on suunniteltu kantamaan jatkuvaa, lähes tyhjiötä vastaavaa alipainetta elementin sisällä. Tämä lisäksi elementti on pinnoitettu niin tiiviiksi kuin mahdollista.

VIS on lyhenne Vacuum Insulation Solution sanoista eli tyhjiön kautta saavutetaan mahdollisimman pieni lämmönjohtavuus rakennuksen sisä- ja ulkopintojen välille. Yritys joka on tämän ratkaisun rakentanut on Vacuum Wood.tech. He ovat ensimmäisenä maailmassa yhdistämässä puuelementtirakentamista ja tyhjöteknologiaa.

Kuva 1. LUKEN täyseristetty kasvihuone Piikkiössä, Kaarina.

Ja sisältä tämä ko. kasvihuone näyttä kuten kuvasta 2.

Kuva 2. Salaatinviljelyä täysin eristetyssä kasvihuoneessa, kokeet käynnissä.

Lukella on tällä hetkellä noin 30 vakituista henkilöä ja noin 30-40 ha viljelypinta-alaa Piikkiöissä.

Yksi heidän haasteistaan on, miten heidän koetuotantoa saadaan hyödylliseen käyttöön. Tuotantoa kun kuitenkin tulee useita satoja kiloja viikossa tämä tarkoittaa sitä, että tuotteet pitää käsitellä jollain järkevällä tavalla. Tällä hetkellä tuotanto lahjoitetaan kokonaisuudessaan vähävaraisille Suomessa.

LUKE ja Titta Kotilaisen mukaan tällä hetkellä ollaan vertikaaliviljelyssä juuri pääsemässä ylös pettymyksen kuopasta, katso kuva alla , kuva 3.

Kuva 3, Odotukset ja aika kehittyvissä teknologioissa

2. Projektit jotka ovat tällä hetkellä käynnissä

Vertikaalipilotti, vertikaalituotantoympäristössä mm. etsitään sopivia tuotanto-olosuhteita ei kasvilajeille.

• Mansikan taimia tarvitaan vuosittain n. 25 milj. kpl. josta varmennettu taimituotanto kattaa noin 15 %.
• Taudit leviävät tuotantotaimien mukana (punamätä, tyvimätä, virukset, resistentit tautikannat)
• Punaherukalla juurtuminen hankalaa, juurrutushävikki voi olla jopa 30-70 % pistokkaista.
• Limaskaa kalarehuna, jätevesien ravinnesiepparina, tulevaisuuden proteiinilähde ihmisille?

Mitataan eri säätöjen aiheuttamaa sähkönkulutusta.

Energiakustannuksia ja ympäristövaikutuksia pyritään vähentämään rakentamalla laitoksen yhteyteen aurinkovoimala, sekä kehittämällä ilmastohallintaa.

Yhteistyössä: Netled, Robbes Lilla trädgård, Kainuun ammattiopisto. Rahoitus: EU ja ELY-keskus.

Kuvantamisyksikkö

Uusi kuvantamisyksikkö: Liikuteltava kuvantamisyksikkö, jolla pystyttäisiin havainnoimaan kasvien yhteyttämistä ja kasvua, esim. kasvihuoneissa. Tällä laitteella voidaan pyrkiä myös nopeuttamaan huonokuntoisten kasvien löytämistä sekä tuho- ja kasvitautien aikaista havainnoimista, sekä idätys- että kasvatusvaiheessa.

• RGB imaging (P.S.I. 12,3 MP)
• Thermal imaging (FLIR A645)
• Chlorophyll florescence Imaging (Open FluorCam 3535 with two replaceable cameras- TOMI-2 and ultrafast TOMI-3)
• Quenching analyses and light curves
• State transitions
• Photoinhibition assays
• O(J)P imaging
• QA oxidation imaging.

Yhteistyössä: Helsingin yliopisto, Photon System Instruments, ja MMM.

3. Tehdyt havainnot

Kasvualustana sekä kurkuille että tomaateille käytetään kivivillaa. Lämmitys kasvihuoneissa on kiertokaukolämmitys, jossa kasvihuoneiden sisällä kiertää lämmitysputkisto ko. kasvihuoneen lattianrajassa.

Taimikasvatuksessa käytettiin kivivillaa, mutta tomaatit ja kurkut istutettiin eri kasvualustoihin. Kivivillakuutiot asetettiin erilaisten kasvualustojen päälle, jolloin kasvit juurruttivat itsensä uuteen alustaan. Kivivillojen päällä oli runsaasti erivärisiä materiaaleja, jotka vaikuttivat biomassalta. Kivivillojen värittyminen oli Titan mukaan normaalia. [KT(1)]

Kasvien tuholaisten leviämistä estetään biologisin menetelmin.

Kasvihuoneiden sisäänkäynnillä oli kenkiä pesevä matto, josta pursui desinfioivaa nestettä kengänpohjiin. Sisällä käytettiin kuitenkin jalkasuojia. Kasvihuoneita kierrettiin tietyssä järjestyksessä, jotta vahingoittavien hyönteisten leviäminen ehkäistiin.

Hyvin organisoidut ja hyvin hoidetut asiakastapaamiset. Hyvin edustavat ja toimivat ympäristöt. Käytännön tekeminen on keskeinen tavoite Lukelle. He tuottavat lisätietoa sekä tekevät pilottikokoiset kokeilut suomalaisille asiakkailleen.

Titan esitelmän ja keskusteluiden aikana havaittiin kolme tärkeintä teemaa, jotka olivat sähkö, kasvualustat ja kasvivirukset.

Nousseiden sähköhintojen myötä lisävalaistujen kasvihuoneiden ja sisäviljelyn kannattavuus on koetuksella, jonka myötä sähkönkulutusta helpottavia ratkaisuja tutkitaan. Sähkökustannuksiin liittyvistä tutkimuksista mainittiin esimerkiksi valaistuksen ajoittaminen sähköpörssin mukaan.

Kasvualustoja tutkitaan turpeen korvikkeeksi, jos kasvualustaturpeen tuotanto lakkautetaan. Luken tutkimuskasvihuoneessa oli käynnissä kasvualustatutkimuksia, jossa viljeltiin kurkkua ja tomaattia.

Keskustelujen aikana kävi ilmi myös kasvivirukset, jotka voivat olla kasvihuoneviljelylle hyvin vahingoittavia. Esimerkiksi tomaateista mainittiin, että virusta voi levitä taimien mukana, eikä virusta ainakaan vielä pysty silmin havaitsemaan, ennen kuin on liian myöhäistä. Titan mukaan kasvihuoneviruksia vastaan taistellaan jalostamalla uusia virusta kestäviä lajikkeita. Titta kertoi myös, että olisi hyvin hyödyllistä, jos virusta pystyttäisiin havaitsemaan ajoissa. Sellaista menetelmää ei ole vielä keksitty, mutta siitä ollaan toiveikkaita.

[KT(1] Levät ja maksasammalet kasvavat herkästi erilaisilla alustoilla kasvihuoneessa, on normaalia siis.

3.1. Turvallisuus- ja hygieniahavainnot

Pihalla ennekuin pääsimme sisätiloihin, oli varoitus kameravalvonnasta.

Kuva 4. Luonnonvarakeskuksen varoitus elektronisesta valvonnasta alueella

Kuva 5. Kenkäsuojien pukeminen ennen kasvihuoneille pääsyä

Kun lähdimme kierroksille kasvihuoneisiin, puimme jalkinesuojat ja neuvoteltiin kasvattajien kanssa missä järjestyksessä kasvihuoneet kierretään. Päätettiin kiertojärjestys kasvien herkkyyden mukaan, mistä tilasta siirrytään toiseen.

Kuva 6. Kuvassa vasemmalta: Titta Kotilainen, Andrea Patané, Merja Rehn ja Timo Nykopp kierroksella kasvihuoneessa kurkkujen viljelytilassa

Kuva 7 Tomaattien viljely ja niiden varsien sidontaa

3. Mahdollisia yhteistyökuvioita

Kuvantamisyksiköstä mieleen tullut ajatus oli tarjota Lukelle robotiikkaan ja mittaustekniikkaan liittyviä projekteja. Titalle esitettiin tällainen mahdollisuus ja kerrottiin, minkälaisia tutkintoja Myyrmäen kampukselta löytyy (elektroniikka, automaatio, yms.). Kemiallisia analyysejä kurkuista ja tomaateista voitaisiin myös tehdä esim. laboratorioanalyytikkojen innovaatioprojekteina.

Tämän lisäksi keskusteltiin mitä korkean arvon kasveja meidän kanttaisi kokeilla viljellä Urbanfarmlabillla. Puhuttiin lääkeaine- ja kosmetiikkateollisuuden käyttämistä kasveista.

Meitä muistutettiin myös toimimisesta Nagoyan protokollan mukaisesti. Nagoyan pöytäkirja suojelee kasveja ja biologista monimuotoisuutta. Nagoyan yleissopimus koskee myös geenivarojen saatavuutta sekä saatavien hyötyjen oikeudenmukaista ja tasapuolista jakamista.

Lisäksi turpeen korvaavia kasvatusalustakokeiluja kannatettiin.

Lähteet:

LUKEn verkkosivut

Titta Kotilaisen esitys

Puunvuoro-lehti artikkeli: nro 2/2023. Puun ja biotalouden lehti.

Luomufoorumi2024 -tapahtuma 7/02-24

Piakka: Kouvola / striimaus

Läsnä: Pia Laine, Can Hasmaden

Kutsujana sekä vierailun emäntänä toimitti: Pro Luomu ry

Luomufoorumiin osallistui luomuasiantuntijoita eri sektoreilta. Mukana oli luomuviljelijöitä, luomutarkastajia (AVI), ministeriön edustajia, Ruokaviraston edustajia, koulutuksen edustajia, Luomuliiton ja Pro Luomun edustajia. Mukana oli myös elintarvikkeita valmistavien yritysten ja ammattikeittiöiden edustajia.

Useassa kohtaa mainittiin siitä, että luomun kehittämisessä tarvitaan koko luomuketjua ja eri asiantuntijoiden yhteistyötä. Ohjelmassa oli asiantuntijaesityksiä, paneelikeskusteluja ja myös yleisöstä tuli paljon kommentteja ja kysymyksiä.

Maa- ja metsätalousministeriön edustajat esittelivät julkaisemansa Luomu 2.0 -luomuohjelmaa, joka sisältää useita toimenpide-ehdotuksia luomun edistämiseksi Suomessa. Ohjelman tavoitteet ovat lueteltuna alla:

• saada luomun markkinaosuus 5 prosenttiin (vuoteen 2030 mennessä)
• luomuelintarvikkeiden jalostusasteen nostaminen
• Suomesta merkittävä luomutuotteiden viejämaa
• luomutuotannon lisääminen
• luomukeruualueen kasvattaminen
• luomuvesiviljelyn käynnistäminen (luomukala)
• luomuosaamisen ja tiedon lisääminen
• lainsäädännön ja valvonnan kehittäminen (vuonna 2022 voimaan astui EU:n ja kansalliset uudet luomusäädökset)

Luomu nähdään tärkeänä tekijänä kestävässä ruoantuotannossa. Luomu on osa Suomen huoltovarmuutta. Luomutuotanto ei ole niin riippuvainen ulkoisista panoksista (esim. lannoitteet) verrattuna tavanomaiseen tuotantoon. Tilaisuudessa viitattiin myös seuraavana päivänä pidettyyn MMM:n Kestävä ja kannattava ruokajärjestelmä -tilaisuuteen, jossa kerrottiin siitä, millaisilla vaiheilla päästään hallitusohjelman mukaiseen kestävämpään ja kannattavamman ruokajärjestelmään. Myös Luonnonvarakeskuksen juuri julkistettuun Ruoka-ala kasvuun -raporttiin viitattiin.

Luomutuottajan osalta sertifiointiprosessi ja luomutuotteiden valvonta on välillä nähty tuottajien keskuudessa raskaana. Luomun kilpailukykyisyys on olennaista saada paremmaksi. Luomutuottajalle toiminta pitäisi olla kannattavaa.

Pro Luomusta kerrottiin, että luomun myynti oli laskenut 6 % edelliseen vuoteen verrattuna. Luomun markkinaosuus oli vajaa 2 % vuonna 2023. Ammattikeittiössä luomumarkkinat ovat kehittyneet suotuisasti, vaikkakin valtion tavoitteeseen on vielä matkaa (vuonna 2002 ruokapalvelujen luomun käyttöaste 6 % -> tavoite 25 %). Kuluttajat näkevät, että luomun imagoon kuuluvat termit vastuullisuus, terveellisyys ja trendikäs kuluttaminen.

Mielenkiintoinen maininta tuli Lukoke-hankkeesta, joka on vielä meneillään. Hankkeessa oli selvitetty sitä, miten eri tahoilla (koulutusasteilla ja yrityksissä) tunnetaan luomua ja miten paljon esimerkiksi opinto-oppaissa näkyvät luomuasiat. Väliaikakeskusteluissa kuulin hankkeen edustajalta HAMKista, että tavoitteena on koota yhteen eri koulutusasteiden edustajia, ja yhdessä edistää luomuasiaa koulutuksessa.

Fridheimar, Reykjavik, Islanti vierailu 22.-27.04.2024

Kirjoittaja(t): Kaj Lindedahl, Metropolia, Vantaa, Finland.

Vierailtuja ja analysoituja paikkoja: Slowfood, Iceland; Posthus, Reykjavik, Iceland; Fridheimar, Reykholt, Iceland

Sisältö:

1. Fridheimar
   1. Posthus Food Hall
   2. Common Ground
2. Puiset monikäyttöiset pysäköintihallit
3. Slowfood Iceland
4. Lähteet

1. Fridheimar

Fridheimar on kasvihuone, joka sijaitsee Reykholtin kunnassa, noin tunnin matkan päässä Reykjavikista. Fridheimarin kasvihuoneen pinta-ala on 11 000 m² ja se tuottaa noin 700 tonnia tomaatteja vuodessa. Tomaatin kasvatuksen lisäksi Fridheimarista tullut suosittu matkailukohde, joka houkuttelee vuosittain yli 200 000 matkailijaa, sillä sen kasvihuoneessa on ravintola, jossa kävijät voivat kokeilla monia ainutlaatuisia tomaattiruokia.

Fridheimar pyrkii myös vastuulliseen ja kestävään matkailuun ja sen työntekijät jakavat ympäristöystävällisiä toimintatapojaan matkailijoille, kun he vierailevat kasvihuoneessa ja ravintolassa. Organisaation muutamista toiminnoista on erityisen vaikuttavia, kun analysoidaan alueen ympäristövaikutuksia. Ensinnäkin Fridheimar käyttää kasvihuonetoiminnassaan Rotterdamista tuotuja mehiläisiä ja lannoitteita (Bird & Loayza, 2021).

Nämä tuonnit ovat tärkeitä kasvihuoneen toiminnalle, mutta mehiläisten kuljetuksen sekä lannoitteiden kuljetuksen ja tuotannon aikana syntyy hiilidioksidipäästöjä (CO₂) ja muita ympäristölle haitallisia sivutuotteita.

Toiseksi Fridheimar tuottaa ja jakelee tomaatteja paikallisesti Islannissa ruokakauppoihin sekä lähettää osan tuotteistaan kansainvälisesti. Toisaalta Fridheimar käyttää CO₂-rikastusjärjestelmää, joka pumppaa kasvihuoneeseen CO₂:ta tomaattien kasvun edistämiseksi. Kuten kaikki kasvit, tomaatitkin tuottavat energiaa fotosynteesillä, jossa käytetään CO₂ syötteenä.

Fridheimarin tähän tarkoitukseen käyttämä CO₂ otetaan talteen geotermisestä höyrystä ja imeytetään kasveilla, mikä vähentää kasvihuonetoiminnan kokonaisvaikutusta ympäristöön.

Lopuksi tarvitaan pakkausmateriaalit Fridheimarin tuotteiden myyntiin ja jakeluun.

Fridheimar eroaa useimmista kasvihuoneista, sillä se on myös turistikohde, jossa on ravintola, eli sillä on enemmän sosioekonomisia vaikutuksia kuin muilla kasvihuoneilla, jotka keskittyvät pelkästään tuotteiden tuotantoon ja markkinointiin. Fridheimar on tältä osin ainutlaatuinen, sillä Islannin energiantuotanto perustuu kokonaan uusiutuviin energialähteisiin ja geotermistä lämpöä on runsaasti saatavilla. Tämä vähentää merkittävästi Fridheimarin ympäristövaikutuksia rajoittamalla kasvihuonetoiminnan energiaintensiivisintä osuutta.

Käytetty kasvatusalusta perustuu Kekkilä Professionaliin ja Saint-Gobainin CultiJeneen. Pahanhajuisten hyönteisten aiheuttamaa ongelmaa torjutaan käyttämällä Koppertin biologista torjunta-ainetta. Myös pölytyksestä vastaavat Koppertin kimalaiset. Mehiläiset ovat aktiivisia noin 60 päivää, minkä jälkeen ne on vaihdettava uuteen pesään.

Kuva 1. Fridheimarissa torjunta-aineena ja pölyttäjänä käytetty mehiläispesä

1.1. Posthus Food Hall

Posthus sijaitsee Reykjavikin keskustassa, ja nimensä mukaisesti rakennus on vanha postitoimisto. Ravintoloiden teema on hyvin kansainvälinen ja kahdessa kerroksessa on runsaasti tilaa sekä lounaalle että illalliselle. Käytäntönä on tilata ateria rakennuksessa toimivien eri ravintoloiden tiskiltä ja kun olet maksanut, saat piipparin. Piippari antaa äänimerkin, kun ateriasi on valmis, ja voit hakea lautasen itse tiskiltä.

1.2. Common ground

Toiminnan logistiikka on optimoitu niin, että on yksi keskusyksikkö, joka huolehtii kaikista astioista ja lautaselle jääneistä tähteistä. Tämä toimittaa sitten tiloissa toimiville eri ravintoloille omat erityiset lautaset, ruokailuvälineet jne. sekä yhteiset veitset, haarukat ja lusikat. Kunkin laitoksen keittiö tarjoilee aterian yleensä omilla erityislautasillaan. Juomia ja virvokkeita myydään yleensä pöydän ääressä, jossa myös ruoka valmistetaan. Tällä hetkellä samassa paikassa toimii yhdeksän yritystä: Sushi Social, Enoteca, Fuku Mama, Yuzu, Finsen, Mossley, Funky Bhangra, Drykk, Pizza Popolare.

Logistiikka: Koska suurin osa kuljetuksista tapahtuu Reykjavikin kaupungin sisällä, on varsin luonnollista koordinoida tätä toimintaa.

2. Puiset monikäyttöiset pysäköintihallit

Yksi kaupungin näyttävimmistä kohteista on uusi musiikkitalo ja sen viereinen pysäköintilaitos (rakennetaan).

Musiikkitalo sijaitsi lähellä satamaa, ja sen ympärillä oli runsaasti vapaata tilaa.

Kuva 2. Uusi musiikkitalo ulkoa, sisältä ja pienoisrakennus

Puinen monitoimirakennus oli tarkoitus rakentaa musiikkitalon (Harpa) viereen, ja se on jatkoa pyrkimykselle rakentaa kestäviä ja uudelleenkäytettäviä rakennuksia Pohjoismaissa. Lue lisää monitoimirakennuksesta White Architecter -sivustolta ja Archdaily-sivustolta.

Talojen suunnittelussa ja rakentamisessa monikäyttöajattelulla on monia etuja. Mainosten avulla on mahdollista ohjata eri rakennusten sisäistä käyttöä asukkaiden ja muiden käyttäjien tarpeiden ja elämäntapojen mukaan.

3. Slowfood Iceland

Vierailun aikana Reykjavikin yliopistossa minulla oli mahdollisuus tutustua Slowfood-organisaatioon ja -toimintaan paikan päällä.

Kuva 3. Organisaation infokirjeen etusivu

Slow Food -organisaatio on maailmanlaajuinen liike, joka puolustaa perinteisen ja alueellisen keittiön säilyttämistä sekä kestäviä maatalouskäytäntöjä. Se toimii vastakohtana nopeatempoisille, teollistuneille elintarviketuotantojärjestelmille ja edistää ajatusta, että ruoka tulisi tuottaa tavalla, joka kunnioittaa ympäristöä, kulttuuriperinteitä ja tukee paikallisyhteisöjä.

Organisaation toiminta on tiiviisti linjassa kestävän kehityksen periaatteiden kanssa. Tavoitteena on täyttää nykyhetken tarpeet vaarantamatta tulevien sukupolvien kykyä täyttää omat tarpeensa. Slow Food edistää luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä ja kestävien kulutusvalintojen edistämistä muun muassa sellaisten aloitteiden kautta kuin Ark of Taste, jossa luetellaan uhanalaisia elintarvikkeita, ja luomalla tuhansia agroekologisia puutarhoja ympäri maailmaa.

Tämä lähestymistapa ei ainoastaan auta suojelemaan ympäristöä, vaan takaa myös oikeudenmukaisen taloudellisen tuoton pientuottajille ja edistää näin oikeudenmukaisempaa elintarvikejärjestelmää. Slow Foodilla on laaja verkosto, joka kannustaa yksilöitä ja yhteisöjä osallistumaan tietoisempaan ja vastuullisempaan ruoankulutukseen. Tämä on viime kädessä edistystä, joka auttaa sekä paikallisesti että koko maapalloa.

Slow food isännöi tapahtumaa, joka järjestettiin Reykjavikin yliopistorakennuksen Sun-localityssä huhtikuussa 2024. Koko ideana oli pelastaa hukkaan menevältä ruoalta pelastettu ruoka valmistamalla maistiaiskeittoa neljänä eri versiona, kuva 4.

Kuva 4. Slow Food tapahtumassa Reykjavikin yliopiston auringossa, Islanti, 2024

4. Lähteet

• www.slowfood.is, Luettu: 5.5.2024
• www.slowfood.com, Luettu: 5.5.2024
• www.fridheimar.is, Luettu: 5.5.2024
• www.posthusfoodhall.is, Luettu: 5.5.2024

Kokeilu: Kasvihuonebussi Myyr York Parkissa huhtikuu-syyskuu 2023

Tekijät: Kaj Lindedahl, Marja-Leena Åkerman, Oruç Can Hasmaden, Andrea Patane, Auri Barygina & Chili Laurila

Sisältö

1. Johdanto
2. Tavoitteet
3. Suunnittelu
   1. Kierrätys ja rakennusmateriaalit
4. Toteus ja tapahtumat
   1. Rakennusvaihe
      1. Kasvihuoneen ja kasvatusjärjestelmien rakennus
      2. Pergolan rakennus
   2. Purkuvaihe
   3. Kierrätys ja uudelleen käyttö
   4. Poisheitettävä materiaalit
5. Toiminnan haasteet
   1. Ilkivalta
   2. Muita haasteita
6. Informaation ja viestintä
7. Päätelmät

1. Johdanto

Urban & Local -hankkeen puitteissa Myyr York Park -tapahtumapuistoon järjestettiin kesäksi 2023 kasvihuonebussi. Bussin tarkoituksena oli tuottaa ihmisille iloa kasvien muodossa sekä lisätä tietoisuutta Metropoliasta ja sen toiminnasta. Myyr York Parkin aukioloaika sijoittui peruskoulujen kesälomalle. Puiston avajaiset pidettiin 9. kesäkuuta 2023 ja Parkin purkaminen aloitettiin koulujen alkaessa eli 15. elokuuta 2023.

2. Tavoitteet

Päätavoite oli, että bussi olisi auki 24/7 ja ihmiset pääsisivät sinne vapaasti ja nauttisivat kasveista. Projektin suunnitteluvaiheessa tavoitteena oli myös tuoda puistoon visuaalisesti kiinnostavaa viljelyteknologiaa, joka olisi inspiroinut ihmisiä kaupunkiviljelystä ja samalla toiminut taide-elementtinä. Tämän lisäksi Metropolialle tulisi näkyvyyttä ja annettaisiin lisätietoa Myyrmäen toimipisteestä.

Kasvattaisimme erilaisia ​​kukkia, salaatteja ja herneitä bussin sisällä sekä lehtikaalia bussin sisäänkäynnin vieressä.

Rakentamisen ja koko käytön aikana käyttäisimme pääasiassa vain kierrätysmateriaaleja.

3. Suunnittelu

Puiston sijainniksi oli määritelty Myyrinpuhoksen takana oleva parkkipaikka, kuva 1.
Parkkipaikan neljäsosa suljetettiin autoilta. Alkuvaiheessa suunniteltiin, että tämä tila sisältäisi Urban & Local -hankkeen kasvihuoneen ja pergolan, suihkulähteen sekä Myyräncolon järjestämät istumapaikat, tapahtumateltan, lavan ja kioskit.

Kuva 1 Myyr York Parkin sijainnin satelliitti kuva

Suunnitteluvaiheen alussa tutkittiin erilaisia kasvihuoneita, mutta Urban & Local -hankkeella varatulle tilalle sopivaa kasvihuonetta ei löydetty. Myyräncolo ja SAVART tarjosi meille mahdollisuuden käyttää heidän graffititaiteella maalattua bussia. Päätettiin lyhyen harkinnan jälkeen hyödyntää tätä tilaa kasvihuoneena.

Tuulitunneli, joka saatiin Ilmailumuseolta, ajateltiin pergolan osaksi.

Kaikki istumapaikat, ratti ja ohjauspaneeli sekä sähköiset järjestelmät olivat vielä bussissa.

Kasvatuslaatikkojen valmistamisessa käytettiin puiston aidan rakennuksista ylijäämiä puuvanerilevyjä, tavaroiden toimituksesta jääneitä eurolavoja ja pergolasta yli jäänyt muovi.

Niiden lisäksi hankittiin alle neliömetrin kokoinen polykarbonaattilevy, joka tuli The Soil Solutions -yrityksen viljelylaatikoita varten.

Kasvatusalustaksi ja viljelymullaksi hankitiin 8 m3 HSY:ltä Metsäpirtin multaa. Kasvien siemenet saatiin Perhon Green City Farmilta.

Bussin sisälle katsottiin voitavan rakentaa kahdeksan eri viljelylaatikkoa. Kuusi laatikkoa rakennettaisiin bussiin istumapaikojen tilalle. Näihin kasvatuslaatikkoihin asennettaisiin automaattiset kastelujärjestelmät. Lisäksi suunniteltiin, että kaksi laatikkoa rakennetaan bussin ulkopuolelle The Soil Solutions -yritysprojektissa käytettäväksi.

Kasvihuonebussin ilmastointi suunniteltiin niin, että bussin takaosan viimeisen kiinteän ikkunan voisi muokata avattavaksi, ja lisäksi asennetaan bussiin sisään tuulettimet ilmastoinniksi.

The Soil Solutions -yrityksen sopimuksen mukaan suunniteltiin niin, että viljelylaatikkojen yksi seinistä olisi läpinäkyvä. Koska juuret ovat herkkiä valolle, laatikoihin rakennetaan lisäksi kansi, joka peittää läpinäkyvän seinämän.

Kasvihuonebussiin kasvatettavaksi valittiin syötäviä kasveja ja herneitä. Syötäväksi kelpaamattomista kasveista etsittiin mahdollisimman vähän myrkyllisiä kasveja. Syötävät kasvit, palkokasvit ja herneet istutettaisiin bussin etuosaan ja syötäväksi kelpaamattomat bussin takaosaan. Kasvit esi-kasvatettaisiin ensin Metropolian Urbanfarmlabissa ja siirrettäisiin sen jälkeen Myyr York Parkkiin viljelylaatikoihin.

Nämä kasvit ovat asteri, krassi, unikko, sormustinkukka, kehäkukka, ruiskaunokki, sarjasaippo, herne ja tuoksuherne.

The Soil Solutions -yritysprojektia varten kylvettäisiin kolmea erityyppistä salaattilaatua. Nämä salaatit ovat; jäävuorisalaatti, romaine-salaatti ja batavia-salaatti. Näiden kasvatuksessa käytetään The Soil Solutionsin ja Perho Green City Farmin ohjeita.

Vierailijoita varten kasvien tunnistamiseksi piirrettiin nimikylttejä, kuva 2. Nimikyltit kiinnitettäisiin viljelylaatikkojen reunoihin sekä mahdollisesti bussiin seinään.

Kuva 2 Kukkien nimikyltit

3.1. Kierrätys ja rakennusmateriaalit

Vain teippi, kulmaraudat ja naulat oli ostettava uusina viljelylaatikoiden rakentamista varten. Onnistuimme kasaamaan viljelylaatikot vanhoista vanerilevyistä, laudoista ja eurolavoista.

Suunnitelmaan kuului myös ottaa käyttöön automaattinen kastelujärjestelmä bussin sisällä.

Jotta ihmiset pääsisivät tutustumaan meidän toimintaan, tavoite oli olla paikalla joka viikko. Joka toinen viikko oli suunnitelmana järjestää osallistavia tapahtumia, kuten kukkien istuttamista tai oman salaatin istuttamista.

Urban & Local -hankkeen toinen tavoite tässä projektissa oli myös tuoda puistoon visuaalisesti kiinnostavaa viljelyteknologiaa, joka inspiroisi ihmisiä kaupunkiviljelystä ja toimisi samalla taide-elementtinä.

Vastuu kasveista kasvihuoneessa oli Urban & Local -hankkeen työntekijöillä sekä lisäapua tarjoavalla puolipäiväisellä SAVART-yrityksen palkkaamalla puutarhurilla.

4. Toteutus ja tapahtumat

4.1. Rakennusvaihe

Urban & Local -hanke on rakentanut Myyr York Parkkiin ennen avajaisia pergolan sekä kasvihuoneen ja kasvatusjärjestelmät. Rakennusvaihe aloitettiin 26.05.2023 ja kasvihuone sekä pergola olivat valmiit 09.06.2023.

4.1.1. Kasvihuoneen ja kasvatusjärjestelmien rakennus

Rakennusvaiheen aloittamiseksi ensin purettiin bussin istumapaikkoja. Samalla yritettiin purkaa ilmastointikone. Valitettavasti jäähdytysnestettä ei ollut tyhjennetty, ennen kuin bussi tuotiin paikalle.

Istumapaikkojen tilalle laitettiin kolme eurolavaa jokaista kasvatuslaatikkoa kohden, kasvatuslaatikot olivat noin 40 cm korkeudella bussin lattiasta. Laatikkojen sivuseinät olivat 40 cm korkeita ja ne valmistettiin puiston rakentamisesta jääneistä ylijäämä puulevyistä. Seinät kiinnitettiin toisiinsa kulmaraudoilla. Bussin takaosasta löytyvät kasvatuslaatikot rakennettiin 120 cm x 80 cm kokoisista eurolavoista, mutta etuosan kasvatuslaatikot olivat 120 cm x 60 cm. Tämä ero johtui istumapaikkojen leveyserosta. Laatikkojen sisäosa peitettiin muovilla ehkäisemään mullan ja kasteluveden vuotoa.

Kuva 3 Kasvihuonebussiin sisään rakennetut kasvatuslaatikot

The Soil Solutions kasvatuslaatikot rakennettiin 60 cm X 80 cm kokoon. Laatikkojen etureunoissa käytettiin polykarbonaattilevyä. Läpinäkyvän osan tukemista varten asennettiin ylijäämäpuista valmistettuja kehyksiä. Koska näitä laatikkoja ei ollut eurolavan kokoisia, kuin kuva 4, laatikon kulmiin asennettiin puutukipalikoita. Kansi valmistettiin samasta materiaalista kuin seinät. Kansi kiinnitettiin ”ikkunan” kehyksen yläpuolelta saranoilla. Kanteen asennettiin kahva.

Kuva 4 The Soil Solutions kasvatuslaatikko

4.1.2. Pergolan rakentaminen

Puiston Metropolian tuoman sisällön varmistuessa pergolaan, kasvihuonebussiin sekä laite- ja työvarastona toimivaan lukittavaan mökkiin, aloitimme puiston mallintamisen yhteistyötahon ja Metropolian henkilökunnan voimin. Pergolaksi päätimme hankkia ilmailumuseosta kierrätetyn simulaatiokaaren, joka vaati nosturia ja täten puisto suunniteltiin niin, että puiston osat pystytään logistisesti järjestämään kohteeseen. Lisäksi bussi tuli asetella siten, ettei se peittäisi puiston kulkuja ja samalla toimisi alueen rajauksena puistossa sijaitsevalle koripallokentälle.

Rakennusvaihe alkoi noutamalla simulaatiokaari ilmailumuseosta. Nosturilla varustettu kuorma-auto nosti kaaren ja kuljetti sen merkitsemällemme paikalle Myyr York Park puistoon. Kaaren ylimmät kohdat kiinnitettiin sormijatketulla puutavaralla bussiin, muodostaen kehikon varjoa tuovalle peitteelle. Kaari oli kiinnitettynä vanhaan lavaan, jossa oli runsaasti hauraita kohtia ja nauloja. Vanha lava peitettiin kierrätetyllä vanerilla turvalliseksi, jonka jälkeen SAVART maalasi vanerin puistoon sopivaksi.

Kasvihuoneen rakentamisessa työskenteli Metropolian työharjoittelijat Auri Barygina ja Chili Laurila, projekti-insinööri Oruç Can Hasmaden ja pergolan rakentamisessa projektisuunnittelija Andrea Patane.

Kasvihuonebussin kasvit kylvettiin neljää päivää ennen kasvihuonebussin avajaisia.

Kuva 5 Kasvihuonebussin kasvit kasvatuslaatikoissa

Kasvihuonebussin avajaiset pidettiin Myyr York Parkin avajaisten yhteydessä, eli 09.06.2023. Timo Nykopp piti avajaispuheen Metropolian osalta.

Myyräncolon rakentamista kopeista yksi oli vuokrattu ja tarkoitettu Metropolian käyttöön, ja siellä säilytettiin Metropolian työkalut.

Kesäkuun lopussa saatiin myös Perho Green City Farmista lisää yrttejä; korianteri, persilja jne.

4.2. Purkuvaihe

Myyr York Parkin kasvihuone ja pergola purettiin neljässä päivässä. Elokuun puolivälissä purkuvaihe aloitettiin ja syyskuun ensimmäisellä viikolla kasvihuone sekä pergola purettiin kokonaan. Ensin siirrettiin pois kasvatuslaatikoista kasvit.

4.3. Kierrätys ja uudelleenkäyttö

Kasvatuslaatikoiden multa otettiin talteen ja laitettiin kiertoon.

4.4. Poisheitettävät materiaalit

Kasvatuslaatikoiden kaikki osat heitettiin poltettavaan jätejakeeseen. Materiaalit eivät kestäneet jatkuvaa kastelua ja kosteutta. Laatikkojen seinäksi käytetyt vaneripuulevyt vettyivät ja homehtuivat osittain, sekä naulat ja ruuvit ruostuivat.

5. Toiminnan haasteet

5.1. Ilkivalta

Erään kesäviikonlopun aikana bussista ja sen ympäristöstä vietiin pois lehtikaalia, minttua ja persiljaa. Ennen tätä viikonloppua oli jo hienosti köynnöstävä ruusupapu varastettu.

Bussin sisällä olleita kasvatuslaatikkoja oli vahingoitettu. Niistä oli revitty muoveja irti, minkä seurauksena laatikoiden rakentamiseen käytettyjä nauloja ja ruuveja oli useassa kohtaa näkyvillä.

Laatikoista oli viety multaa ja sitä oli levitetty bussin lattialle ja tasoille joka paikkaan.

Kuva 6 Lehtikaalit vietiin pois bussin ulkopuolella olevista ruukuista

Kuva 7 Ilkivalta bussin sisällä

Jauhesammutin oli tyhjennetty jo ennen tätä viikonloppua bussin sisälle, minkä takia bussin etuosan lattia oli valkoisen jauheen peitossa. Jauhetta oli myös bussin ulkopuolella.

Bussin sisällä, takapenkeillä, on useaan otteeseen tupakoitu, syöty ja roskattu. Takapenkiltä on löytynyt kymmeniä tupakantumppeja ja mitä mielenkiintoisimpia roskia, tavallisista karkkipusseista tyhjään jauhelihapakettiin, reppuun ja silmälaseihin. Isompia roskia, kuten edellä mainittu reppu, oli jätetty laatikoihin aiheuttaen useiden kasvien kuoleman.
Bussin takaosa haisi myös voimakkaasti tupakalle ja hajun tuulettumisessa pois meni pari viikkoa.

Bussin takapenkkien lisäksi ainoat penkit olivat kaksi taitettavaa istuinta bussin keskiosassa. Toinen näistä kuitenkin rikottiin käyttökelvottomaksi.

Tämän viikonlopun ja muiden pienempien ilkivallantekojen seurauksena iso osa kasveista kuoli tai vahingoittui. Bussin kahta tuuletusikkunaa suljettiin jatkuvasti kävijöiden toimesta, minkä takia lämpötilat nousivat bussissa ajoittain liian korkeaksi kasveja varten.

Bussin ulkopuolella sijaitseviin kasvatuslaatikkoihin jätettiin useaan otteeseen huomattava määrä roskaa. Kasvatuslaatikoiden alustoja myös irrotettiin toisistaan ja kasvatuslaatikkoja vasten virtsattiin ihmisten toimesta useasti.

Kasveihin ja kompostiin liittyvät työpajat eivät valitettavasti herättäneet ihmisissä suurta kiinnostusta. Kukkaseppeletyöpaja, lasten lauantai sekä erilaiset keikat saivat aikaan yleisöryntäyksen. Jatkossa voisi pohtia, miten Metropolia voisi osallistua näihin tapahtumiin.

Kuva 8 Ilkivalta yhden viikonlopun aikana

5.2 Muita haasteita

Yhteistyökumppanit Myyräncolo / SAVART ei ehtinyt asentaa sähköä varastokoppiin kuten oltiin aikaisemmin luvattu Metropolialle. Tästä syystä suunniteltuja kastelujärjestelmiä ja tuulettimia ei voitu asettaa bussiin. Koska näitä järjestelmiä ei asennettu, kasvien optimaaliset olosuhteet ei ollut toteutettavissa. Osa kasveista kuoli pari viikon kuluttua kuivuuteen.

6. Informaatio ja viestintä

Informaation osalta oli vaikeuksia saada selvyyttä järjestäjien SAVART sekä Myyräncolon ja Vantaan Musiikin Ystävien sisäisestä viestintä vastuusta.

Tätä ei yhtään helpottanut se tosiasia, että tässä kokeilusta ei ollut luotu yhteistä sopimusta, johon kukin osapuoli olisi sitoutunut. Urban & Local -projektin toiminasta oli vain kerrottu pääpiirteet sekä miten tämä voisi liittyä tähän Myyr York Park -tapahtumaan.

Myös Metropolian sisäinen viestintä oli kehnoa ja epämääräistä projektin alkuaikana.

Lisäksi suunniteltiin valmistaa informaatiota ja tietoa hankkeen, rahoittajien ja partnereiden mukaan lukien logoja.

Bussiin keskiosaan oli kiinnitetty vihkonen palautetta ja ehdotuksia varten. Tähän toivottiin, että ihmiset kirjaisivat toiveensa ja terveisensä bussiin liittyen.

Bussin sisään vietiin vihko, johon voitaisiin kirjoittaa palautetta ja ehdotuksia, kuva 3. Tähän kirjaan vierailijat voivat kirjoittaa nimettöminä vapaaehtoisia kommentteja kasvihuonebussista.

Kuva 9 Kasvihuonebussin palaute- ja ehdotuskirja

7. Päätelmät

Noin 27 000 ihmistä kulki tämä alueen läpi toiminnan aikana, joten näkyvyyttä saatiin roimasti lisää koko kesän aikana. Tämän koko kokeilun kustannus rajoittuu noin 3500 euroon sisältäen suurelta osin vuokra- ja kuljetuskustannukset.

Projektin onnistuneen toteuttamisen kannalta on oltava valmiiksi laadittu yhteinen projektisuunnitelma. Bussin ja parkin tapahtumien suunnittelua tulisi tehdä hyvissä ajoin ja yhdessä muiden parkin toimijoiden kanssa. Nyt bussiin suunnitellut tapahtumat jäivät omiksi erillisiksi pieniksi tapahtumiksi, kun tietoa parkin muista tapahtumista ei ollut saatavilla hyvissä ajoin.

Kasvihuonebussin tapahtumat ja bussin henkilökunnan läsnäolo ajoittui työaikojen puitteisiin eli toimistoaikaan, jolloin bussissa tai parkissa ei kävijöitä juuri ollut. Tällaisella julkisella paikalla oleva sisätilarakennusta kuten kasvihuonebussia ei olisi pitänyt pitää auki koko ajan, eikä sinne olisi saanut olla vapaa sisäänpääsy. On välttämätöntä järjestää niin, että bussi on avoinna vain tapahtumien aikana tai jonkun henkilökunnasta ollessa paikalla. Tämä pitää suunnitella etukäteen ja lukitus pitää toteuttaa niin, että kaikilla parkin henkilökunnan jäsenillä on mahdollisuus avata ja lukita bussi.

Tapahtumat tulisi järjestää viikonloppuisin tai perjantai-iltaisin, muina aikoina ihmiset eivät pääse paikalle. Näistä ajoista tulisi keskustella etukäteen työntekijöiden kanssa, sillä oletuksena on, että kesätyö sijoittuu lähtökohtaisesti toimistoaikaan.

Vaikka monet kasvit onnistuivat kasvamaan bussissa, ne kasvoivat silti paljon huonommin kuin muualla. Mistä voimme päätellä, että bussi ei ole sopiva paikka kasveille. Kasvien tilannetta hankaloitti entisestään ihmisten vapaa kulku bussiin, sillä bussin tuuletusikkunat oli suljettu lähes joka viikonloppu aiheuttaen lämpötilan liiallisen kohoamisen. Kasveja myös vietiin bussista luvattomasti.

Kun tällaista sisätilakasvihuone projektia halutaan toistaa niin pitää varmistaa lämpötilansäätöjärjestelmät ja myös kastelujärjestelmät. On myös suositeltavaa miettiä etukäteen, mitkä kasvit pystyvät parhaiten kasvamaan tällaisissa olosuhteissa ja mitkä eivät.

LED-valon spektritutkimus ja valaistuksen vaikutus sisätiloissa kasvatettujen tomaattien laatuominaisuuksiin

Kirjoittajat: Johanna Ranta, Teppo Venermo, Aku Sarka

Sisältö:

1. Tausta
2. Materiaalit ja menetelmät
3. Tulokset
4. Pohdinta ja jatkotoimenpiteet
5. Greenlux Lighting Solutionin kommentit
6. Lähteet

1. Tausta

Tämä tutkimusprojekti toteutettiin ammattikorkeakoulu Metropolian ja valaisinvalmistaja Greenlux Lighting Solutions Oy:n yhteistyönä. Spektrikokeessa hyödynnettiin yhtiön valaisimia ja tutkittiin niiden muun valon ohella emittoimien 385 (UVA) ja 730 (kaukopunainen) nanometrin säteilyn vaikutuksia tomaatin kasvuun, kukintaan sekä hedelmäntuottoon. LED-tekniikan kehityksen takia saatu tieto perustuu osittain viimeaikaisiin tutkimuksiin ja verkkoaineistoon.

2. Materiaalit ja menetelmät

Työssä kolmen näkyvää valoa sisältäneen, mutta UVA- ja kaukopunasäteilyn osalta eronneen kasvatusosaston tomaattinäytteistä (n=4) määritettiin Brix- ja pH-arvot sekä tehtiin rakenne-, volyymi- ja värimittaukset. Aistinvaraisen kolmitestin avulla selvitettiin, ilmenikö eri osastojen tomaattinäytteiden välillä aistittavaa eroa (n=11).

Kuva 1. Rakenneanalyysi, volyymianalyysi ja laboratoriomittauksissa käytetyt näytetomaatit

3. Tulokset

Tuloksista nähtiin, että UVA-säteilyä ja suuremman määrän kaukopunasäteilyä sisältäneellä osastolla kasvatetut tomaatit olivat kiinteimpiä ja niistä mitattiin aavistuksen muiden osastojen näytteitä korkeammat Brix-arvot sekä matalammat pH-arvot. Pelkkää UVA-säteilylisää sisältäneellä osastolla kasvatetut tomaatit olivat kiinteitä, mutta muita osastoja pienempikokoisia ja väriltään vaaleimpia. Ilman UVA-säteilylisää kasvatetut tomaatit olivat väriltään punaisimpia, mutta rakenteeltaan heikoimpia. Havaitut erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Kolmitestissä (n=11) tilastollisesti merkitsevä aistinvarainen ero (p=0,0088) havaittiin kahden UVA-säteilylisän osalta eronneen kasvatusosaston näytteiden välillä.

Kuva 2. Aistinvaraisen arvioinnin näytetarjottimia, jotka tarjoiltiin raadille.

Määrällisesti kaukopunaiseen säteilyyn linkittyvät tulokset olivat selkeämmin havaittavissa kuin UV-säteilyyn liittyvät erot, jotka vaikuttivat tapahtuvan osittain solutasolla visuaalisen tarkastelun ulottumattomissa.

Kuva 3. Rakenneanalyysin tulosten keskiarvot ja keskihajonnat eri osastoilla (A, B ja C) kasvatetuissa tomaattinäytteissä (n=4). Pylväiden keskihajontaviivat viittaavat näytteisiin käytetyn kokonaisvoiman keskihajontaan.

4. Pohdinta ja jatkotoimenpiteet

Laadun kannalta lupaavan kaukopuna- ja UVA-säteilyn tehon ja keston selvittämisen todetaan olevan mielenkiintoinen jatkotutkimuskohde tulevaisuudessa. Laatuominaisuuksiin vaikuttavien yhdisteiden, kuten lykopeenin, fenolisten yhdisteiden ja VOC-yhdisteiden pitoisuuksien määrittäminen antaisi lisätietoa valon spektrien vaikutuksista laatuun. Lisäksi ehdotetaan yleisen kuvailevan menetelmän hyödyntämistä koulutetulla raadilla kolmitestissä havaitun tilastollisesti merkitsevän eron aiheuttajan selvittämiseksi.

5. Greenlux Lighting Solutionin kommentit

"Greenluxilla on pitkä historia LED-valaisimilla tehtävän fotobiologisen tutkimuksen parissa ja se on olennainen osa kasvivalaistukseen suunnatun Valoya-tuotemerkkimme tuotekehitystoimintaa. Tämän projektin tulokset vahvistivat tietämystämme PAR-alueen ulkopuolisen säteilyn (UV & kaukopunainen) merkityksestä ja vaikutuksesta tomaatin kehitykseen ja satoon, sekä antoi hyviä suuntaviivoja jatkotutkimusta ajatellen.

Yhteistyökumppaneidemme kanssa tehtävä tutkimus on meille erittäin arvokasta ja oli kunnia olla mukana tässä Urbanfarmlabin projektissa!”

Aku Sarka, Kasviasiantuntija
Greenlux

6. Lähteet

• LED-valon spektritutkimus tomaateilla - Teppo Venermo
• Valaistuksen vaikutus sisäviljeltyjen tomaattien laatimuominaisuuksiin - Johanna Ranta

Urbanfarmlab Lean ja työturvallisuus raportti

Tekijä(t): Oruç Can Hasmaden

Sisältö

1. Johdanto
2. Lean toimintatapa
   1. Dokumentaatio
   2. Analyysimenetelmät sekä laitteiden käyttö- ja menettelyohjeet
   3. Auditointi
   4. Inventaario
   5. Jätteidenlajittelu
3. Työturvallisuus
   1. Perehdytys
   2. Tentti ja turvallisuus
   3. Kulkuluvat ja kulkulupalista
   4. Riskinavriointilomakkeet
4. Yhteenveto
5. Johtopäätökset

1. Johdanto

Lean toimintatavan ja työturvallisuuden kehittäminen Urbanfarmlabissa aloitettiin vuonna 2023 keväällä. Tarkoitus oli Urbanfarmlabin prosessien tehokkuuden ja siisteyden ylläpitäminen. Lisäksi opastaa tilan työntekijöille ja tilassa työskenteleville opiskelijoille turvallista työskentelytapaa.

Metropolia Myyrmäen kampuksen kemian ja biologian laboratorioissa käytössä olevat ohjeita ja lomakkeita käytettiin pohjana ja niitä muokattiin Urbanfarmlabin tarpeiden mukaan.

2. Lean toimintatapa

Lean toimintatapa sisältää laitteiden käyttö- ja menettelyohjeiden, Urbanfarmlab auditoinnin, inventoinnin ja lomakepohjien valmistusta.

2.1. Dokumentaatio

Lean toimintatapaa varten luotiin ”Urbanfarmlabin Lean toimintaohjeet” niminen OneDrive kansio. Tämä kansio jaettiin myös Urbanfarmlabin Microsoft Teams ryhmässä.

”Urbanfarmlabin Lean toimintaohjeet” kansion alla löytyvät seuraavat kansiot:

1. Menettelyohjeet ja QR-koodi,
2. Käyttöohjeet,
3. Lean lomakkeet,
4. Laitteiden toimintakyvyn seuranta,
5. Jätteidenlajittelu,
6. Kemikaalit,
7. Laite- ja tilavastuut,
8. Lean toimintaohjeet esitys opiskelijoille ja yrityksille,
9. Projektinhallinnanohjeet,
10. Lean periaate ja turvallisuus,
11. Auditointilomakkeet,
12. Varastot ja kaapit,
13. Vastuut.

2.2. Analyysimenetelmät sekä laitteiden käyttö- ja menettelyohjeet

Menettelyohjeet sisältävät laitteiden ylläpitoon liittyvät tiedostot. Jokaisella laitteella on oma laiteryhmä, kuten ”lämpökaapit”, ”Kylmälaitteet” jne. Niiden lisäksi, menettelyohjeisiin kuluu jätteiden käsittely ja hävittäminen sekä kaasupullojen ja kaasulinjojen käyttö. Tarvittaessa menettelyohjepohja löytyy ”Menettelyohjeet ja QR-koodi” nimisessä kansiossa.

Menettelyohjeiden URL:sta luodaan QR koodi ja pistetään ”1 MO tarkastettavat + QR lista” Excel-tiedostoon. Tässä Excel-tiedostossa löytyy kahdeksan saraketta. Nämä sarakkeet ovat: Ohjeen numero, Nimi, QR-koodi, Linkki, Vastuuhenkilö, Tarkastaja ja Otettu käyttöön laboratorioissa.

Ohjeet nimitetään MO alkulyhenteellä, laboratoriotila numerolla 115 ja järjestysnumerolla. Tilanumeron ja järjestysnumeron väliin tulee piste. Lopullinen numero olisi kuten MO115.0.

QR-koodi voidaan luoda Google Chromen, kuva 1 tai ilmaisten netti palveluiden kautta. QR-koodin luomiseksi, menettelyohjeen pitää olla tallennettu jo OneDriveiin tai Microsoft Teamsiin. OneDrivesta ja Microsoft Teamsistä voidaan kopioida tiedoston URL-osoite.

Kuva 1 Microsoft OneDriveen tallennetun tiedoston QR-koodin muodostaminen

Menettelyohjeissa tarkastajan ja vastuuhenkilön välinen ero on se, että tarkastaja tarkistaa menettelyohjeen sisällyksen ja vastuuhenkilö on vastuussa menettelyohjeen toteutuksista.

Kuva 2 Urbanfarmlabin laitevalmistajien käyttöohje ja kutti kansio

Laitevalmistajien omat paperiset ohjeet säilytetään turkoosissa kansiossa, kuva 2. Näistä laitevalmistajan omista ohjeista kirjoitetaan pikakäyttöohjeita, jotka säilytetään sähköisenä ja tulostettuna paperilla. Myös analyysimenetelmistä sekä Metropolian kemian ja biologian laboratorioiden laitteistoista (jos niitä käytetään projekteissa) kirjoitetaan pikaohjeita, joissa on kaikki tarvittavat materiaalit, välineet jne. Paperiset pikaohjeet laminoidaan ja säilytetään oranssissa kansiossa, kuva 3. Kaikkien yllä mainitut laitevalmistajan omat ohjeet ja henkilöstön kirjoittamat pikaohjeet ladataan OneDrivessa ”2 Käyttöohjeet” kansioon.

Kuva 3 Urbanfarmlabin mittaustuloksien, pikaohjeiden ja raporttien kansio

2.3. Auditointi

Auditoinnissa käytetään kaksi eri lomaketyyppiä, jotka ovat auditointiseuranta- ja seurantakuvaajalomakkeet. Urbanfarmlabin toimistotilalla, tuotantotilalla on omat auditointilomakkeet. Seurantalomakkeiden avulla seurataan tilojen siisteyttä ja sen kautta seurataan työturvallisuutta.

Seurantalomakkeet on luotu niin, että niistä lomakkeista on suomenkielinen ja englanninkielinen versio. Auditoinnin yhteydessä seurantalomakkeen jokaista kohtaa käydään läpi ja pisteytetään. Auditoinnin lopussa pisteet summataan, pisteytys tehdään valitsemalla ”Kyllä/Yes” tai ”Ei/No”. Kokonaispistemäärä antaa kuvan Urbanfarmlabin tilanteesta, eli ”huono”, ”keskitaso” tai ”hyvä”. Lisäksi, seurannasta voidaan jättää vapaaehtoisen kommentin.

Tilojen viikoittaisten auditoinnin kokonaispisteet merkitään seurantakuuvajalomakkeeseen.

2.4. Inventaario

Inventaariotiedostot pidetään Excel muodossa ja säilytetään ”12 Varastot ja kaapit” kansiossa. Kaapeilla ja varastotiloilla on omat Excel-tiedostot. Excel-taulukossa esiintyy tavaran nimi, määrä, valmistaja/brändi, omistaja (hanke tai laboratorio tila) sekä lisää tietoa tavarasta. Inventaariotiedostot päivitetään vuosittain.

2.5. Lean lomakkeet

”3 Lean lomakkeet” kansiossa löytyy ”laite epäkunnossa-”, ”projektin riskinarviointi-”, ”rikkoutunut lasitavara-”, ”tavaralainaus-”, ”turvallisuusperehdytys allekirjoitus-”, ”vaarallinenjäte-” ja ”väliaikaisesti säilytettävä lomake”.

Nämä lomakkeet ovat Leanin ja työturvallisuuden liittyvät yleiset lomakkeet. Kaikki lomakkeet ovat Word -tiedostoja paitsi projektin riskinarviointilomake, joka on Excel-tiedosto. ”Laite epäkunnossa-”, ”turvallisuusperehdytys allekirjoitus-”, ”vaarallinen jäte-” ja ”väliaikaisesti säilytettävät lomakkeen” pitää aina löytyä Urbanfarmlabissa tulostettuna.

Työtapaturmat kirjataan Helpdeskin lomakkeella, joka löytyy hd.metropolia.fi.

Projektin riskinarviointilomake ja turvallisuusperehdytys allekirjoituslomake selitetään myöhemmin otsikoissa 3.3 ”Riskinarviointilomakkeet” ja 3.4 ”Kulkuluvat ja kulkulupalista”.

2.6. Jätteidenlajittelu

”MO115.3 - Jätteiden käsittely ja hävittäminen” raportti löytyy ”1 Menettelyohjeet ja QR-koodit” kansiosta. Tämä raportti on päivitetty versio vuodesta 2020 Noora Lukkarisen ja Oruc Can Hasmadenin kirjoittamasta raportista.

3. Työturvallisuus

Urbanfarmlabin työturvallisuus sisältää perehdytysmateriaalit, tentin, riskinarviointilomakkeet ja kulkuluvat. Työturvallisuutta varten luotiin Moodle työtila, jonka nimi on ”Urbanfarmlabin turvallisuusperehdytys” ja salasana ”UFLtp1”.

Työturvallisuuden tarkoitus on perehdyttää opiskelijat ja uudet työntekijät Urbanfarmlabin työskentelytapoihin ennen kuin projektien ja töiden alkamista. Kun työturvallisuuteen liittyvät perehdytys ja tentti ovat hyväksytetysti suoritettu, myönnetään kulkuluvat.

3.1. Perehdytys

Opiskelijat ja uudet työntekijät perehdytään Urbanfarmlabin pelisääntöihin ja työskentelytapoihin PowerPoint-esityksellä. PowerPoint-esityksen sisältö on seuraavasti:

• Urbanfarmlabin työskentelytavat
• Urbanfarmlabissa käytettäviä lomakkeita
• Kasvihuonevalojen altistumisajat
• Liuosten merkitsemistavat
• Mitä pitää tehdä työskentelyn päätyttyä
• Mitä pitää tehdä tulipalon sattuessa
• Mitä pitää tehdä projektin päätyttyä
• Urbanfarmlabin auditointi
• Mitä pitää tehdä työtapaturmassa
• Toimintaohje hätätilanteessa
• Toimintaohje tapaturmatilanteessa
• Urbanfarmlabin pelisäännöt

Perehdytyksessä käydään läpi ja selitetään kaikki yllä mainittu kohdat.

Perehdytysmateriaali käännetään aina englanniksi, koska tilaan voi tulla opiskelijoita/työntekijöitä, jotka eivät puhua tai ymmärrä suomea.

Molemmat perehdytysmateriaalit ladataan Moodleen.

3.2. Tentti ja turvallisuus

Perehdytyksen jälkeen, opiskelijoiden pitää suorittaa hyväksytettävästi perehdytykseen liittyvä tentti. Tentti koostuu 10 kysymyksestä. Tentin maksimi pistemäärä on 20 ja tentin läpäisemisen alaraja on 15 pistettä. Kysymykset, luodaan perehdytysmateriaalien perusteella.

3.3. Kulkuluvat ja kulkulupalista

Kulkuluvat annetaan opiskelijoille ja/tai henkilökunnalle vain sen jälkeen, kun kyseinen henkilö on perehdytetty ja on läpäissyt tentin. Lisäksi pitää vielä allekirjoittaa turvallisuusperehdytyslomakkeen.

Kulkulupa päivitetään Myyrmäen kampuksen aulapalvelun kautta lähettämällä sähköposti, jossa lukee selkeästi tilan numero ”MMC115 - Urbanfarmlab”, henkilön nimi, sähköpostiosoite, tutkimusohjelma ja kulkuluvan loppumispäivämäärä. Kulkuluvat voivat olla enintään 6 kuukauden pituisia. Kulkuluvan voimassaolo voidaan pidentää 6 kuukauden jälkeen onnistuu suorittamalla hyväksyttävästi tentin uudelleen.

3.4. Riskinarviointilomakkeet

Ennen projektien aloittamista, Urbanfarmlabissa toteutettavat projektit, opiskelijat/opiskelija ryhmät täyttävät riskinarviointilomakkeen.

Ensimmäisellä välilehdellä todetaan mahdolliset riskit, jotka voivat esiintyä projektin toteutuksen aikana (Sarakkeissa D, E ja F). Projektin tyyppi ja Opiskelijavuosi soluissa valitaan listasta sopivat vaihtoehdot. Riskiluokka lasketaan automaattisesti sarakkeessa G. Lomakkeen B ja C sarakkeet voidaan muokata projektin tarpeiden mukaan. Jos pitää lisätä enemmän riviä, sarakkeen G kaava voidaan kopioida ja liittää uuden riviin sarakkeen G soluun.

Toisella välilehdellä luetellaan projektissa käytettävät kemikaalit, laitteistot ja turvallisuustavat, sekä projektin aikana syntyvät jätteet ja niiden hävittäminen.

Kolmannella välilehdellä löytyy ASA-rekisteriin kuuluvien kemikaalien altistumisajan kysely.

4. Yhteenveto

Lean toimintaperiaatteiden kehittäminen Urbanissa aloitettiin miettimällä avainkohdat. Tilan siisteyden ja tehokkuuden nostamista varten luotiin viikoittaiset auditoinnit ja tilaan liittyviä erilaisia lomakkeita, kirjoitettiin menettely- ja pikakäyttöohjeet tilan laitteista, inventaario pohja suunniteltiin ja Urbanfarmlabin vanha jätesuunnitelma raportti muokattiin.

Urbanfarmlabissa työturvallisuuden varmistamista varten luotiin uusille opiskelijoille ja työntekijöille tarkoitetut perehdytysmateriaali ja materiaalin sisältöön liittyvä tentti. Opiskelijat ja työntekijät eivät saa kulkulupaa ilman perehdytystä ja hyväksytettyä tentistä. Tämän lisäksi, ennen kuin uusi projektialoitetaan, riskinarviointilomake on täytettävä ja hyväksytettävä.

5. Johtopäätökset

Menettelyohjeet pitää tarkistuttaa ja hyväksytyttä, jotta ne voidaan ottaa käyttöön. Menettelyohjeissa on ”Projektin aloitus/avaus”, ” Kemikaalien ja laboratoriotarvikkeiden tilaus, vastaanotto ja säilytys” ja ”Kaasupullojen käyttö ja kaasulinjojen tarkistus” ohjeet ovat kirjoittamatta.

Lean toimintaperiaatteissa pitää kehittää Kemikaalit ja Projektihallinnanohjeet osat ja ottaa ne osat käyttöön.

Auditoinnin lomakkeisiin kuluu myös projektin lopetuslomake. Projektin lopetus lomake on rakenteeltaan sama kuin seurantalomake mutta projektin lopetus lomakkeessa pitää täyttää seuraavat: Projekti nimi, lomakkeen täyttämispäivämäärä, lomakkeen hyväksyjät, projektiryhmän nimi/tunnus ja opiskelijoiden nimet. Tämän lisäksi projektin lopetus lomakkeissa ei ole pisteytystä vaan tarkistuslista. Auditointiin liittyvät kaikki lomakkeet löytyvät ”11 Auditointilomakkeet” kansiosta.

Kasvihuoneisia varten pitää luoda omat seuranta- ja suerantakuvaajalomakkeet.

”Jätteiden käsittely ja hävittäminen” niminen menettelyohje on vielä käsittelyn alle. MO115.3 raportin 16 sivu (tyhjä sivu) on tarkoitettu tilan lajittelupistesuunnitelma. Jätesuunnitelmasta pitää olla Urbanfarmlabin työntekijöiden kanssa yksimielisyys. MO115.3 raportin 15 sivussa löytyvän Metropolia AMK:n jätelajittelu pisteet kartat pitää päivittää, koska lajittelupisteiden paikat ovat muuttuneet.

Koska Urbanfarmlab tila ja toiminta muuttuu ja kehittyy jatkuvasti, uusien työntekijöiden tieto ja opiskelijoiden perehdytysmateriaalien pitää päivittää säännöllisesti ja aina tilanteen muuttuessa.

Näin ollen myös ohjeistus kannattaa päivittää tarpeen mukaan.

Kohti chilin urbaania tuotantoa -projekti

Tekijä(t): Andrea Patane & Oruç Can Hasmaden

Sisältö

• Kuvaus
• Kasvatusjärjestelmän rakennusvaihe
• Kolmen lajikkeen viljelykoe
• Onko chili superfoodia?

Kuvaus

Kolmiosaisen projektin tavoitteena oli rakentaa kasvatusjärjestelmä chilin ympärivuotiselle viljelylle, määritellä sen toimivuus viljelykokeella sekä lopuksi analysoida chilien kemiallinen koostumus laboratoriossa. Projektista kirjoitettiin kolme artikkelia Suomen Chiliyhdistys Ry:n ”Chilin poltteessa” lehteen.

Kasvatusjärjestelmän rakennusvaihe

Projektin tavoitteena oli rakentaa ilmaston ja kastelun osalta automatisoitu kasvatusjärjestelmä. Ilmastonhallinnan menetelmäksi valittiin kanavapuhallin, joka siirsi valaisimista johtuvan lämmön sekä kasvien tuottaman kosteuden ulos kasvatusjärjestelmästä.

Puhallus teki järjestelmään alipaineen, joka imi viileämpää ja kuivempaa ilmaa takaisin järjestelmään.

Kastelu järjestettiin kytkemällä pumppu ajastimen taakse, joka siirsi vettä viljelykouruihin. Ylimääräinen vesi valui takaisin samaan säiliöön. Ravinneannostelijaa hallittiin veden johtokykymittarilla, joka piti kasteluveden ravinteet oikeassa pitoisuudessa.

Viimeisenä kasvatusjärjestelmään asennettiin korkeussäädettävät sini-punavalaisimiset, jossa lisänä myös kaukopunainen aallonpituus. Sinistä ja punaista valoa kasvit tarvitsevat yhteyttämiseen. Kaukopunaisella valolla puolestaan voidaan vaikuttaa mm. kasvin pituuskasvuun ja kukintaan.

Kolmen lajikkeen viljelykoe

Järjestelmän toimivuuden todentamiselle teimme viljelykokeen kolmella eri lajikkeella. Tarkoituksena oli nostaa esille havaintoja järjestelmän toimivuudesta ja kehityskohteista, sekä arvioida ympärivuotisen chiliviljelyn kannattavuutta.

Ensimmäisessä sadonkorjuussa kerättiin noin 15 kg chiliä, mutta kasvit jäivät tuottamaan satoa myös sadonkorjuun jälkeen. Oli vaikeaa todeta, milloin päättää projekti.

Sadonkorjuun jälkeen laskettiin sen kustannukset, jotka muodostuivat pääosin sähköstä ja biologisesta (kemikaalittomasta) tuholaistorjunnasta. Lisäksi kuluja syntyi vedestä ja ravinteista, jotka olivat vähäiset. Kustannusten kokonaismäärä oli noin 400 euroa. Kannattavaksi liiketoiminnaksi kokeen tulokset eivät antaneet viitteitä, mutta sanottavan on sekin, että itse viljelytekniikkaan jäi paljon parannettavan varaa.

Onko chili superfoodia?

Tutkittiin chilin kypsyysasteen vaikutusta kapsaisiinipitoisuuteen, sekä antioksidanttisiin ja antibakteerisiin ominaisuuksiin. Analyysit toteutettiin innovaatioprojektin toimesta.

Tutkittiin chilin kypsyysasteen vaikutusta kapsaisiinipitoisuuteen, sekä antioksidanttisiin ja antibakteerisiin ominaisuuksiin. Analyysit toteutettiin innovaatioprojektin toimesta.

Ennen analyysejä, näytteet kylmäkuivattiin ja uutettiin. Kapsaisiini- ja flavonoidipitoisuuden analysointia varten chilit uutettiin metanoliin Soxhlet-menetelmällä ja C-vitamiinit uutettiin chilistä metafosforihappoon.

Kapsaisiini- ja C-vitamiinipitoisuudet analysoitiin HPLC-laitteella ja flavonoidimäärä UV/Vis-spektrofotometrillä. Chilien tulisuutta arvioitiin Scoville-asteikolla, joka on laskettu kapsaisiini ja dihydrokapsaisiinipitoisuuksien avulla SHU:ksi (Scoville Heat Unit).

Chilin analyysitulokset on esitetty alla olevissa pylväsdiagrammeissa.

Hunajakuusenkerkkämakeisen tuotekehitys ja pakkausselvitys

Tekijä(t): Aino Frankberg & Jenna Jakola

Sisältö:

1. Projekteista yleisesti
2. Materiaalit ja menetelmät
3. Tulokset
4. Espoon Hunaja ja 6Kerkkä kommentit
5. Lähteet

Projekteista yleisesti

Kaksi insinöörityötä tehtiin kehittämään hunajakuusenkerkkämakeista sekä selvittämään makeiselle sopivinta pakkausmateriaalia, -vaihtoehtoja ja merkintöjä. Molemmat insinöörityöt tehtiin osana Urban & Local –hanketta ja yhteistyössä Espoon hunaja sekä 6kerkkä -lähiruokayrittäjien kanssa.

Hunajakuusenkerkkämakeisen tuotekehitysprojektin tavoitteena oli kehittää koekeittiömittakaavassa hunajakuusenkerkkämakeinen, joka sisältäisi mahdollisimman paljon sekä hunajaa että kuusenkerkkää ja olisi lisäksi rakenteeltaan kova ja miellyttävän makuinen. Pakkausselvityksessä tavoitteena oli kartoittaa hunajakuusenkerkkämakeiselle soveltuvia pakkauksia, pakkausmateriaaleja ja pakkausmerkintöjä. Sopivimmalle pakkaustyypille ja ratkaisulle pyydettiin tarjouksia pakkausalan yrityksiltä.

Materiaalit ja menetelmät

Tuotekehityksen tueksi kerättiin tietoa markkinoilla jo olevista hunaja- tai kuusenkerkkämakeisista ja haarukoitiin teorialähteistä kovien makeisten reseptejä ja valmistamalla yhteensä 33 eri versioita makeisesta. Resepteissä vaihteli juoksevan hunajan, kuusenkerkän sekä sokeriglukoosisiirappiseoksen määrä. Kuusenkerkkää käytettiin jauheena, tisleenä ja siirappina. Yhteistyöyritysten kanssa pidettiin säännöllisesti palavereja ja näissä käytiin läpi tuotekehitysprojektin eteneminen sekä maistettiin valmistettuja makeisia ohjatusti keskustellen ja dokumentoiden.

Pakkausselvityksessä paneuduttiin kovien makeisten ominaisuuksiin, säilyvyystekijöihin ja vaatimuksiin pakkauksen ja -materiaalien suhteen kirjallisuuden perusteella. Markkinakatsauksessa selvitettiin vastaavien makeistuotteiden pakkauksia ja materiaaleja sekä tutustuttiin uusiin innovatiivisiin ratkaisuihin elintarvike-, pakkaus- ja bioalan messuilla.

Tulokset

Hunaja saatiin tuotua reseptiin helposti, mutta kuusenkerkän maun saaminen vaati useita kokeiluja sekä kuusenkerkkäjauheen että kuusenkerkkäsiirapin muodossa.

Hunajakuusenkerkkämakeinen saatiin valmistettua, mutta sen makuprofiilia ei saatu aivan toivotuksi. Hunajan ja kuusenkerkän määrät jäivät reseptissä toivottua alhaisemmiksi. Työssä saatiin kehitettyä kova makeinen, jossa oli hunajaa 26 % ja kuusenkerkkää 0,7 %.

Kovan makeiset säilyvät huoneenlämmössä useita kuukausia asianmukaisesti pakattuna ja tasaisissa säilytyslämpötiloissa matalan veden aktiivisuuden ja kosteuspitoisuuden ansiosta. Markkinoiden makeispakkausten selvityksen mukaan pienimmän kokoluokan makeiset olivat pakattu kartonkisiin lipas- ja kansiaskeihin. Suosituimmat pakkausmateriaalit selvityksen makeisille olivat muovimateriaalit ja sen jälkeen kartonkiset rasiat, jotka olivat pakkausta suojaavissa muovikääreissä.

Kuvassa 1 näkyy selvityksen pakkausten jakautuminen eri materiaalien kesken. Makeispakkausmateriaaleilla ja pakkauksella on oltava riittävät barrieeriominaisuudet estämään vesihöyryn läpäisevyys, niiden tulee kestää jonkin verran mekaanista rasitusta sekä olla hapelta ja valolta suojaavia. Yhteistyöyrityksille tehtiin ehdotuksia pakkauksen merkintöjen suhteen ja hunajakuusenkerkkämakeiselle luotiin raaka-aineiden perusteella laskennallinen ravintoaineilmoitus.

Kuva 1 Makeispakkausten eri materiaalit

Espoon Hunaja ja 6Kerkkä kommentit

Yhteistyöyrityksillä oli haaveena omien raaka-aineiden yhdistäminen uudeksi tuotteeksi ja alustavia suunnitelmia yhteisen tuotannon käynnistämiseksi. Odotuksena heillä oli tutustua ja oppia uuden tuotteen kehitysprosessista. Vaikka itse pastillituote ei nähnyt vielä päivänvaloa, kokivat yritykset, että odotukset saavutettiin uusien ideoiden ja näkökulmien muodossa. Projektissa tutustuttiin ja luotiin myös uusia kontakteja eri alojen asiantuntijoiden kanssa.

Lähteet

1. Frankberg, Aino. 2024. Pakkausselvitys hunajakuusenkerkkämakeiselle. Verkkoaineisto. Metropolia Ammattikorkeakoulu. <https://www.theseus.fi/handle/10024/869698>. Luettu: 02.12.2024
2. Jakola, Jenna. 2024. Hunajakuusenkerkkämakeisen tuotekehitys. Verkkoaineisto. Metropolia Ammattikorkeakoulu. <https://www.theseus.fi/handle/10024/868229>. Luettu: 02.12.2024

Kaikki levästä 2025: Kaksi opinnäytyötä, yksi projekti

Sisältö

1. Chlorella vulgaris -mikrolevän mahdollisuudet hiilensidonnassa
2. Mikrolevänerottelulaitteen kehitys -projekti
3. Chlorella vulgaris -mikrolevän kasvatus erilaisissa ravinteissa fototrofisesti ja heterotrofisesti

Chlorella vulgaris -mikrolevän mahdollisuudet hiilensidonnassa

Tekijä(t): Jenna Koskinen

Tausta ja tavoite

Tarkoituksena oli arvioida, miten mikrolevää voidaan tehokkaasti hyödyntää hiilidioksidin poistamiseen ilmakehästä samalla tuottaen arvokasta biomassaa. Työssä pohdittiin mahdollisia ratkaisuja ilmastonmuutoksen torjuntaan ja CO₂-päästöjen vähentämiseen mikroleväsovelluksilla.

Tutkimuskohde ja hiilidioksidin sitominen

Chlorella vulgaris -levä on tehokas hiilidioksidin sitoja – jopa 10–20 % parempi kuin tavalliset kasvit. Työssä esitetyssä tutkimuksessa levää kasvatettiin fotobioreaktorissa, johon lisättiin päivittäin hiilidioksidia ja havaittiin, että levä pystyi sitomaan jopa 0,412 grammaa hiilidioksidia per litra vuorokaudessa.

Sovellukset ja tuotteet

C. vulgaris on yksi yleisimmin viljellyistä viherlevistä, ja sillä on monipuolisia käyttötarkoituksia. Sitä hyödynnetään muun muassa ravintolisissä, eläinrehujen lisäaineena, kosmetiikassa sekä bioenergian tuotannossa. C. vulgaris sisältää runsaasti arvokkaita ravintoaineita, kuten proteiinia, rasvaa, hiilihydraatteja, vitamiineja ja kivennäisaineita sekä kuitua.

Järjetelmä leväbiomassan valmistamiseksi ja sen myöhempää hyödyntemistä varten biodieselin valmistuksessa

Teollinen mittakaava ja johtopäätökset

Mikrolevän viljely voidaan yhdistää teollisiin savukaasuihin hiilidioksidin talteenottoa varten, mikä tekee siitä kiinnostavan ratkaisun päästöjen vähentämiseen. Festo BionicCellFactory toimii esimerkkinä modulaarisesta, automatisoidusta levätuotannosta, joka mahdollistaa tehokkaan levän kasvatuksen ja jalostuksen eri käyttötarkoituksiin. C. vulgaris tarjoaa potentiaalia hiilensidonnassa, mutta edellyttää optimoituja kasvuolosuhteita ja huolellista prosessinhallintaa.

Mikrolevänerottelulaitteen kehitys -projekti

Tekijä(t): Tuure Järvilehto

Kuvaus ja tavoitteet

Opinnäytetyössä suunniteltiin ja valmistettiin pienikokoinen mikrolevänerottelulaite, jolla voitiin testata eri erottelumenetelmiä. Tavoitteena oli kehittää laite, joka toimisi erotteluprosessin ensimmäisenä vaiheena.

Materiaalit ja menetelmät

SMC Automation tarjosi testattavaksi sähköä johtavia RST-suodatinelementtejä, joilla testattiin elektrosuodatusta – menetelmää, jossa suodattimen tukkeutumista ehkäistään sähkökentän avulla.

Lisäksi laitteella testattiin elektrokoagulaatiota, jossa levän sekaan liuotetaan metalli-ioneja elektrolyysin avulla. Tällä tavoin levä saadaan kertymään ryppäisiin, helpottaen sen erottelua nesteestä.

Erottelulaitteen testausasetelma

Tulokset

Sähkökenttä ehkäisi suodattimen tukkeutumista tehokkaasti. RST-anodista kuitenkin liukeni raskasmetalleja, mikä rajoittaa tällä tavoin erotellun levän käyttöä elintarvikkeissa. Elektrokoagulaatiossa teräsanodista liuennut rauta värjäsi levän ruskeaksi, kun taas elektrosuodatuksessa RST-anodilla levän värjäytymistä ei havaittu.

Alhaisin energiakustannus (12,7 Wh/l) saavutettiin menetelmien yhdistelmällä, mutta suodattimen likaantuminen aiheutti ongelmia. Elektrosuodatuksessa suodatin pysyi paremmin puhtaana, mutta energiakustannus oli nelinkertainen (53,2 Wh/l).

Suodatettu biomassa elektrosuodatuksen (vas.) ja elektrokoagulaation (oik.) jälkeen.

Yrityksen kommentit

SMC:lle on mielenkiintoista nähdä jälleen uudenlainen sovellus sintratuille suodatinelementeille. Materiaalin ja kokonsa ansiosta se on monikäyttöinen tuote, jota käytetään jo mm. lääketieteen ja elintarviketekniikan sovelluksissa. Korkeakouluyhteistyö on SMC:lle tärkeää, sillä se mahdollistaa uusien ratkaisujen testaamisen ja asiantuntijuuden jakamisen. Yhteistyö tukee innovaatioiden syntyä ja varmistaa, että kehitetyt ratkaisut vastaavat todellisiin käyttötarpeisiin.

Chlorella vulgaris -mikrolevän kasvatus erilaisissa ravinteissa fototrofisesti ja heterotrofisesti

Tekijä(t): Soveltava projekti -kurssin opiskelijat, Bio- ja kemiantekniikka, Metropolia Ammattikorkeakoulu

Kuvaus ja tavoitteet

Tavoitteena oli tutkia C. vulgaris -mikrolevän kasvua eri sivuvirtapohjaisilla ravinteilla sekä valossa (fototrofisesti) että pimeässä glukoosilla (heterotrofisesti). Ravinteet saatiin biokaasulaitoksen mädätteestä, ravintolabiojätteestä ja käytetyistä kahvinporoista.

Menetelmät

Levää kasvatettiin opiskelijaryhmissä ravistelupulloissa käyttäen eri sivuvirtauutteita 0–6 % pitoisuuksina. Fototrofinen kasvatus kesti 3 viikkoa LED-valaistuksessa, heterotrofinen 1 viikon pimeässä glukoosipitoisuuksilla 15–30 g/l. Tuloksia seurattiin mittaamalla muun muassa solutiheyttä, pH:ta ja ravinteiden kulutusta.

Tulokset

✅ Paras kasvu (OD680 = 2,47) saavutettiin yhdistämällä kaikkia ravinneuutteita.

❌ Pelkkä biokaasumädäte (6 %) esti kasvun ammoniumin vuoksi.

💡 Heterotrofinen kasvatus oli nopeampaa, erityisesti 30 °C:ssa.

📉 pH vaihteli laajasti ja vaikutti levän kasvuun.

⚗ Keskimääräinen glukoosin kulutus oli n. 30 %, typen 54 % ja fosforin 44 %.

➡ Sivuvirtaravinteet osoittautuivat käyttökelpoisiksi. Parhaan kasvun saavuttamiseksi tarvitaan lisätutkimuksia ravinteiden optimoimiseksi.

Viherlevän kasvatusta erilaisissa kasvualustoissa.

Yhteenveto ja jatkoideat

Sivuvirtapohjaiset ravinteet soveltuvat hyvin levän kasvatukseen. Heterotrofinen kasvatus voisi toimia nopeana esikasvatusvaiheena. Jatkossa kannattaa optimoida ravinnepitoisuudet ja selvittää valon jakautumisen vaikutus. Projekti tarjosi hyvän oppimisalustan ja lupaavia tuloksia jatkokehitykseen.

Yritysyhteistyö: SynBeyond

SynBeyond tarjosi leväkannan ja ravinteita, ja hyödyntää tuloksia bioreaktorikehityksessään.

Lähteet

1. Koskinen, Jenna. 2024. Chlorella vulgaris -mikrolevän mahdollisuudet hiilensidonnassa. Verkkoaineisto. Metropolia Ammattikorkeakoulu. <https://www.theseus.fi/handle/10024/829348&gt;. Luettu: 06.08.2025

Kotimaisen ruoan logistiikkaketju

Tekijä(t): Henna Rajala

Sisältö

Lyhenteet

1. Johdanto
2. Logistiikkaketjut
   1. Kotimainen kala
   2. Kotimainen omenamehu
   3. Kotimainen juusto
   4. Kotimaiset kananmunat
3. Johtopäätökset

Lähteet

Lyhenteet

IoT: Internet of Things, IoT) on esineiden ja laitteiden (ns. esineiden) verkko, joka on varustettu antureilla (ja muilla teknologioilla), joiden avulla he voivat siirtää ja vastaanottaa dataa – muista asioista ja jär-jestelmistä. Nykyään IoT:tä käytetään laajasti teollisissa ympäris-töissä (IIoT) ja se on synonyymi Industry 4.0:lle.

1. Johdanto

Tässä raportissa tarkastellaan neljän kotimaisen elintarvikkeen – kalan, juuston, omenamehun ja kananmunien – logistiikkaketjuja. Tarkastelun kohteena ovat tuotannon, jalostuksen, varastoinnin ja jakelun vaiheet sekä elintarvikkeisiin liit-tyvät erityisvaatimukset.

Elintarvikkeiden logistiikkaketjun keskeisiä tekijöitä ovat lämpötilahallinta ja toi-mitusketjun varmuus. Lämpötilanhallinnalla pystytään takaamaan katkeamaton kylmäketju herkästi pilaantuville elintarvikkeille, kuten kalalle ja maitotuotteille. Suomessa elintarvikeketju on hyvin tiukasti säädelty ja logistiikkaratkaisujen tu-lee olla taloudellisesti tehokkaita sekä mahdollisimman kestäviä ympäristön kannalta.

2. Logistiikkaketjut

Kylmäketju on keskeinen erityisesti kalan ja maitotuotteiden turvallisuuden kan-nalta. Lämpötilahäiriöt voivat johtaa nopeaan mikrobikasvuun ja pilaantumiseen. Suomessa kylmäketjun valvonta perustuu sekä viranomaisvaatimuksiin että yri-tysten omavalvontajärjestelmiin. Moderni logistiikka hyödyntää IoT-antureita ja reaaliaikaista seurantaa riskien minimoinnissa.

Varastointi ja kuljetus muodostavat merkittävän osan elintarvikkeiden logistiikka-kustannuksista. Kalalla varastointi edellyttää jäähdytettyjä tiloja ja nopeaa läpivir-tausta. Juustolla varastointi voi olla pitkäkestoista ja vaatii lämpötila- ja kosteus-valvontaa. Omenamehun varastointi on joustavampaa, koska se ei vaadi kylmää. Kuljetusten optimointi, täyttöasteen parantaminen ja modernien logistiikkakes-kusten käyttö vähentävät kustannuksia ja ympäristökuormitusta.

Elintarvikeketjujen ympäristövaikutukset syntyvät erityisesti alkutuotannosta, energiankulutuksesta, kuljetuksista ja pakkauksista. Kalan ja maitotuotteiden hii-lijalanjälki on yleensä suurempi kuin kasvipohjaisten tuotteiden. Omenamehulla ympäristökuorma on pienempi pitkälti huoneenlämpölogistiikan vuoksi. Kanan-munien ympäristövaikutuksiin vaikuttavat tuotantotapa (lattiakanala, virikehäkki, luomu), energian käyttö ja rehun hiilijalanjälki.

Tehokkuutta voidaan parantaa digitalisaation, automaation ja kiertotalouden rat-kaisuilla. Reittien optimointi vähentää polttoaineenkulutusta, ja varastonhallinta-järjestelmät pienentävät hävikkiä. Paikallinen tuotanto ja lyhyemmät kuljetusmat-kat parantavat tuoreutta ja vähentävät päästöjä. Uudet pakkaukset ja kierrätys-ratkaisut voivat pienentää koko ketjun ympäristökuormitusta entisestään.

2.1 Kotimainen kala

Kotimaisen kalan logistiikkaketju alkaa kalastuksesta tai kasvatuksesta. Alkutuo-tannosta kala kuljetetaan jäähdytettynä jalostuslaitoksille. Jalostus sisältää file-oinnin, pakkaamisen ja mahdollisen jatkojalostuksen. Kalan kylmäketju vaatii tarkkaa lämpötilanhallintaa, sillä pilaantumisriski on korkea. Logistiikkaan kuulu-vat tukkukuljetukset, jakelukeskukset ja vähittäiskauppa. Ympäristönäkökul-masta kalankasvatuksen ravinnekuormitus sekä kuljetusten energiankulutus ovat keskeisiä tekijöitä.

Kotimaisen kalan toimitusketju kattaa vaiheet kalastuksesta tai kasvatuksesta aina kuluttajan ruokapöytään. Toimitusketjun tehokkuus, kylmäketjun hallinta ja logistiikan sujuvuus vaikuttavat kalan laatuun, tuoreuteen ja ympäristövaikutuk-siin. Suomessa kalaa saadaan sekä luonnonkalastuksesta että vesiviljelystä, joista kasvatettu kirjolohi on merkittävin tuotantolaji.

a. Kalastus ja kasvatustuotanto

Kotimainen kala saadaan joko luonnonvesistä tai kalankasvatuksesta. Luonnon-kalan, kuten ahvenen ja siian, saatavuus vaihtelee vuodenaikojen ja saaliiden suuruuden mukaan. Kasvatetun kalan, erityisesti kirjolohen, tuotanto on sään-nöllisempää ja suunnitelmallisempaa ja saatavan kalan määrää pystytään hallit-semaan ja suunnittelemaan. Kalankasvatus tapahtuu yleensä merialueilla tai si-sävesissä kiertovesilaitoksissa.

b. Käsittely ja jalostus

Pyynti- tai nostovaiheen jälkeen kala jäähdytetään välittömästi, ja se kuljetetaan käsittelylaitokseen 12–24 tunnin kuluessa. Jalostusvaiheessa kala perataan, fi-leoidaan ja pakataan. Jalostusvaiheessa kala voidaan myös esimerkiksi savus-taa, käsitellä erilaisiksi paloiksi tai pakastaa. Suomessa toimii useita kotimaisia jalostusyrityksiä, kuten Kalaset Oy ja Saimaan Tuore Oy, jotka pyrkivät lyhentä-mään toimitusketjun mahdollisimman lyhyeksi.

c. Jakelu ja varastoi

Kalan jakelussa korostuu kylmäketjun katkeamattomuus. Tuore kala kuljetetaan ja varastoidaan 0–+2 °C lämpötilassa, kun taas pakastetut tuotteet säilytetään vähintään –18 °C:ssa (Ruokavirasto, 2023). Tukku- ja vähittäiskaupat pitävät varastointiajan lyhyenä: tuoretuotteet liikkuvat usein käsittelylaitokselta kaup-paan vuorokauden sisällä.

d. Myynti ja kulutus

Kaupoissa tuore kala säilytetään jäähdytetyissä kalatiskeissä, ja se tulisi käyttää 1–3 päivän sisällä ostosta. Pakastetuilla tuotteilla säilyvyys voi olla useita kuu-kausia. Kotimaisen kalan valinnalla kuluttaja tukee paikallista elinkeinotoimintaa ja pienempiä kuljetuspäästöjä verrattuna tuontikalaan.

Kasvatetun kirjolohen matka vedestä kuluttajalle kestää keskimäärin 2–4 päi-vää, kun taas luonnonkalan, kuten ahvenen tai siian, kulku kestää yleensä 3–6 päivää riippuen pyyntialueesta ja jalostusprosessista. Molemmissa ketjuissa tuoreus saavutetaan nopealla jäähdytyksellä ja tehokkaalla logistiikalla.

Kotimaisen kalan toimitusketju on suhteellisen lyhyt ja hyvin valvottu. Se perus-tuu tiukkoihin kylmäketjun ohjeisiin ja tehokkaaseen jakeluun. Kalan laatu ja tur-vallisuus riippuvat erityisesti siitä, kuinka nopeasti ja asianmukaisesti kala käsi-tellään ja kuljetetaan. Suomessa toimitusketjun hallinta on korkeatasoista, mutta haasteina ovat edelleen luonnonkalan epätasainen saanti ja tuontikalan kilpailu.

2.2 Kotimainen omenamehu

Kotimaisen omenamehun logistiikkaketju alkaa omenatarhoilta. Omenat kuljete-taan mehuasemille, joissa ne pestään, murskataan, puristetaan ja tarvittaessa pastöroidaan. Mehutyypistä riippuen, omenamehu ei välttämättä vaadi kylmäket-jua, sen kuljetus ja varastointi ovat energiatehokkaampia. Valmis mehu toimite-taan tukkuihin ja vähittäiskauppoihin pääosin huoneenlämmössä, mikä pienentää ympäristövaikutuksia. Omenamehulla ympäristökuorma on pienempi pitkälti huo-neenlämpölogistiikan vuoksi.

Kotimaisen omenamehun tuotanto perustuu suomalaisiin omenatarhoihin ja elintarviketeollisuuden jalostuslaitoksiin, jotka hyödyntävät sekä tuoreita että va-rastoituja omenoita. Omenamehun toimitusketju kattaa vaiheet viljelystä sadon-korjuuseen, jalostukseen, jakeluun ja kulutukseen. Suomalaisen omenamehun kysyntä on kasvanut viime vuosina, osittain lähiruoan ja lisäaineettomien tuottei-den arvostuksen myötä.

a. Viljely ja sadonkorjuu

Kotimaiset omenat kasvatetaan pääasiassa Lounais-Suomen, Uudenmaan ja Saimaan alueilla, joissa kasvukausi ja ilmasto soveltuvat parhaiten omenatar-hoille. Sadonkorjuu tapahtuu syys–lokakuussa, ja osa sadosta varastoidaan kontrolloiduissa olosuhteissa myöhempää käyttöä varten. Omenat toimitetaan mehustamoihin mahdollisimman pian korjuun jälkeen, yleensä 1–3 päivän si-sällä.

b. Jalostus ja mehustus

Omenamehu valmistetaan puristamalla pestyt ja murskatut omenat mehuksi. Prosessin aikana mehu voidaan kirkastaa, pastöroida ja pullottaa. Joissain lai-toksissa tuotetaan myös suodatettua tai tuorepuristettua mehua ilman lämpökä-sittelyä. Jalostusvaihe kestää yleensä muutamia tunteja, ja se tapahtuu usein lähellä tuotantoaluetta esimerkiksi pienissä paikallisissa mehustamoissa tai teol-lisissa laitoksissa, kuten VIP-Juicemaker Oy:ssä.

c. Varastointi ja jakelu

Pastöroitu mehu säilyy suljetussa pakkauksessa useita kuukausia huoneenläm-mössä, kun taas tuorepuristettu mehu säilytetään kylmässä, 0–+4 °C lämpöti-lassa, ja sen käyttöaika on yleensä 5–10 päivää. Jakeluketju kulkee tuottajilta tukkujen ja vähittäiskauppojen kautta kuluttajille. Kuljetukset tehdään pääosin kotimaassa, joten toimitusajat pysyvät lyhyinä – usein vain 1–2 vuorokautta ja-lostuksesta myyntiin.

d. Myynti ja kulutus

Omenamehua myydään vähittäiskaupoissa, torimyyntinä ja suoraan tiloilta. Ku-luttajat arvostavat erityisesti lisäaineettomia ja suomalaisista omenoista valmis-tettuja mehuja. Kotimaisuus, läpinäkyvä tuotantoketju ja sesonkiajattelu vahvis-tavat tuotteen vastuullisuuskuvaa

Kotimaisen omenamehun toimitusketjun pituus riippuu tuotantotavasta. Tuore-puristetun mehun matka omenatarhasta kuluttajalle kestää tyypillisesti 3–5 päi-vää, kun taas pastöroidun ja pullotetun mehun kohdalla prosessi voi kestää 1–3 viikkoa varastointia ja logistiikkaa myöten.

Kotimaisen omenamehun toimitusketju on lyhyt, paikallinen ja hyvin hallittu. Omenat jalostetaan lähellä viljelyaluetta, mikä pienentää kuljetuspäästöjä ja pa-rantaa jäljitettävyyttä. Kylmäketju ja pastörointi varmistavat tuotteen laadun, ja kuluttajat voivat valita joko tuorepuristetun, lyhyen toimitusketjun tuotteen tai pi-dempään säilyvän pastöroidun vaihtoehdon.

2.3 Kotimainen juusto

Juuston logistiikkaketju alkaa maidontuotannolla. Meijereissä maito pastöroi-daan, hapatetaan ja valmistetaan juustoksi. Kypsytys voi kestää viikoista vuo-siin, mikä tekee varastointilogiikasta keskeisen vaiheen. Juuston kuljetuksessa vaaditaan tasainen kylmäketju noin +4 °C lämpötilassa. Ympäristövaikutuksissa korostuvat maidontuotannon metaanipäästöt ja energiankäyttö sekä kuljetusket-jun hiilijalanjälki.

Juuston toimitusketju on yksi keskeisistä suomalaisen elintarvikejärjestelmän tuotantoketjuista. Se alkaa maidontuotannosta tiloilla ja jatkuu jalostuksen, va-rastoinnin ja jakelun kautta kuluttajalle. Suomalainen juusto valmistetaan pää-osin kotimaisesta maidosta, ja sen tuotanto on tarkasti valvottua. Koko ketju noudattaa elintarvikehygieniaa ja eläinten hyvinvointia koskevia määräyksiä.

a. Maidontuotanto

Juuston valmistus alkaa maitotiloilta, joilla lehmät lypsetään keskimäärin kaksi kertaa päivässä. Maitotilat sijaitsevat eri puolilla Suomea, ja maito kerätään kyl-mässä 2–4 °C lämpötilassa säilytetyistä säiliöistä. Meijereiden keräilyautot nou-tavat maidon yleensä joka toinen päivä, jolloin raaka-aine siirtyy tuotantoon 1–2 vuorokauden sisällä lypsystä.

b. Jalostus ja juustonvalmistus

Meijerissä maito pastöroidaan, eli se kuumennetaan nopeasti bakteerien poista-miseksi. Sen jälkeen siihen lisätään juuston valmistuksessa käytettävät entsyy-mit ja hapate. Juustomassa erotetaan herasta, puristetaan ja muotoillaan halut-tuun juustotyyppiin. Tuorejuustot (kuten mozzarella tai tuorejuusto) valmistuvat 1–2 päivässä, kun taas kovien juustojen, kuten emmental- ja cheddar-tyyppis-ten, kypsytys voi kestää useita kuukausia.

c. Kypsytys, pakkaus ja varastointi

Kovien juustojen kypsytysvaihe on ratkaiseva maku- ja rakenteen muodostumi-selle. Kypsytys tapahtuu 8–15 °C lämpötilassa, ja se voi kestää juustotyypistä riippuen 1–12 kuukautta. Valmiit juustot pakataan tyhjiöpakkauksiin tai suoja-kaasuun, ja ne varastoidaan kylmässä 2–8 °C:ssa ennen jakelua.

d. Jakelu ja myynti

Juustot toimitetaan jakelukeskusten kautta vähittäiskauppoihin, ravintoloihin ja suurtalouskeittiöihin. Suurimmat toimijat, kuten Valio, Arla ja Juustoportti, hoita-vat logistiikan keskitetysti omilla jakeluverkostoillaan. Kauppoihin toimitettuna tuote on yleensä 1–3 päivän sisällä pakkaamisesta hyllyssä.

e. Kulutus

Kuluttajat ostavat juuston joko tuoreena tai kypsytettynä versiona. Kotimaisen juuston etuja ovat sen jäljitettävyys, korkea hygieniatason valvonta ja lyhyt kul-jetusmatka. Juusto säilyy avattuna jääkaapissa tyypillisesti 5–14 päivää, ja avaamattomana useita viikkoja.

Juuston toimitusketjun kesto riippuu juustotyypistä: Tuorejuustot valmistuvat ja päätyvät kuluttajalle noin 3–5 päivän sisällä lypsystä. Kovat juustot kypsyvät 1–12 kuukautta, joten niiden toimitusketju on huomattavasti pidempi. Kylmäketjun hallinta kaikissa vaiheissa on välttämätöntä tuotteen laadun ja tur-vallisuuden takaamiseksi.

Kotimaisen juuston toimitusketju on tarkkaan valvottu ja teknologisesti kehittynyt prosessi, jossa korostuvat laatu, jäljitettävyys ja turvallisuus. Maito kulkee tiloilta meijereihin nopeasti, ja jalostuksen jälkeen juustojen varastointi ja kuljetus ta-pahtuvat kylmäketjua noudattaen. Suomalaisten meijerien vahva osaaminen mahdollistaa sekä lyhyiden että pitkien toimitusketjujen hallinnan juustotyypin mukaan.

2.4Kotimaiset kananmunat

Kananmunien logistiikkaketju koostuu munien keruusta, kuljetuksesta pakkaa-moille, pesusta, läpivalaisusta, lajittelusta ja pakkaamisesta. Munat kuljetetaan kauppoihin pääsääntöisesti +5–12 °C lämpötilassa, mutta kylmäketju ei ole yhtä kriittinen kuin kalan tai maitotuotteiden kohdalla. Ympäristövaikutukset painottu-vat tuotantovaiheeseen, erityisesti energiankäyttöön ja rehun alkuperään. Kananmunien ympäristövaikutuksiin vaikuttavat tuotantotapa (lattiakanala, virike-häkki, luomu), energian käyttö ja rehun hiilijalanjälki.

a. Tuotanto (kala)

Suomessa toimii noin 220 kananmunatilaa, jotka tuottavat yhteensä yli 70 mil-joonaa kiloa munia vuodessa (Ruokatieto, 2024). Kanat elävät häkkivapaissa oloissa: lattiakanaloissa, virikehäkeissä tai luomu- ja ulkokanaloissa. Munat ke-rätään automaattisesti useita kertoja päivässä kuljettimien kautta ja siirretään heti viileään tilaan (n. +15–18 °C). Tuotannossa noudatetaan tiukkoja hygienia- ja salmonellavalvontavaatimuksia.

b. Keräys ja kuljetus

Munat kuljetetaan keräilyautoilla pakkaamolle 1–3 päivän välein. Kuljetus tapah-tuu viileässä (alle +20 °C), mutta ei jäähdytettynä, jotta munankuoren huokoset eivät ime kosteutta. Suomessa kuljetusmatkat ovat lyhyitä — keskimäärin alle 200 km tilalta pakkaamolle.

c. Lajittelu ja pakkaus

Pakkaamolla munat tarkastetaan, lajitellaan, punnitaan ja merkitään. Jokainen muna saa tuotantotapamerkinnän (0–3), maatunnuksen (FI) ja tuottajakoodin.

Tuotantotapamerkkinnät:

• 0 = luomu
• 1 = ulkokana
• 2 = lattia
• 3 = virikehäkkikanala

Munat luokitellaan kokoluokkiin: S, M, L, XL.

Pakkauksiin merkitään myös parasta ennen -päivä, joka on 28 päivää muninta-päivästä. Pakkaamot kuten Dava Foods Finland, Munakunta ja Kieku käsittele-vät suurimman osan suomalaisista munista.

d. Jakelu ja tukku

Valmiit pakkaukset kuljetetaan kauppojen ja ravintoloiden keskusvarastoihin. Jakelu tapahtuu huoneenlämmössä tai viileässä (noin +18 °C) – ei kylmäket-jussa. Tukkuvaihe kestää yleensä 1–2 päivää ennen toimitusta vähittäiskaup-poihin.

e. Vähittäismyynti ja kulutus

Kaupat säilyttävät munat viileässä, kuivassa tilassa (yleensä +15–20 °C). Kulut-tajalle tuote päätyy noin 3–5 päivää muninnan jälkeen. Kotona munia voi säilyt-tää huoneenlämmössä, mutta paras säilyvyys on jääkaapissa.

Munien logistiikkaketju eroaa monista muista elintarvikkeista siinä, että niitä ei jäähdytetä heti muninnan jälkeen. Suomessa kylmäketju alkaa vasta kaupassa tai kotitaloudessa, koska lämpötilavaihtelut voisivat rikkoa munankuoren luon-nollisen suojakalvon. Jokainen muna on jäljitettävissä yksittäiselle kanatilalle asti. Kananmunien toimitusketju on yksi Suomen tehokkaimmista ja lyhimmistä elintarvikeketjuista.

Munat etenevät kanalasta kuluttajalle keskimäärin 3–5 päivässä, ilman kylmä-ketjua. Logistiikka painottaa nopeutta, hygieniaa ja jäljitettävyyttä, ja suomalai-set pakkaamot ovat automatisoineet lähes koko prosessin.

3. Johtopäätökset

Raportti osoittaa, että kotimaisen kalan, juuston, omenamehun ja kananmunien logistiikkaketjut sisältävät sekä yhteisiä että tuotekohtaisia erityispiirteitä. Kala ja maitotuotteet vaativat tiukan kylmäketjun hallinnan, kun taas omenamehun ketju on logistisesti kevyempi pastöroidun mehun tapauksessa. Kananmunat taas ovat logistiikkaketjultaan hyvin kevyitä, sillä kananmunat eivät vaadi kylmäkuljetusta. Logistiikkaketjujen ympäristökuorma voidaan minimoida optimoimalla kuljetuk-sia, parantamalla energiatehokkuutta ja hyödyntämällä paikallista tuotantoa.

Lähteet

1. Kalankasvatusliitto ry. (2023). Kotimainen kirjolohi – Vedestä ruokapöy-tään. Kalankasvatusliitto ry. https://kalankasvatus.fi
2. Kalaset Oy. (2024). Kotimainen kala tuoreena – logistiikka ja jalostus. https://kalaset.fi
3. Luonnonvarakeskus (Luke). (2022). Suomalaisten kalatuotteiden ilmasto-vaikutus: Luobio 13/2022. https://jukuri.luke.fi
4. Ruokavirasto. (2023). Kalastustuoteohje. https://www.ruokavirasto.fi
5. Ruokatieto Yhdistys ry. (2023). Vesistä kuluttajalle. https://ruokatieto.fi
6. Saimaantuore Oy. (2024). Tuore kala Saimaalta – toimitusketju ja vastuul-lisuus. https://saimaantuore.fi
7. Luonnonvarakeskus (Luke). (2022). Hedelmä- ja marjatuotannon tilastot. https://luke.fi
8. Ruokavirasto. (2023). Elintarvikkeiden lämpötilavaatimukset ja säilyvyys. https://ruokavirasto.fi
9. Ruokatieto Yhdistys ry. (2023). Kotimainen omena ja sen jatkojalosteet. https://ruokatieto.fi
10. VIP-Juicemaker Oy. (2024). Omenamehun valmistus ja pakkaus Suo-messa. https://vip-juicemaker.fi
11. Arla Oy. (2024). Juuston valmistus ja kypsytys. https://arla.fi
12. Ruokavirasto. (2023). Elintarvikkeiden lämpötilavaatimukset ja maitotuot-teiden käsittely. https://ruokavirasto.fi
13. Valio Oy. (2023). Maidon matka tilalta juustoksi. https://valio.fi
14. Juustoportti Oy. (2024). Kotimainen juusto ja sen valmistusprosessi. https://juustoportti.fi
15. Ruokatieto Yhdistys ry. (2023). Maidosta juustoksi – suomalaisen juuston tarina. https://ruokatieto.fi
16. Ruokatieto Yhdistys ry. (2024). Munien matka kanalasta kuluttajalle. https://ruokatieto.fi
17. Ruokavirasto. (2023). Kananmunien käsittely ja lämpötilavaatimukset. https://ruokavirasto.fi
18. Munakunta. (2024). Munien pakkaus ja jakelu Suomessa. https://muna-kunta.fi
19. Dava Foods Finland Oy. (2024). Tuore suomalainen muna – vastuullinen toimitusketju. https://davafoods.fi
20. Kieku Oy. (2024). Munatuotanto ja jalostus. https://kieku.fi