Maria Enqvist: Kesätyö museo-oppaana johdatti konservoinnin opiskelijaksi
Maria Enqvistin reitti konservoinnin tutkinto-opiskelijaksi Metropoliaan on kulkenut muutaman sivupolun kautta. Lukioaikana urasuunnitelmana oli kieltenopettajan työ, ja Maria päätyikin ensiksi aloittamaan saksan opinnot Jyväskylän yliopistossa, ajatuksenaan kielenopettajan työt. Yliopisto-opintojen loppuvaiheessa Maria päätyi museo-oppaaksi kesätöihin Louhisaaren kartanon linnaan, jossa vierähtikin viisi kesää.
Kohteessa tehtiin kesäkuukausien aikana kattomaalausten konservointia, ja Maria ja pääsi oppaan roolissa seuraamaan pikkutarkkaa työtä aivan lähietäisyydeltä. Se oli tavallaan käännekohta Marian elämässä. ”Innostuneet ja aktiiviset konservaattorit kertoivat työstään avoimesti ja kannustavasti, ja pian minuun olikin jo tarttunut kipinä kohti museoalaa ja konservointia” hymyilee Maria.
Myös tekstiileistä kiinnostunut Maria teki ensin ompelijan tutkinnon Turussa, jonka jälkeen hän haki ja pääsi Metropolian konservoinnin opiskelijaksi vuonna 2019. Oman taustansa takia Maria oli ilahtunut orgaanisen materiaali konservoinnin suuntautumisvaihtoehdon opintojen painotuksesta nimenomaan tekstiilipohjaisiin materiaaleihin.
Jokainen esine on yksilö
Konservoinnin opetus tapahtuu pääsääntöisesti kampuksella Helsingin Arabiassa. Marian mukaan päivät voivat joskus venyä, mutta käsiteltävät sisällöt ovat myös erittäin monipuolisia. Opintoihin kuuluu esimerkiksi dokumentointia, kemiaa, museologiaa, taide- ja kulttuurihistoriaa, konservoinnin filosofiaa ja etiikkaa sekä konservoinnin historiaa. Jos päivän ohjelmassa on esimerkiksi tukikankaiden värjäystä, tehdään työ loppuun asti, eikä tekemistä voi lopettaa kesken. Koulupäivien sisältö vaihtelee laajasti esimerkiksi luentomuotoisesta opetuksesta kemian laboratoriotyöskentelyyn.
Marian koulutusohjelmassa erilaisten tekstiilien konservointi on pääroolissa, mutta eteen voi osua myös esimerkiksi luusta, nahkasta tai muovista valmistettua esineistöä. ”Esine on yksilö, ja nimenomaan työstettävä esine määrittää sen, minkälaiseksi koulupäivä muodostuu”, Maria selventää.
Vuosikurssin kolmestatoista opiskelijasta on hitsautunut varsin tiivis ja läheinen porukka. Marian tapaan valtaosalla opiskelijoista on alaa tukevia aiempia opintoja. Marian mukaan hyvä oman vuosikurssin tiimihenki ilmenee monella tavalla, esimerkiksi projekti- ja ryhmätyöskentelyssä. Vertaisoppimisella on suuri merkitys. Kun opiskelijan työstämän esineen konservointi valmistuu, on vuorossa seminaaritilaisuus, jossa kukin saa esitellä oman työnsä ja muut opiskelijat pääsevät kuulemaan toteutuksesta ja kysymään konservointitekniikoista.
Maria on tehnyt yhteistyötä tutkinnon kaikkien lehtoreiden kanssa ja kuvailee osaavaa opetushenkilöstöä oman alansa asiantuntijoiksi. Marialle ovat jääneet mieleen esimerkiksi kemian opetuksesta vastaava Kirsi Perkiönmäki ja tekstiilikonservoinnin opetuksesta vastaava lehtori Anna Häkäri. ”Metropoliassa kannustetaan kysymään neuvoa ja apua alan vastaavilta lehtoreilta ja apua saa vapaasti pyytää”, vakuuttaa Maria.
Konservaattoreilla on Arabian kulttuurikampuksella isompi yhteinen tila, jossa työskentely on ilo. Opiskelijoilla on käytössään muun muassa märkätyöskentelytilat, kemian laboratorio ja valokuvausstudio. Ajantasainen oppiminen ei jää laitteista kiinni, sillä kampuksella on mahdollisuus otattaa röntgenkuvia sekä tehdä FTIR-analyyseja.
Maria on viihtynyt opinnoissaan Arabian kulttuurikampuksella erittäin hyvin. Hän kertoo ajoittain miltei asuneensa kampuksella, kun käynnissä oli tiiviitä ja pitkiä päiviä. Keväällä 2023 opintonsa päätökseen saava Maria tekee jo tavallaan surutyötä. ”Syksyllä tuntuu ehkä oudolta, kun ei pääse oman työpisteen ääreen.”
Työharjoittelussa saksan kieli tehokäyttöön
Työelämälähtöisyys on Marian mukaan opinnoissa jatkuvasti läsnä, sillä kaikki konservoitavat esineet tulevat joko museoista tai yksityisasiakkailta tuoden näin koulutukseen oikeita konkreettisia esimerkkejä. Lisäksi vuosikurssi on tehnyt useita ekskursioita, joissa on käyty perehtymässä eri museoiden kokoelmiin. Opintojensa aikana Maria on päässyt mukaan hurjan mielenkiintoisiin kulttuurihistoriallisesti tärkeisiin käytännön projekteihin. Eteen on tullut muun muassa muun muassa Kansallismuseon projekti, jonka puitteissa konservoitiin Inarissa sijaitsevan Saamelaismuseo Siidan saamelaisia nahkaesineitä. Mieleen on jäänyt myös MINNO-opintoina toteutettu Auran Koskipirtin ryijyprojekti.
Konservoinnin opintoihin kuuluu lisäksi kaksi pakollista harjoittelua, joiden suorituspaikat ovat vapaasti valittavissa. Maria päätyi ensiksi Turun museokeskukseen, jossa hän suoritti puolet harjoittelusta museon kokoelmien parissa ja toisen puolen kirkkotekstiilien konservoinnin yksikössä. Harjoittelun aikana oli hienoa päästä käsittelemään erityyppistä esineistöä.
Toisen harjoittelun Maria halusi tehdä maamme rajojen ulkopuolella, kenties paikassa, jossa pääsisi käyttämään saksan kieltä. Metropolian lehtori Anna Häkäri ehdotti Sveitsiä: siellä olisi Abegg-Stiftung -säätiön ateljee, jonka kokoelmiin kuuluu kattavat kokoelmat aina antiikista 1800-luvun loppupuolelle. Säätiön tavoitteena on kehittää tekstiilikonservointia ja tutkimusta, ja he ottavat vuosittain ohjaukseen muutamia kansainvälisiä opiskelijoita ja harjoittelijoita.
”Toiseen harjoitteluun lähtiessäni Suomessa vanhimmat käsittelemäni tekstiilit olivat 1700-luvulta. Ne ovat käytännössä nuorta materiaalia Sveitsissä, joten työskentely oli erilaista kuin Suomessa. Harjoittelun aikana näin, millaista tekstiilikonservointi on maailmalla. Pääsin muun muassa käsittelemään perulaisia arkeologisia tekstiilifragmentteja arviolta 600-1000 luvulta”, sanoo Maria ihastuneena.
Maria kertoo, että hänen tutkinto-ohjelmassa kansainväliset harjoittelut yleisiä, ja lähes puolet opiskelijoista suorittavat harjoittelunsa ulkomailla. Metropoliassa opiskelijoiden apuna on kansainvälisten asioiden yksikkö, joka neuvoo muun muassa käytännön asioissa ja tarjolla olevista rahoitusmahdollisuuksista. Maria onnistui saamaan Metropolian kautta apurahan, joka helpotti työharjoittelun toteutumista. Abegg-Stiftung myönsi hänelle myös stipendin, mikä mahdollisti lopullisesti ulkomaille lähdön.
Vauvan hautapuvusta opinnäytteeksi
Maria sai idean opinnäytetyöhönsä arkeologisen materiaalin konservoinnin kurssilla, jonka aikana päästiin katsomaan Turun Tuomiokirkkomuseon hautatekstiilikokoelmaa. Esillä oli paljon materiaaleja, jotka eivät olleet vielä päässeet konservaattorin käsittelyyn. ”Silmiin osui pieni vanerilaatikko, johon oli laskostettu pienen tuntemattoman vauvan hautapukukokonaisuus. En saanut pienokaisen hautapukua mielestäni, ja kun opinnäytetyön ohjaaja ja Turun Tuomiokirkkomuseo näyttivät aiheelle vihreää valoa, ryhdyin tutkimaan aineistoa”, muistelee Maria.
Maria pääsi opinnäytetyössään hienosti hyödyntämään arkeologisen materiaalin konservoinnin oppejaan sekä niihin liittyviä konservointitekniikoita. Maria kertoo, että hänen tutkinto-ohjelmassaan opinnäytetyö on usein syventävä ammatillinen konservointiprojekti. Varsinaisen käytännön tekemisen lisäksi työssä käsitellään teemaan nivoutuvaa teoriapohjaa niin konservointisuunnitelman, dokumentoinnin, tutkimustulosten sekä historiallisen osuuden muodossa.
Valmistuvan konservaattorin maailma on avoinna
Maria on jatkanut tutkinto-opintojensa aikana museo-oppaan töitä eri museoissa. Oman alan työt konservoinnin parissa kuitenkin kiinnostavat, ja jatko Turun tuomiokirkkomuseon hankkeessa innostaisi.
Konservaattorin toimintakenttä on laaja. Alalle valmistuneet työskentelevät tavallisesti asiantuntijoina maailman kulttuuriperintöä säilyttävissä tehtävissä paitsi museoissa, myös arkistoissa, kirjastoissa, säätiöissä ja erilaisissa projekteissa sekä yrittäjinä. Suomessa konservoinnin parissa työskentelevillä on useimmiten alempi korkeakoulututkinto. Maria pohtii, että aina voi kuitenkin oppia enemmän. Hän onkin varovaisen kiinnostunut ylemmästä tutkinnosta, josta olisi myös hyötyä tiettyihin museoalan tehtäviin hakeutuessa.
”Tulevaisuuden suunnitelmissa saattaa myös siintää jatko-opiskelu ulkomailla. Maailmalla konservaattorit opiskelevat tavallisesti myös maisteritutkinnon, ja esimerkiksi Sveitsissä tähän olisi hyvät mahdollisuudet”, pohtii Maria.
Konservointia opiskellaan Arabian kulttuurikampuksella
Metropolian Arabian kampus Helsingin Arabianrannassa tuo yhteen eri kulttuurialojen tekijät. Urbaani kulttuurikampus on ideoiden ja tarinoiden areena. Se jatkaa Arabian alueen taideteollista historiaa ja luo rohkeasti uutta.
Lue lisää konservoinnin päiväopinnoista